miten jotkut onnistuu lähtemään suhteestaan toisen miehen matkaan?

[a.p.]

[QUOTE="Topsi";24137651]Minä petin lasteni isää ja paljon. En ole ylpeä siitä mutta se oli silloin se. Vielä yhdessä asuessamme rakastuin tulevaan mieheeni. Ei nyt ihan suinpäin yhteen muutettu mutta ns lennosta vaihdoin miestä. Nyt ollaan oltu jo vuosia uusioperhe ja yksi yhteinen vauvakin on. Minun piti joskus käydä pohjamudissa jotta pääsisin pinnalle. Nyt olen onnellinen eikä pettäminen ole enää ollut mielessäkään. Mielestäni silloin ei petä jos on kaikki ok ja ihminen onnellinen.[/QUOTE]

Etsitkö toista miestä vai oliko suhteet sinun puolelta vaan seksiä ja kerroit sen miehille? Vai sanoitko että suhde on paska ja haluan eroon miehestä ja uuden tilalle?
Missä vaiheessa kävit pohjamudissa? Silloin kun menit yhteen uuden miehen kanssa? Eikö se olisi juuri uudesta miehestä sitä ei itsenäistä käyttäytymistä? Tai luulisi ainakin että kukaan mies ei ottaisi sellaista joka suree vanhaa liittoa.
Olenkohan mä ihastunut sitten vääriin miehiin, jotka ei ole halunneet sitoutua. =( Tai ainakaan muhun.
En haluisi pettääkään ja seksi ei ole minulle se tärkein juttu.

 

[shiia]

up

 

[hmph]

Mun mielestä sellaisilla tyypeillä ei ole empatia-aistia ollenkaan.

Mä en voisi ikinä jättää miestäni toisen miehen takia, vaikka kuinka ihanaisia ukkeleita saisinkin kainalooni ihan sormia napsauttamalla ja osoittamalla *toi*

 

[a.p.]

Mun mielestä sellaisilla tyypeillä ei ole empatia-aistia ollenkaan.

Mä en voisi ikinä jättää miestäni toisen miehen takia, vaikka kuinka ihanaisia ukkeleita saisinkin kainalooni ihan sormia napsauttamalla ja osoittamalla *toi*

Ehkä teidän liittonne onkin onnistunut? Ehkä silloin ei voisikaan lähteä toisen matkaan. Näin itse arvelen.

 

[fifiia]

Ehkä teidän liittonne onkin onnistunut? Ehkä silloin ei voisikaan lähteä toisen matkaan. Näin itse arvelen.

Rakastuminen on tunne, rakkaus enemmän tahdon, tekojen ja oppimisen tulos. Totta varmasti että silloin kun rakastaa ja saa rakkautta ei "uudelle" ihastumiselle ole tilaa.

 

[a.p.]

niin rakkaus on tahdon asia mutta jos sitä tahtoa ei vaan löydy vaikka kuin yrittäisi? Jos kumpikaan ei tee toisen hyväksi mitään eikä kunnioitusta/yhteistä aikaa ole. Ei vaan jaksaisi tätä erillistä elämää elää kaverin kanssa suhteessa. Kyllä mä sitä ihastumisen tunnetta kaipaan, mutta enempikin parisuhdetta missä lupaukset pidetään ja sitoudutaan toisiinsa. Ei voi jatkaa suhteessa mikä on koko ajan huopaamista vastaan.

 

[fifiia]

niin rakkaus on tahdon asia mutta jos sitä tahtoa ei vaan löydy vaikka kuin yrittäisi? Jos kumpikaan ei tee toisen hyväksi mitään eikä kunnioitusta/yhteistä aikaa ole. Ei vaan jaksaisi tätä erillistä elämää elää kaverin kanssa suhteessa. Kyllä mä sitä ihastumisen tunnetta kaipaan, mutta enempikin parisuhdetta missä lupaukset pidetään ja sitoudutaan toisiinsa. Ei voi jatkaa suhteessa mikä on koko ajan huopaamista vastaan.

