Miten jollain voi riittää aika ja energia kaikkeen?

[vierailija]

Tässä tuttavaperhettä seuranneena en enää ymmärrä, miten se nainen tekee sen. Siis repeää joka paikkaan?? Kertokaa mulle, mikä on tuollaisen superpakkauksen salaisuus?

Lapsia heillä on kaksi, vanhempi on 5v ja nuorempi täytti juuri 2v. Asuvat omakotitalossa. Äiti on kotona lasten kanssa ja isä käy töissä & harrastaa aika paljon omia juttujaan. Äiti siis tosi paljon yksin lasten kanssa. Heillä on myös koira.

Ensinnäkin, heillä on aina todella siistiä. Lasten huoneissa toki leluja voi olla lattioilla, mutta jokapaikassa on tosi puhdasta. Ikinä ei pyykkikorit pursuile, vessat kiiltää ja edes koiran karvaa ei leijaile missään.
Toiseksi kaikki on itse tehtyä. Siis ruoka ja leivonnaiset. Joka ikinen kerta, kun sinne menee, ilmoittamattakin, nostaa äiti itse tehdyt tarjottavat pöytään.
Kolmanneksi, lapset on hurjan hyvin kasvatettu. Ne ei koskaan kiukkua, vaan toimivat kuin unelmat. Joskus riitelevät keskenään ja silloinkaan tuo äiti ei koskaan hermostu, vaan selvittää tilanteet rauhallisesti.
Tämän lisäksi tuo nainen harrastaa koiransa kanssa agilityä, kerää hirmuiset määrät marjoja pakkaseen (lasten kanssa yhdessä, tietty..), osallistuu vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan, auttaa omia vanhempiaan esim. siivouksissa, on aina kaikille ystävällinen ja avulias, eikä ikinä vaikuta pätkääkään väsyneeltä.

Mulla on kolme lasta, joista yks jo iso. Ei lemmikkejä ja osallistuva avomies. Ja silti tuntuu, että koti on aina sekainen, eikä todellakaan ylimääräistä aikaa yhtään mihinkään normi arjen pyörityksen lisäksi. Ja ei, minäkään en käy töissä.

 

[vierailija]

Itseäni auttaa jaksamaan se, että päivärytmi on säännöllinen, syön terveellisesti, herään viim. klo 7 joka aamu, ja menen nukkumaan ajoissa, sekä se, että harrastan liikuntaa ns. kunnolla.

Mutta mutta.

Harvemmin pystyn tuohon kurinalaiseen elämään. Valvon usein liian myöhään, syön liikaa karkkia, liikunta on rattaiden työntämistä, ja kotiäitinä ollessa nukuttiin lasten kanssa myöhään, n. 10 asti. Näin tehden meillä vähän sama juttu, en jaksa läheskään niin paljoa kuin toimiessani yllä olevan mallin mukaan.

Jostain syystä tyhmä pääni sallii minun toimia huonomman mallin mukaan, sen, mikä ei vaadi yhtään itsekuria.

Lapset meillä 2 ja melkein 4. Välillä tuntuu tosi rankalta. Ja juurikin siltä, etten pysty mihinkään blogi-tyyppiseen kiiltokuvaelämään.

 

[Mörköäiti]

Tässä tuttavaperhettä seuranneena en enää ymmärrä, miten se nainen tekee sen. Siis repeää joka paikkaan?? Kertokaa mulle, mikä on tuollaisen superpakkauksen salaisuus?

Lapsia heillä on kaksi, vanhempi on 5v ja nuorempi täytti juuri 2v. Asuvat omakotitalossa. Äiti on kotona lasten kanssa ja isä käy töissä & harrastaa aika paljon omia juttujaan. Äiti siis tosi paljon yksin lasten kanssa. Heillä on myös koira.

Ensinnäkin, heillä on aina todella siistiä. Lasten huoneissa toki leluja voi olla lattioilla, mutta jokapaikassa on tosi puhdasta. Ikinä ei pyykkikorit pursuile, vessat kiiltää ja edes koiran karvaa ei leijaile missään.
Toiseksi kaikki on itse tehtyä. Siis ruoka ja leivonnaiset. Joka ikinen kerta, kun sinne menee, ilmoittamattakin, nostaa äiti itse tehdyt tarjottavat pöytään.
Kolmanneksi, lapset on hurjan hyvin kasvatettu. Ne ei koskaan kiukkua, vaan toimivat kuin unelmat. Joskus riitelevät keskenään ja silloinkaan tuo äiti ei koskaan hermostu, vaan selvittää tilanteet rauhallisesti.
Tämän lisäksi tuo nainen harrastaa koiransa kanssa agilityä, kerää hirmuiset määrät marjoja pakkaseen (lasten kanssa yhdessä, tietty..), osallistuu vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan, auttaa omia vanhempiaan esim. siivouksissa, on aina kaikille ystävällinen ja avulias, eikä ikinä vaikuta pätkääkään väsyneeltä.

