A
"ahdistunut"
Vieras
Olemme seurustelleet 2 vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Koko tämän ajan olen oikeastaan vain mennyt miehen tahdon perässä. Hän kontrolloi kaikkea tekemistäni ja nyt minusta tuntuu, että tukehdun. Rakastan kyllä miestä, mutta tuntuu, että elämä jää elämättä tässä suhteessa. Asiasta on puhuttu jatkuvasti, mutta mikään ei muutu. En jaksaisi aina tuntea syyllisyyttä siitä, että käyn tyttökaverin kanssa lenkillä tms.
Mies on silminnähden rakastunut vieläkin ja haaveilee jo avioliitosta ja lapsista. En ole uskaltanut muuta kuin puhua mukana, vaikka tiedän sen olevan todella typerää ja julmaa.
Tuntuu kuin vetäisin maton miehen jalkojen alta.
Kokemuksia muilta samaa läpikäyneiltä? Kaikki vinkit tervetulleita.
Mies on silminnähden rakastunut vieläkin ja haaveilee jo avioliitosta ja lapsista. En ole uskaltanut muuta kuin puhua mukana, vaikka tiedän sen olevan todella typerää ja julmaa.
Tuntuu kuin vetäisin maton miehen jalkojen alta.
Kokemuksia muilta samaa läpikäyneiltä? Kaikki vinkit tervetulleita.