Itse en usko että ihastuminen toiseen on siihen oikea ratkaisu. Rakkauden huumassa voi tehdä samat virheet kuin aiemminkin; lupaukset ei välttämättä ole pysyviä. Ensin on opittava tuntemaan itsensä, hyväksyttävä heikkoutensa ja palkittava itseään hyvistä asioista. Vasta kun oppii tuntemaan itsensä voi oppia tuntemaan toista ja sitä miten hän parhaiten pystyy rakkautta vastaan ottamaan. On myös tiedettävä itse mitkä asiat minut saavat tuntemaan itseni rakastetuksi ja rohkeasti kerottava puolisolle.
Jos suhde ei toimi, minusta se on tunnustettava ja tehtävä asioille jotain jo ennen kuin uusi ihastus iskee. Huonoa suhdetta on turha jatkaa vain sillä perustteella että ei minulla ole ketään muutakaan (tai odottaa tilaisuutta hypätä toisen matkaan).

 

[a.p.]

Itse en usko että ihastuminen toiseen on siihen oikea ratkaisu. Rakkauden huumassa voi tehdä samat virheet kuin aiemminkin; lupaukset ei välttämättä ole pysyviä. Ensin on opittava tuntemaan itsensä, hyväksyttävä heikkoutensa ja palkittava itseään hyvistä asioista. Vasta kun oppii tuntemaan itsensä voi oppia tuntemaan toista ja sitä miten hän parhaiten pystyy rakkautta vastaan ottamaan. On myös tiedettävä itse mitkä asiat minut saavat tuntemaan itseni rakastetuksi ja rohkeasti kerottava puolisolle.
Jos suhde ei toimi, minusta se on tunnustettava ja tehtävä asioille jotain jo ennen kuin uusi ihastus iskee. Huonoa suhdetta on turha jatkaa vain sillä perustteella että ei minulla ole ketään muutakaan (tai odottaa tilaisuutta hypätä toisen matkaan).

Niin, no kyllä niitä toisten miesten kimppaan lyöttäytyneitä vaan löytyy. Tässäkin ketjussa.
Miten kukaan toinen voi tietää mikä sinulle on hyväksi?

Ja itse ainakin tiedän mitä haluan ja tunnen itseni ja tiedän myös heikkouteni ja olen hyväksynyt ne. Toi on ihan hyvää terapialäppää ja menen terapiaan jos haluan itseni etsimisestä puhua.

Enkä mitään prinssiä etsikään vaan ihan kunnollista miestä jolle perhe tärkeä ja panostaa siihen ja myös itseensäkin! Koska jos ei itseensä panosta niin ei voi panostaa suhteeseenkaan ja toiseen! Minusta ei voi olettaa että toinen tuo sinulle kaiken ja järjestää kaiken.

 

["äiti"]

Mä löysin mun nykyisen mieheni kun olin vielä ex-mieheni kanssa.

 

[a.p.]

[QUOTE="äiti";24139526]Mä löysin mun nykyisen mieheni kun olin vielä ex-mieheni kanssa.[/QUOTE]

Niin, kerro miten sait hänet houkuteltua? sanoitko että huono suhde jätän mieheni ja voisitko alkaa oleen mun kanssa? Vai miten?

 

["äiti"]

Niin, kerro miten sait hänet houkuteltua? sanoitko että huono suhde jätän mieheni ja voisitko alkaa oleen mun kanssa? Vai miten?

Tavattiin netissä ja puhuttiin puhelimessa paljon ja kaikki tapahtu tosi nopeasti, pitkä tarina ei viitsi täällä kirjoitella. Mut onnellinen olen nykyään ja oltu jo yli 5v naimisissa.

 

[fifiia]

Niin, no kyllä niitä toisten miesten kimppaan lyöttäytyneitä vaan löytyy. Tässäkin ketjussa.
Miten kukaan toinen voi tietää mikä sinulle on hyväksi?

Ja itse ainakin tiedän mitä haluan ja tunnen itseni ja tiedän myös heikkouteni ja olen hyväksynyt ne. Toi on ihan hyvää terapialäppää ja menen terapiaan jos haluan itseni etsimisestä puhua.

