miten jotkut onnistuu lähtemään suhteestaan toisen miehen matkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vaimo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vaimo"

Vieras
Siis kun tuntuu että on aika yleistäkin! Miten se joiltakin onnistuu ja toisilta ei? Siis että saavat houkuteltua miehen matkaansa? Siis en tarkoita nyt moraalia. Se on väärin! Mutta mikä ei olisi tässä maailmassa väärin ja silti tehdään?
 
molemmat! Niin ja en etsi vinkkejä, koska en halua sitä tehdä. Mutta aikaisemmin halusin ja ei onnistunut. =( Pitääkö miehelle sanoa että haluan erota ja olla sun kanssa. Siitähän se vasta pelästyykin.
 
[QUOTE="vieras";24134411]Niin onko se nyt niin väärin? Voi olla tai sitten se voi olla naisen pelastus. Syitähän lähtöön voi olla tuhansia.[/QUOTE]

Niin laitoin aloitukseen sen takia kun muuten olisi tullut liuta moralisoijia jotka haukkuu.
Itse olen pettänyt monesti ja siihen syy ollut, huono suhde. Mutta silti ei näistä miehistä ole ollut pelastajaa minulle. =( Ei ole tarpeeksi tykänneet. Miten se joltain onnistuu. Mitä teen väärin?
 
[QUOTE="vaimo";24134410]molemmat! Niin ja en etsi vinkkejä, koska en halua sitä tehdä. Mutta aikaisemmin halusin ja ei onnistunut. =( Pitääkö miehelle sanoa että haluan erota ja olla sun kanssa. Siitähän se vasta pelästyykin.[/QUOTE]

No tuota, pitäisi. Vai ajattelitko vaan häipyä toisen miehen kanssa mitään sanomatta?

En mä osaa sanoa mistä niitä toisia miehiä löytyy. Jostain näköjään...
 
Niin laitoin aloitukseen sen takia kun muuten olisi tullut liuta moralisoijia jotka haukkuu.
Itse olen pettänyt monesti ja siihen syy ollut, huono suhde. Mutta silti ei näistä miehistä ole ollut pelastajaa minulle. =( Ei ole tarpeeksi tykänneet. Miten se joltain onnistuu. Mitä teen väärin?
Oot ehkä liian avuton...miehet ei välttämättä kaipaa pelastettavaa, vaan pillua, tai vaihtoehtoisesti määrätietoisen ja tasavahvan naisen.
 
Oot ehkä liian avuton...miehet ei välttämättä kaipaa pelastettavaa, vaan pillua, tai vaihtoehtoisesti määrätietoisen ja tasavahvan naisen.

Niin olen hymyilevä mutta epävarma tai ujo. Saatan sen näyttää hiljaisuudella. Silti saatan viihtyä miehen seurassa. Kyselen kyllä välillä. Eli se on huono ilmeisesti? En kyllä osaa muutakaan. Annankohan sitten liian takertuvan kuvan ja tätä säikähtää mutta kait se ois tarkoituskin jos toisen matkaan aikoo lähteä. Yksi sanoi että pyytäisi treffeille jos olisin vapaa tai ilman lapsia ja sitten myöhemmin pyysi tavallaan käymään ja sitten illanvieton jälkeen sanoi että olen liian epävakaa hänelle. =/
Toinen oli sitten sellainen että sanoi että toivoo että voitaisiin aina olla ystäviä ja toivoisi olevansa miehenikin ystävä. =D
Jooh...taidan olla aika surkea tapaus kun näitä miehiä bongaan.
 
Se on totta, ja jos hyppää suoraan suhteesta toiseen niin aika usein entisen suhteen haamut seuraa perässä uuteen suhteeseen.

Mutta ns. laastarisuhde on ihan hyvä ja toimiva juttu. Kunhan tiedostaa sen, että kyseessä on vain laastarisuhde. Muuten voi käydä ikävästi.

Mitenköhän se on mahdollista korjata itsensä? Olen yrittänyt monesti! Niin ja tämän suhteen luulin olevan laastarisuhde joka korjaisi minun vääristymän kiusaamisesta mutta se ei ollutkaan niin vaan mies on välillä kamala. =(
Niin ja miten joku voi ruveta laastarisuhteeseen? Koska jos sänkyyn mennään niin tunteet tulevat itsellä kyllä mukaan.
 
Mitenköhän se on mahdollista korjata itsensä? Olen yrittänyt monesti! Niin ja tämän suhteen luulin olevan laastarisuhde joka korjaisi minun vääristymän kiusaamisesta mutta se ei ollutkaan niin vaan mies on välillä kamala. =(
Niin ja miten joku voi ruveta laastarisuhteeseen? Koska jos sänkyyn mennään niin tunteet tulevat itsellä kyllä mukaan.