Mulla on kolme lasta, joista yks jo iso. Ei lemmikkejä ja osallistuva avomies. Ja silti tuntuu, että koti on aina sekainen, eikä todellakaan ylimääräistä aikaa yhtään mihinkään normi arjen pyörityksen lisäksi. Ja ei, minäkään en käy töissä.

No mieti, mitä itse teet eri tavalla? Luultavasti tuo tyyppi käyttää vaan päivästään todella paljon aikaa kotitöihin ja saa myös erityistä henkistä tyydytystä siitä, että on aina siistiä ja kaikki on itsetehtyä. Silloin hänellä on suuri motivaatio tehdä rivakalla tahdilla ja nopeasti paljon kotitöitä käytännössä koko päivän.

Silloin taas, jos oikeastaan ei haluaisi tehdä pelkästään kotitöitä, tekee niitä vähemmän ja kenties hitaammin, ja käyttää aikaa muuhunkin.

Itse en erityisemmin ihaile tuota kuvattua ihmistyyppiä tai elämäntapaa. Onhan siisti koti kiva ja on kiva, että on paljon marjoja pakastimessa. Mutta mieluummin siedän vähän sotkua ja saan itselleni enemmän vapaa-aikaa, koska tykkään tehdä kaikkea muutakin. Maailmassa ja elämässä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että en halua missata niitä jonkun ikkunanpesun, pyykin viikkailun tai jatkuvan siivoamisen takia.

Ja vielä se, että luultavasti se esimerkin nainen vaan tykkää leipomisesta ja on tehnyt siitä sellaisen asian, mitä tekee yhdessä lapsen kanssa - mikä on ihan kiva juttu sinänsä, mutta ei se sen parempi tai huonompi ole kuin vaikka lasten kanssa lukeminen, lautapelien pelaaminen tai vaikka leikkipuistossa tai museossa käyminen. Mutta siinä ohessa valmistuvat ne tarjoilut. Joku muu taas ei ehdi leipoa koko ajan, koska tekee muita asioita. Molempi vaihtoehto on ihan ok, kunhan ihmiset itse tykkäävät.

On toki myös mahdollista, että hänellä on suorituspaineita, koska hän uskoo ja kuvittelee, että naisen täytyy olla tuollainen ja tehdä tuollaisia asioita. Esimerkiksi, että on jokin itseisarvo tarjota vieraille itse tehtyjä leivonnaisia.

 

[Mörköäiti]

Itseäni auttaa jaksamaan se, että päivärytmi on säännöllinen, syön terveellisesti, herään viim. klo 7 joka aamu, ja menen nukkumaan ajoissa, sekä se, että harrastan liikuntaa ns. kunnolla.

Mutta mutta.

Harvemmin pystyn tuohon kurinalaiseen elämään. Valvon usein liian myöhään, syön liikaa karkkia, liikunta on rattaiden työntämistä, ja kotiäitinä ollessa nukuttiin lasten kanssa myöhään, n. 10 asti. Näin tehden meillä vähän sama juttu, en jaksa läheskään niin paljoa kuin toimiessani yllä olevan mallin mukaan.

Jostain syystä tyhmä pääni sallii minun toimia huonomman mallin mukaan, sen, mikä ei vaadi yhtään itsekuria.

Lapset meillä 2 ja melkein 4. Välillä tuntuu tosi rankalta. Ja juurikin siltä, etten pysty mihinkään blogi-tyyppiseen kiiltokuvaelämään.

Älä tuollaisesta stressaa. Minusta se kiiltokuvaelämä juuri olisi rankkaa. Minusta on hauskempaa, rennompaa ja helpompaa elää omalla tavallani. En kaipaa mitään kurinalaista, aikataulutettua elämää, jossa suoritetaan jotain kotitöitä tai ties mitä. Rauhallinen hetki teekupin kanssa samaan aikaan kun tiskit ja pyykit seisovat odottamassa, on itse asiassa ihan jees. Miksi se aika pitäisi käyttää kotitöihin, kun voi nauttia vaikka siitä, että voi vaan rentoutua ja olla? Ja pitkään nukkuminenhan on elämän pieniä nautintoja! Voi ihan hyvin ajatella, että onpa ihana aamu, nukuttiin pitkään ja herättiin hyvin levänneinä - sen jälkeen voi syödä laiskasti jotain helppoa aamupalaa ilman mitään kiirettä.