Enkä mitään prinssiä etsikään vaan ihan kunnollista miestä jolle perhe tärkeä ja panostaa siihen ja myös itseensäkin! Koska jos ei itseensä panosta niin ei voi panostaa suhteeseenkaan ja toiseen! Minusta ei voi olettaa että toinen tuo sinulle kaiken ja järjestää kaiken.

Ihan samalla tavalla sitä rakastuu kuin nykyiseen mieheenkin siihen toiseenkin. En ole väittänytkään ettei vaihtamalla voisi saada parempaan, vaikka tilastot osoittavat että niin käy harvemmin kuin toisinpäin. Terapiaa en kenellekään ole ehdottamasta, mutta miksi odottaa että joku kaappaisi mukaan että voisi irottautua suhteesta, jos se on väistämättä edessä. Jos kerran olisi mahdollista irottautuisin vanhasta suhteesta ja rakentaisin uutta suhdetta eriaikaan. Kokenut minäkin olen sen toisen tavan, eikä se ainakaan yhtään sen helpompaa ole kuin ensimmäinenkään malli toimia.

 

[a.p.]

Ihan samalla tavalla sitä rakastuu kuin nykyiseen mieheenkin siihen toiseenkin. En ole väittänytkään ettei vaihtamalla voisi saada parempaan, vaikka tilastot osoittavat että niin käy harvemmin kuin toisinpäin. Terapiaa en kenellekään ole ehdottamasta, mutta miksi odottaa että joku kaappaisi mukaan että voisi irottautua suhteesta, jos se on väistämättä edessä. Jos kerran olisi mahdollista irottautuisin vanhasta suhteesta ja rakentaisin uutta suhdetta eriaikaan. Kokenut minäkin olen sen toisen tavan, eikä se ainakaan yhtään sen helpompaa ole kuin ensimmäinenkään malli toimia.

Niin eli olet itse lähtenyt toisen miehen matkaan ja kritisoit muita? Vai oletko eronnut ensin ja sitten löytänyt uuden ja se oli hankala tapa? Aika epäselvää tekstiä!
Mikä kullekin sopii. Itseään pitää kuunnella. Jos tarvii laastarisuhteen niin sekin on ihan ok tai hypätä uuteen suhteeseen heti. Tai jos haluaa ensin erota niin fine.
Itse en kaipaa moralisointia, enkä moralisoi toisiakaan.

 

[fifiia]

Niin eli olet itse lähtenyt toisen miehen matkaan ja kritisoit muita? Vai oletko eronnut ensin ja sitten löytänyt uuden ja se oli hankala tapa? Aika epäselvää tekstiä!
Mikä kullekin sopii. Itseään pitää kuunnella. Jos tarvii laastarisuhteen niin sekin on ihan ok tai hypätä uuteen suhteeseen heti. Tai jos haluaa ensin erota niin fine.
Itse en kaipaa moralisointia, enkä moralisoi toisiakaan.

Mitä sitten kaipaat? Jokainen elää tavallaan, totta.
Mutta, mutta... onko välttämättä olemassa laastari suhdetta, entä jos se suhde satuttaakin entisestään? Entä jos se sitä unelmien prinssiä, joka kaappaa matkaan ei tulekaan, roikut huonossa suhteessa tekemättä asioille mitään?
Rakkautta, eikä rakstumista voi pakottaa. Täysin väärä lähestymis tapa minusta on esittää suoraan etsivänsä laastarisuhdetta tai suhdetta joka korvaa edellisen. Rakastuminen tulee kun on tullakseen yleensä täysin yllättäen.
En moralisoi ketään. Oma tapani on ehkä esittää kysymyksiä joiden tarkoitus on lähinnä herättää ajattelemaan, niihin ei kenenkään ole pakko vastata ja jos vastataa niin en odota että niihin vastattaisiin minulle, jos niihin ei pysty vastaamaan itselleen tai ne aiheuttaa pakokauhua, se ehkä vähän ihmetyttää.

 

[a.p.]