Et mitenkään voi ottaa oman henkisen korjautumisesi lähtökohdaksi sitä, että kaivat jostain jonkun miehen, jonka matkaan karkaat. Jos sinua on lapsena kiusattu, ja tiedostat, että se on ongelmasi (tiedostaminen on hyvä) yritä korjata tämä ongelma. Esim. terapiaa voisi varmaan kokeilla. Sitten selvität erikseen suhteen mieheesi, ja jos se on huono (kuten jutuistasi voisi ehkä päätellä), niin sitten otat eron ja katsot mitä sen jälkeen tapahtuu.
 
Mikä mättää vanhassa liitossa? Mä vaihdoin miestä aikanaan lennossa, mikä ei ollut hyvä juttu. Olis pitänyt elää ja asua yksin (siis yksin lasten kanssa) jonkun aikaa, eikä heti muuttaa uuden kans yhteen. Mutta näin vain tein. Aikamoiset tuskat ja moraaliset krapulat tuli läpikäytyä, mutta kyllä ne vihdoin hellitti. Edelleen olen saman miehen kanssa, jonka kanssa yhteen kiirehdin, ja meillä menee hyvin. Helpommalla vain oltaisiin kaikki päästy, jos mä oisin malttanut laittaa pääkoppani kuntoon ennen yhteenmuuttoa.
 
rakkaus on hävinnyt vai onko sitä koskaan ollutkaan? Lähdin nuorena suhteeseen varmaan aika naivisti mitään odottamatta toiselta ja olen yrittänyt toista muuttaa vuosien mittaan siinä onnistumatta. Mies on aika jääräpää ja temperamenttinen ja käyttää henkistä väkivaltaa mikä on mustanut minua sisältä tai ainakin vienyt kunnioitusta häneen.
 
Mä suosittelen että ap elelee jonkin aikaa yksinään, ilman miestä, kuin lähtisi lennossa "jonkun vaan" matkaan. Kyllä sitä kannattaa suhteen päättymisen jälkeen pitää sellainen pieni miettimistauko mitä ylipäätään haluaa ja millaista elämää elää. Onko se uusi mies se autuaaksi tekevä juttu..?
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Kyllä se oma pää tosiaan pitää ensin olla kunnossa, ei kukaan mies halua takertuvaa ja epävakaata naista itselleen. Mutta jos nainen on itsevarma, itsenäinen ja tietää oman arvonsa => saa helposti houkuteltua miehen matkaansa ;)

En kyllä tiedä, onko se tosiaan hyvä lähteä kenekään matkaan. Vaikka itse olen eroamassa ja uusi mieskin on kuvioissa, niin emme todellakaan kiirehdi yhteenmenoa.
 
[QUOTE="...";24137500]Kyllä se oma pää tosiaan pitää ensin olla kunnossa, ei kukaan mies halua takertuvaa ja epävakaata naista itselleen. Mutta jos nainen on itsevarma, itsenäinen ja tietää oman arvonsa => saa helposti houkuteltua miehen matkaansa ;)

En kyllä tiedä, onko se tosiaan hyvä lähteä kenekään matkaan. Vaikka itse olen eroamassa ja uusi mieskin on kuvioissa, niin emme todellakaan kiirehdi yhteenmenoa.[/QUOTE]

Aina olen ollut itsenäinen. Siitä ei voi olla kyse. Itsenäinen on sellainen joka hoitaa itse asiansa. En ole siinä tarvinnut muiden apua. Pikemminkin mieheni ei ole itsenäinen.

Takertuva, noh ei takertuva on sellainen minusta jota ei vakisuhde kiinnosta. Joka haluaa vielä pelehtiä eikä sitoutua kehenkään. Mutta tämä minun mielipiteeni. Pitää olla jonkin verran riippuvainen toisesta ihmisestä, muuten saa olla yksin.

Epävakaa minusta kuvasi sitä etten tiennyt lähteäkö vai jäädä suhteeseen. Olin siis kahden vaiheilla. Jos toinen olisi sanonut että välittää minusta ja haluaa olla kanssani niin sitten olisin voinutkin lähteä.
Muuten olen kyllä aika tasainen luonne. =)
 
Minä petin lasteni isää ja paljon. En ole ylpeä siitä mutta se oli silloin se. Vielä yhdessä asuessamme rakastuin tulevaan mieheeni. Ei nyt ihan suinpäin yhteen muutettu mutta ns lennosta vaihdoin miestä. Nyt ollaan oltu jo vuosia uusioperhe ja yksi yhteinen vauvakin on. Minun piti joskus käydä pohjamudissa jotta pääsisin pinnalle. Nyt olen onnellinen eikä pettäminen ole enää ollut mielessäkään. Mielestäni silloin ei petä jos on kaikki ok ja ihminen onnellinen.
 

Yhteistyössä