"Miten joku voi jättää muutaman kk:n ikäisen vauvan pariksi päiväksi"

Eräästä ketjusta mieleen...

Mie olen sitten todella paska äiti, mutta vauvan ensimmäisten kuukausien aikana mulla ei ollut mitään ongelmaa jättää vauvaa muille hoitoon ja käydä jossain. En toki ollut kuin tunteja poissa, en päiviä, mutta sekään ei olisi ollut ongelma.
Enkä tyrkyttänyt vauvaa kenellekään, hoitaja tarjokkaita oli onneksi enemmän kuin laki sallii.

Vasta vauvan tullessa yli ½ vuotiaaksi en enää malttaisia kovin helposti jättää.

Muita samoilla ajatuksilla???

Eikä nyt aleta jauhaa siitä, miten vauva tarvitsee äitiään ja plaa plaa traumoja tulee.

 

No siis tottahan se on ettei vauvalle ole terveellistä olle monen eri hoitajan kanssa mutta siis äitikin tarvitsee hiukan omaa aikaa joten en näe sitä pahana että tuttu ja turvallinen hoitaja on vauvan kanssa toisinaan muutaman tunnin jotta äiti saa levähtää tai vaikka käydä kampaajalla. Parempi niin kuin rättiväsy äiti.

 

Muutama tunti on eri asia kuin pari päivää.

 

Itse mietin aina samaa että miksi nostetaan kamala haloo jos esim. lapsi on pienenä yötä mummolassa. Onhan ne mummot ja vaarit meidätkin kasvattaneet ja hengissä ollaan.

 

Meidän vauva oli 2,5 kk ikäisenä 2 vuorakautta mummollaan hoidossa, kun käytiin Tukholmassa häämatkalla. Ei ollut kovinkaan nautinnollista, kun piti vähän väliä lypsää ja ikäväkin vaivas, mutta en silti todellakaan pitänyt itseäni "huonona äitinä". Ja ihan hyvin vauva pärjäs sen ajan.

Nykyään "vauva" on melkein 3 vuotta, ja jo muutaman tunnin ero tuntuu pahalta, yökylästä puhumattakaan. Onhan hän mun paras kaveri.

 

No, mä jätin 4kk ikäisen viime viikolla 30min ajaksi tutuille isovanhemmille ekaa kertaa. Poika oli huutanut koko ajan, en jätä ihan heti uudestaan.

 

Kyllä tunneiksi voisi jättää helposti luotettavan hoitajan kanssa, mutta päiviksi en. Olisi itellä niin epämukava olo ja ei siinä sitten oikein nauttisi mistään. Parinkin tunnin jälkeen tulee kiire lapsen luo. Mä olen ainakin ollut aina niin kiinni noissa vauvoissa vaikka hyviä hoitajia olisi jotka mielellään hoitaisi. Sitten isompana vien kyllä ja yöksikin, ehkä vuoden iästä eteenpäin.

 

Meidän vauva oli viikon keskolassa tosi monen hoidettavana. Joku voi jättää vauvansa pariksi päiväksi ja toinen ei voi.

 

Meidän vauva oli viikon keskolassa tosi monen hoidettavana. Joku voi jättää vauvansa pariksi päiväksi ja toinen ei voi.

Eri asia olla keskolassa pakon edessä.

 

Pointtina oli siis se, että oletteko te kaikki HETI synnäriltä lähtien 100% rakastaneet vauvaanne?
Minusta tuntuu etten kuulu tähän kategoriaan. En toki heitteille olisi jättänyt tms mutta se oli sellaista pelkkää tarpeiden täyttämistä. Äh, en osaa selittää. Ehkä mä en sitten pidä vauvoista :/

 

Pointtina oli siis se, että oletteko te kaikki HETI synnäriltä lähtien 100% rakastaneet vauvaanne?
Minusta tuntuu etten kuulu tähän kategoriaan. En toki heitteille olisi jättänyt tms mutta se oli sellaista pelkkää tarpeiden täyttämistä. Äh, en osaa selittää. Ehkä mä en sitten pidä vauvoista :/

Äidinrakkaus on tullut ajan kanssa. Alkuun sitä oli vähän puulla päähän lyöty. Mut eihän tässä ihan siitä hoito-asiasta olekaan sitten kyse.

 

Meidän kohta 5kk poika useana lauantaina ollut mummon hoidossa n3 tuntia ollaan käyty kaupoissa ja syömässä me vanhemmat.

 

parempihan se vauvan siellä mummolassa on olla kuin täydessä kauppakeskuksessa

 

Pointtina oli siis se, että oletteko te kaikki HETI synnäriltä lähtien 100% rakastaneet vauvaanne?
Minusta tuntuu etten kuulu tähän kategoriaan. En toki heitteille olisi jättänyt tms mutta se oli sellaista pelkkää tarpeiden täyttämistä. Äh, en osaa selittää. Ehkä mä en sitten pidä vauvoista :/

Esikoinen oli aika kituinen vauva synnäriltä lähtien aika kitupiikki, ja siihen kesti kyllä lauan, ennen kuin opin rakastamaan sitä huutavaa kääröä. Toinen taas on ollut niin rauhallinen, että rakkaus muodostui PAAAAALJOOON nopeammin...