 

[vierailija]

Älä tuollaisesta stressaa. Minusta se kiiltokuvaelämä juuri olisi rankkaa. Minusta on hauskempaa, rennompaa ja helpompaa elää omalla tavallani. En kaipaa mitään kurinalaista, aikataulutettua elämää, jossa suoritetaan jotain kotitöitä tai ties mitä. Rauhallinen hetki teekupin kanssa samaan aikaan kun tiskit ja pyykit seisovat odottamassa, on itse asiassa ihan jees. Miksi se aika pitäisi käyttää kotitöihin, kun voi nauttia vaikka siitä, että voi vaan rentoutua ja olla? Ja pitkään nukkuminenhan on elämän pieniä nautintoja! Voi ihan hyvin ajatella, että onpa ihana aamu, nukuttiin pitkään ja herättiin hyvin levänneinä - sen jälkeen voi syödä laiskasti jotain helppoa aamupalaa ilman mitään kiirettä.

Totta turiset. Kiitos kivasta vastauksesta .

 

[viisikymppinen isoäiti]

No ei tuo nyt mitään ihmeellistä ole, kotona koko ajan ja vain kaksi lasta

 

[.....]

Toiset nyt vain ovat nopeampia kuin toiset. Toisilla menee siihen pähkäilyyn ja ihmettelyyn hirveästi aikaa ja etenkin energiaa, kun miettivät ja voivottelevat "kun pitäisi siivota se ja se ja tehdä sitä ja tätä". Monesti sen voivottelun aikana homma olisi jo tehty, kun heti vain tartuttaisiin toimeen.

Edelleen tuohon kodin siistinäpysymiseen vaikuttaa paljon se, että kerralla laittaa kaikki kuntoon, joka asialle on oma paikkansa ja toteuttaa "vie mennessäs- tuo tullessas -periaatetta. Jos päästää kodin kaaokseen, on siivoaminen ihan hirveä urakka.

 

[vierailija]

Tässä tuttavaperhettä seuranneena en enää ymmärrä, miten se nainen tekee sen. Siis repeää joka paikkaan?? Kertokaa mulle, mikä on tuollaisen superpakkauksen salaisuus?

Lapsia heillä on kaksi, vanhempi on 5v ja nuorempi täytti juuri 2v. Asuvat omakotitalossa. Äiti on kotona lasten kanssa ja isä käy töissä & harrastaa aika paljon omia juttujaan. Äiti siis tosi paljon yksin lasten kanssa. Heillä on myös koira.

Ensinnäkin, heillä on aina todella siistiä. Lasten huoneissa toki leluja voi olla lattioilla, mutta jokapaikassa on tosi puhdasta. Ikinä ei pyykkikorit pursuile, vessat kiiltää ja edes koiran karvaa ei leijaile missään.
Toiseksi kaikki on itse tehtyä. Siis ruoka ja leivonnaiset. Joka ikinen kerta, kun sinne menee, ilmoittamattakin, nostaa äiti itse tehdyt tarjottavat pöytään.
Kolmanneksi, lapset on hurjan hyvin kasvatettu. Ne ei koskaan kiukkua, vaan toimivat kuin unelmat. Joskus riitelevät keskenään ja silloinkaan tuo äiti ei koskaan hermostu, vaan selvittää tilanteet rauhallisesti.
Tämän lisäksi tuo nainen harrastaa koiransa kanssa agilityä, kerää hirmuiset määrät marjoja pakkaseen (lasten kanssa yhdessä, tietty..), osallistuu vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan, auttaa omia vanhempiaan esim. siivouksissa, on aina kaikille ystävällinen ja avulias, eikä ikinä vaikuta pätkääkään väsyneeltä.

Mulla on kolme lasta, joista yks jo iso. Ei lemmikkejä ja osallistuva avomies. Ja silti tuntuu, että koti on aina sekainen, eikä todellakaan ylimääräistä aikaa yhtään mihinkään normi arjen pyörityksen lisäksi. Ja ei, minäkään en käy töissä.

Huom. *Äiti on kotona lasten kanssa*-hohooooooooo

 

[vierailija]

Hypomania. Hypertyreoosi. Tyypillinen suorittaja, joka romahtaa keski-iän kynnyksellä.