Mitä sitten kaipaat? Jokainen elää tavallaan, totta.
Mutta, mutta... onko välttämättä olemassa laastari suhdetta, entä jos se suhde satuttaakin entisestään? Entä jos se sitä unelmien prinssiä, joka kaappaa matkaan ei tulekaan, roikut huonossa suhteessa tekemättä asioille mitään?
Rakkautta, eikä rakstumista voi pakottaa. Täysin väärä lähestymis tapa minusta on esittää suoraan etsivänsä laastarisuhdetta tai suhdetta joka korvaa edellisen. Rakastuminen tulee kun on tullakseen yleensä täysin yllättäen.
En moralisoi ketään. Oma tapani on ehkä esittää kysymyksiä joiden tarkoitus on lähinnä herättää ajattelemaan, niihin ei kenenkään ole pakko vastata ja jos vastataa niin en odota että niihin vastattaisiin minulle, jos niihin ei pysty vastaamaan itselleen tai ne aiheuttaa pakokauhua, se ehkä vähän ihmetyttää.

Taas vähän epäselvää tekstiä! Niin ja jätit vastaamatta kysymyksiin! Eli oma kokemus puuttuu, JOTA kaipasin!

Niin ja kuka puhui prinssin etsimisestä? En ainakaan minä. Ei sellaisia ole! Ja tottakait rakastuminen/ihastuminen tulee yllättäen, mutta voi myös rakastua pitkän ajan kuluessa ja hiljaa. Ei ole oikeanlaista rakkautta olemassa.

Monet ihmiset valkkaa puolison ihan järkisyistä eikä enään haihattele jotain upeeta tunnetta joka häviää! Ainakaan toista tai kolmatta kertaa.

Niin ja en tiedä etsiiko ihmiset eron jälkeen nimenomaan laastarisuhdetta ja kertoo sen sitten miehelle jota tapailevat! Vai huomataanko se sitten vasta myöhemmin ettei rakastuttukaan vai miten se menee. Kaipaisin kokemuksia!

Itse ainakin toimin rehellisesti itseäni kuunnellen.

 

[Non compos mentis]

Lue Anna Karenina.

 

[a.p.]

Lue Anna Karenina.

Kuule oon lukenut! Kiitos kirjavinkistä. Ei voi suoraan tähän päivään liittää!

 

[Lode-]

Helposti. Tosin mä heivasin jo senkin mäkeen, kun oli niin urpo. Nyt mä pidän kaikki ovet avoinna ja tapailen useampaa tyyppiä samaan aikaan. Kivaa vaihtelua monen vuoden parisuhteen jälkeen.

 

[Non compos mentis]

Kuule oon lukenut! Kiitos kirjavinkistä. Ei voi suoraan tähän päivään liittää!

Toimimaton suhde on ihan ajaton teema.

 

[a.p.]

Helposti. Tosin mä heivasin jo senkin mäkeen, kun oli niin urpo. Nyt mä pidän kaikki ovet avoinna ja tapailen useampaa tyyppiä samaan aikaan. Kivaa vaihtelua monen vuoden parisuhteen jälkeen.

Kiva kuulla! Tsemiä sulle! Niin valitsit sitten toiseksi mieheksi toisen urpon miehesi jälkeen laastarisuhteeksi? Mies johon ei voi rakastua? Ja sitten sen jälkeen etsit sitä kunnon miestä. Laitetaan korvan taakse. =) kiitos vinkistä!

 

[Lode-]

Kiva kuulla! Tsemiä sulle! Niin valitsit sitten toiseksi mieheksi toisen urpon miehesi jälkeen laastarisuhteeksi? Mies johon ei voi rakastua? Ja sitten sen jälkeen etsit sitä kunnon miestä. Laitetaan korvan taakse. =) kiitos vinkistä!

Se vaikutti itseasiassa hyvinkin pitkään varsin kelpomieheltä, mutta paljastuikin sitten viimein ihan todella typeräksi tapaukseksi. Enhän mä nyt mitään idioottia ehdoin tahdoin vaivoikseni ota, harmillisesti nämä huonot puolet tosiaan tulivat esiin vasta vajaan puolen vuoden jälkeen.

Mutta olepa hyvä vaan kuule vinkistä!