 

No mun vauva oli 2kk ikäsenä viikon mummolassa kun jouduin sairaalaan. ja toisen viikon siihen perään isänsä kanssa. en nähnytkään koko vauvaa siis 2 viikkoon. Ihan hyvin tuo oli pärjännyt. Ja synnyttyään hän oli 4 vrk lastensairaalassa tarkkailussa. näiden keikkojen lisäksi olen jättänyt hänet mummolaan hoitoon 1 vuorokaudeksi kerrallaan 3 kertaa kun olemme mieheni kanssa menneet ulos keskenämme. vauva on nyt puolivuotias.
ihan sulaa hulluutta vaatia että äidin ja vauvan tulisi olla yhdessä 24/7. Musta se kuullostaa enemmän äidin tarpeelta joka vauvan tarpeella perustellaan. ja on taas yksi tämän päivän typerä trendi.
Ja ihan turha tulla sanomaan että eri juttu kun vauva tai äiti joutuu sairaalaan. ihan sama asia se on vauvan kannalta, onko äiti sairaalassa vai laivalla ryyppämässä. erossa kuin erossa. jos se on traumoja aiheuttaakseen, se aiheuttaa sitten oli erossa olon syy mikä hyvänsä. itse en usko että erossaolo vauvaa traumauttaa, nykypäivän liikaa muotipsykologeja lukeneita äitejä ehkä. ollaan olevinaan niin korvaamattomia että. mulla nuo harhaluulot itsestäni on hävinneet ajat sitten.
on vain hyväksi vauvalle että saa luoda kiinteät siteet muihinkin hänestä välittäviin ihmisiin jo pienestä alkaen, ja samoin hyväksi muille vauvan läheisille sama asia. Yhteisöllisyys puuttuu nykyään yhteiskunnastamme, ikävä kyllä. Äiti haluaa vain itse yksin olla se joka mukamas ainoana osaa vauvaansa hoitaa. Mietitäänpäs aikaa vain 100 vuotta taaksepäin. Aina jäi muut hoitamaan vauvaa kun äidin piti mennä töihin pellolle tai lypsämään yms. joka päivä. Ja ihan kunnon ihmisiä on kasvanut.
Vauvasta jonka äiti on kuollut kasvaa erittäin todennäköisesti hyvä, toisista välittävä aikuinen. Nykypäivän teorian mukaan se ei kai voi mitenkään maailmassa olla mahdollista? Kun se vauva ei saa olla äitinsä kanssa yötäpäivää.
Tällä nyt ei ole mitään tekemistä tuon äidinrakkauden kanssa, tai no ehkä on sittenkin. Mä ainakin rakastan lastani niin paljon että haluan suoda hänelle läheiset välit mummoonsa ja ukkiinsa jotka hänellä onneksi on. Rakastan häntä myös niin paljon että ymmärrän etten saa häntä omia. Joskus on suurinta rakkautta osata päästää irti, ja olla epäitsekäs.

korostan vielä että tämä on perhekohtaista, jokaisella on mielestäni täysi oikeus myös pitää lapsensa vain kotona niin kauan kuin haluaa.

 

Meidän vauva oli viikon keskolassa tosi monen hoidettavana. Joku voi jättää vauvansa pariksi päiväksi ja toinen ei voi.

Eri asia olla keskolassa pakon edessä.

Millä lailla eri asia, vauvan kannalta katsottuna?

 

Muutama tunti on tosiaan eri juttu kuin pari päivää tai jo päiväkin. Kuitenkin jos vauvan isä on vauvaa hoitanut pienestä pitäen aktiivisesti, voi vauva pärjätä ihan hyvin isänkin kanssa. Ei minullakaan hyvä fiilis ollut muutaman yön sairaalassa vietettyäni kun vauva jäi isin kanssa kotiin, mutta järjellä ajatellen isä oli hoitanut vauvaa kotona hyvin aktiivisesti jo siinä kohtaa kun sairastin kotona eli tuskinpa mitään traumoja tulee kun hoitajana oli lähespä tasavertainen henkilö.

Vierastuskauden aikana en jätä vauvaa hoitoon tunniksikaan..

 

Meidän vauva oli viikon keskolassa tosi monen hoidettavana. Joku voi jättää vauvansa pariksi päiväksi ja toinen ei voi.

Eri asia olla keskolassa pakon edessä.

Millä lailla eri asia, vauvan kannalta katsottuna?

Vauvan kannalta tuskin eri asia mutta ymmärrettävämpää äidin kannalta, kun on joutunut pakon edessä jättämään hoidettavaksi toiselle/toisille.

 

Mä jätin 2kk ikäisen vauvan isänsä kanssa pariksi päiväksi, kun oli parhaan ystäväni häät kauempana. Hyvinpä nuo oli pärjänneet ja paras ratkaisu oli toi muutenkin.

 

Meidän vauva oli viikon keskolassa tosi monen hoidettavana. Joku voi jättää vauvansa pariksi päiväksi ja toinen ei voi.

Eri asia olla keskolassa pakon edessä.

Millä lailla eri asia, vauvan kannalta katsottuna?

Vauvan kannalta tuskin eri asia mutta ymmärrettävämpää äidin kannalta, kun on joutunut pakon edessä jättämään hoidettavaksi toiselle/toisille.

Juuri niin. Ymmärrettävämpää äidin kannalta. Voi kun kaikki muutkin sanoisi tän asian juuri niinkuin se on, eikä suoltaisi jotain ihme skeidaa siitä kuinka vauva vain ja ainoastaan voi pärjätä äitinsä kanssa. Tai muuten tulee niitä traumoja.