 

[vierailija]

Tulee mieleen muutama asia:

- Rutiinit/säännöllisyys/aikataulut/sopimukset/struktuuri ym luovat ennustettavuutta ja se tuo turvallisuuden tunnetta ja rauhallisuutta - tosin tietysti oikea asennoituminen on erittäin tärkeä sekä aikataulutus niin että aikataulussa on tarkoituksella tyhjää jonka aikana voi rentoutua, pohtia, meditoida/latautua.

- kunnolla suunnitellut asuntolaina/omakoti kuviot ovat käsittääkseni sellaisia että niissä ei pitäisi olla hirveän paljon huolia, toisaalta etuna on mahdollisuus vaikuttaa sisäilman laatuun lattiamateriaali/tasoite ja ilmastointiratkaisujen kautta.

Ilmanlaadun on todettu vaikuttavan ravinnon lisäksi jaksamiseen merkittävästi. Tosin tämän alkaa huomata selkeämmin vasta sitten kun on heikossa kunnossa tai ilmanlaatu on todella huono. Hyväkuntoisella vaikutus voi olla vaikeasti mitattavaa kuten heikentynyt luovuus tai oppimistehokkuus.

Ilmanlaatuongelma voi tulla esiin lähes jatkuvana kylmän tunteena joka ei näy lämpö- tai kosteusmittareilla. Tämä johtuu siitä että keho reagoi ilmanlaatuun ihon ja keuhkojen välityksellä. Voi olla kuitenkin että tällaista reaktiota edeltää jonkin asteinen oppimisvaihe jossa aivot havaitsevat ilmassa jotain ja alkavat tulkita sitä ärsykkeenä ja tuo ärsytys voi sitten aiheuttaa levottomuutta ja kylmyys olisi seuraus tästä. Edeltävä kuitenkin lähinnä valistunut arvaus. Tuo kylmyys on sekä oma havainto että mainittu tutkimuksessa jossa selvitettiin sisäilman yhdisteitä. Tutkimus ei ollut riittävän laaja mutta loi pohjaa ajatukselle että esm. lattioiden alla käytetyt liimat/tasoitteet voisivat aiheuttaa ainakin joissain ihmisissä oireiluja. Jos jostain muusta taatusti saa kemikaaleja niin se on tietokoneiden näppäimet/hiiri, johdot ja kassakuitit. Näistä löytyy ihan mittauksia. Muovien kemikaalit ovat rasvaliukoisia joten näppeihin liukenee + kaasuuntuvat.

 

[vierailija]

Minusta se ei ole kovin hurjaan "aikaansaamista" että tekee normaalit kotityöt ja leipoo ja pari kertaa viikossa hurauttaa tunniksi koulutuskentälle. Marjojakin poimitaan vain pienenä aikana vuodesta, ei se arjesta hirveästi aikaa vie.
Ja itsekin siis olin tällainen kotiäiti, mullahan oli päivät aikaa. Joka päivä siivosin tunnin kun lapset nukkuivat, se riitti siihen että oli perussiistiä.
Sen jälkeen olen sekä opiskellut että käynyt töissä yhtä aikaa, ja siinä hässäkässä ei tullut siivous sitten pieneen mieleenkään.Meillä oli koti ihan pommin jäljiltä ja ruoka Saarioisilta eikä haitannut pätkääkään.

 

[Echo]

Tässä tuttavaperhettä seuranneena en enää ymmärrä, miten se nainen tekee sen. Siis repeää joka paikkaan?? Kertokaa mulle, mikä on tuollaisen superpakkauksen salaisuus?

Lapsia heillä on kaksi, vanhempi on 5v ja nuorempi täytti juuri 2v. Asuvat omakotitalossa. Äiti on kotona lasten kanssa ja isä käy töissä & harrastaa aika paljon omia juttujaan. Äiti siis tosi paljon yksin lasten kanssa. Heillä on myös koira.

Ensinnäkin, heillä on aina todella siistiä. Lasten huoneissa toki leluja voi olla lattioilla, mutta jokapaikassa on tosi puhdasta. Ikinä ei pyykkikorit pursuile, vessat kiiltää ja edes koiran karvaa ei leijaile missään.
Toiseksi kaikki on itse tehtyä. Siis ruoka ja leivonnaiset. Joka ikinen kerta, kun sinne menee, ilmoittamattakin, nostaa äiti itse tehdyt tarjottavat pöytään.
Kolmanneksi, lapset on hurjan hyvin kasvatettu. Ne ei koskaan kiukkua, vaan toimivat kuin unelmat. Joskus riitelevät keskenään ja silloinkaan tuo äiti ei koskaan hermostu, vaan selvittää tilanteet rauhallisesti.
Tämän lisäksi tuo nainen harrastaa koiransa kanssa agilityä, kerää hirmuiset määrät marjoja pakkaseen (lasten kanssa yhdessä, tietty..), osallistuu vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan, auttaa omia vanhempiaan esim. siivouksissa, on aina kaikille ystävällinen ja avulias, eikä ikinä vaikuta pätkääkään väsyneeltä.