 

[fifiia]

Taas vähän epäselvää tekstiä! Niin ja jätit vastaamatta kysymyksiin! Eli oma kokemus puuttuu, JOTA kaipasin!

Niin ja kuka puhui prinssin etsimisestä? En ainakaan minä. Ei sellaisia ole! Ja tottakait rakastuminen/ihastuminen tulee yllättäen, mutta voi myös rakastua pitkän ajan kuluessa ja hiljaa. Ei ole oikeanlaista rakkautta olemassa.

Monet ihmiset valkkaa puolison ihan järkisyistä eikä enään haihattele jotain upeeta tunnetta joka häviää! Ainakaan toista tai kolmatta kertaa.

Niin ja en tiedä etsiiko ihmiset eron jälkeen nimenomaan laastarisuhdetta ja kertoo sen sitten miehelle jota tapailevat! Vai huomataanko se sitten vasta myöhemmin ettei rakastuttukaan vai miten se menee. Kaipaisin kokemuksia!

Itse ainakin toimin rehellisesti itseäni kuunnellen.

Rakstuin hyvin perinteisesti, miten nyt yleensä ihmissuhteita solmitaan, jutellen, ihastuen jne., tuon olen aika monessa vastauksessa jo kertonukin. Varsinaisesti toisen miehen matkaan en ole koskaan lähtenyt, enkä varsinaisesti edes etsinyt rakastumista se vain osui kohdalle ehkä lievästi "liian aikaisin", mutta se ei taida enää kuulua tähän. Suhde ei myöskään koskaan ollut mikään laastarisuhde vaan jatkuu edelleen (pian 10v naimisissa). Toisinkin olisi voinut tietysti käydä, edellinen suhde oli kuitenkin joka tapauksessa jo loppu.

 

[a.p.]

Rakstuin hyvin perinteisesti, miten nyt yleensä ihmissuhteita solmitaan, jutellen, ihastuen jne., tuon olen aika monessa vastauksessa jo kertonukin. Varsinaisesti toisen miehen matkaan en ole koskaan lähtenyt, enkä varsinaisesti edes etsinyt rakastumista se vain osui kohdalle ehkä lievästi "liian aikaisin", mutta se ei taida enää kuulua tähän. Suhde ei myöskään koskaan ollut mikään laastarisuhde vaan jatkuu edelleen (pian 10v naimisissa). Toisinkin olisi voinut tietysti käydä, edellinen suhde oli kuitenkin joka tapauksessa jo loppu.

Kiitos kokemuksen jakamisesta.
Niin ja itse en etsi enkä etsinyt, kohdalle osui ja upposi ja kirjoiteltiin mutta ei halunnut minua tämä toinen ja mies sabotoi kun sai selville viestittelyn niin loputkin mahdollisuudet. Oltiin jollain tavalla samalla aaltopituudella ainakin minun mielestäni. Koskaan en tiedä mitä toinen ajatteli minusta. Enään ei olla yhteydessä. Käsitin juuri että tämä mies etsi järkisyistä itselleen tietynlaista naista. Tapaili satunnaisesti jotain mutta hänkään ei ollut oikeanlainen.

Joten en itse lähtisi enään ehkä tunteen mukaan. Myös eka mies oli tunteenpaloa joka myöhemmin tuotti karvaan pettymyksen.
Siis tarkennan vielä. Olin suhteessa jossa nykyäänkin olen kun tapasin toisen baarissa ja tunne vei mukanaan. En vain voinut muuta kuin olla oma itseni ja toinen ei halunnut perhettä rikkoa eikä halunnut olla syy eroon. =( Itse en ollut valmis silloin eroamaan ilman syytä!

Myös mieheni sabotoi meidän ystävyydenkin. Kertoi tälle toiselle miehelle masennuksestani ja halvensi minut kuin kauppatavaran. =(
Niin yritä siinä sitten tehdä enään tuttavuutta tämän miehen kanssa. Kyllä nolotti ja sai minusta surkimus kuvan mikä tietysti olinkin!
Harmittaa kun menetti ehkä sielunkumppanin tai mahdollisen ystävän.
Olen menettänyt uskoni tunnerakkauteen!