Mulla on kolme lasta, joista yks jo iso. Ei lemmikkejä ja osallistuva avomies. Ja silti tuntuu, että koti on aina sekainen, eikä todellakaan ylimääräistä aikaa yhtään mihinkään normi arjen pyörityksen lisäksi. Ja ei, minäkään en käy töissä.

Samaa kuin muut sanon eli
-Äiti kotona lasten kanssa
-marja-aika ei ole kuin loppukesästä
-5-vuotias on jo aika iso, vaikka 2 v:lla riittää sit vielä opettelua
-Jotkut pari kahvipöydän tarjottavaa leipoo pakkaseen parissa tunnissa ja siitä riittää 2-3 eri vieraalle

Onhan tuo äiti tehokas, mutta ei tuo mahdoton yhtälö ole.
Ja mä en sitten ole yhtä tehokas.

 

[HopeaToffee]

Jos minäkin arkisin tekisin kodin eteen asioita työmatkoihin ja töihin käyttämäni ajan eli 10-11 tuntia, niin aika paljon siinä ajassa ehtisi tapahtua.

 

[vierailija]

Jos minäkin arkisin tekisin kodin eteen asioita työmatkoihin ja töihin käyttämäni ajan eli 10-11 tuntia, niin aika paljon siinä ajassa ehtisi tapahtua.

Jos todella itsekuri olisi niin hyvä jokaisella työttömällä, että käyttäisi työpäivän mittaisen ajan jokapäivä kodinhoitoon niin tokihan kaikilla kodit kiiltäisi.
Ongelma vaan on se, että pidemmän päälle pelkkä siivous on todella puuduttavaa ja veemäistä hommaa.
Lisäksi siihen työnhakuunkin pitäisi käyttää aikaa.
Kotiäidillä taas lapset vievät todella ison siivun päivästä ja aikaa kotitöille ei todellakaan ole sitä työpäivän mittaa,8-10 tuntia.

 

[vierailija]

https://www.lansivayla.fi/artikkeli...tkimasta-asukkaat-hengittivat-vuosia-myrkkyja

 

[vierailija]

Säännöllisyys, rutiinit, aikataulutus ja perheenjäsenten yhteistyö auttavat kummasti. Kännykän kalenteriin kaikki tärkeät hoidettavat asiat: lasten neuvolat, perhekahvilat yms. Jos ei ehdi just sinä päivänä hoitaa, siirtää seuraavalle päivälle esim. leipominen tms. Välitavoitteita kannattaa myös asettaa esim. päivittäin. Teen tuon ja sitten on kahvitauko jne. Unelmointi auttaa. Tavoitteita tulevaisuuteen.

 

[Ellimaar]

No ensinnäkin sanon sen mikä useinmiten saa vastamyrskyn eli: lapset on erilaisia, ja kyllä, ne toiset vaan on vaativampia ja hankalampia kuin toiset vaikka millä metodeilla kasvattais. Ja ihmisten energiatasot on erilaisia, toiset touhuaa koko ajan eikä suorastaan pysty oleen aloillaan, jolloin tietysti tulosta tulee eritavalla, toiset tarvii rauhallisempaa otetta elämään jolloin ei tulosta tule ihan samalla tavalla mutta tarvittavat saa hoidettua. Mun mielestä jokaisen tulee toimia itselleen parhaalla tavalla, muuten väsyy henkisesti vielä enemmän jolloin ei saa välttämättömiäkään aikaiseksi.
Ja esim.lasten nukkuminen vaikuttaa todella paljon, on helppo leipoa ja olla energinen jos lapsi nukkuu yönsä ja tuntien päiväunet, mutta teeppä samat jos lapsi heräilee tunnin kahden välein joka yö....

 

[vierailija]

Hypomania. Hypertyreoosi. Tyypillinen suorittaja, joka romahtaa keski-iän kynnyksellä.

https://www.apteekkari.fi/uutiset/tag/laakekuorma-vaimensi-hermoston?page=5

 

[vierailija]

oooho!

 

[vierailija]

Nii. Sitte ois joku supernainen jos kävisi normisti töissä tuon lisäks.