Miten jaksatte usemman lapsen?

["aloittaja"]

Vauvakuume olisi, mutta voimia ei. Tuntuu, että kaikki muut on superäitejä ja jaksavat tehtailla lapsia 1,5-2,5 vuoden ikäerolla tuosta vaan. Minä hädintuskin jaksan tämän yhden yökukkujani, en ymmärrä, miksi minä en voi olla superäiti :/

Itsekin haluaisin toisen, mutta emme uskalla ryhtyä siihen. Esikoisen vauva-aika on ollut sairaan rankka ja 1v 2kk iässä herättelee edelleen todella usein öisin. Niin, että päivät kulkevat pahemmassa sumussa kuin alkuajat vauvan kanssa. Tämä on tuonut ne niin sanotut realiteeti kehiin. Tiedän minkälaista on valvoa lapsen kanssa, tiedän miten se synkistää mielen, enkä uskalla ottaa riskiä, että tulisi toinen valvottaja. Menisi varmaan elämä pilalle.

Nyt me ollaan puhuttu, että seuraava voi tulla sitten kun esikoinen menee eskariin/ekaluokalle. Harmittaa, ettei minusta ole kahden pienen lapsen äidiksi En halua laittaa esikoista hoitoon sen takia, että voin hoitaa vauvaa rauhassa päivisin...

Miten te kahden lapsen äidit jaksatte?

 

[MarieHos]

Toisille on suotu niitä helppoja lapsia, helposti sitä jaksaa vaikka viidenkin pienen kanssa jos lapset vaan nukkuvat yönsä hyvin

Älä pode huonoa omaatuntoa, ettet ole "superäiti" (???). Oman jaksamisen mukaan lapset, tietenkin. Se on se lapsen etukin, ettet tahallesi tee itsestäsi väsynyttä kärttyistä äitiä lapsilleen.

 

[hmm..]

Siihen kasvaa =) kummasti sitä venyy usean lapsen äidiksi, vaikka ajattelisi että ei jaksa. Ja aina ensimmäinen lapsi tuntuu raskaalta, koska on tottunut vain ennen sitä itseään huoltamaan =)

 

["vieras"]

Eipä tuota etukäteen tiedä mistä selviää ja mistä ei. Meillä 6 lasta kymmenessä vuodessa. Ja ihan ok on menny.

 

["vieras"]

En mä koe olevani mikään superäiti vaikka minulla on lyhyellä ikäerolla kuus lasta. Ja kaikki oleet tosi itkusia ja huono unisia. Kukaan ei ole nukkunu täysi öitä ennen ku kaks-kolme vuotiaana. Kummasti sitä vaan on selvinny ja lähes ilman ulkopuolista apua. Edes mies ei ole paljoa ollu auttamassa.

 

[pohjantähdenalla]

Mä en tiedä miksi,mutta musta tuntui silloin kahden pienen pojan äitinä raskaammalta,mitä näiden neljän kanssa. Toki asiaan varmasti vaikutti myöskin poikien ikäero 1v7kk ja nämä muut onkin sitten 4 vuoden ikäerolla.

Pojat nukkuivat kyllä hyvin,mutta ne päivät olivatkin sitten yhtä riehumista ja tappelua,puhumattakaan niistä ihanista kaupassakäynneistä,kun itsellä ruokakassi,toisessa kädessä pikkuveli ja sitten isoveli pistää lattialle maata,kun ei saanutkaan sillä hetkellä karkkia

 

[niiin]

No en tiedä kuinka paljon edellä olleet vastaukset sinua auttavat. Minä en ainakaan jaksa, mutta ei mulla ole tarvettakaan "superäitiyteen". Mulle riitti se kauhea vauvavuosi, sen jälkeen on ollut suht normaalia, mutta silti ei jaksettais toista. Minä olen ajatellut, että toisen aika on esikon eskari-ekaluokkaiässä, mies ajattelee, että jos silloinkaan. Siis katsellaan!

 

["aloittaja"]

No superäitinä näen sellaisen, joka nyt selviää ehkä arjesta masentumatta ja vaipumatta syvään alakuloon, kun on liian rankkaa...

ap

 

["aamuvirkku"]

vähän samat fiilikset (poika nyt 12,5 kk). ajattelin vielä ennen tätä esikoista, et 3 lasta ois kiva. mut nyt oon jo ihan loppu tän ensimmäisenkin kanssa johtuen osin huonosta tukiverkosta ja omasta perfektionistiluonteestani. sama luonne kauhistuu ajatuksestakin, että tekisin toisen vasta tän ekan mennessä kouluun. tällä hetkellä ajattelin vaan elää päivän kerrallaan ja toivon vauvakuumeen ja jaksamisen löytyvän johkin parin vuoden sisään.

uskon myös tuohon, et toisen kanssa helpottaa, koska kaikki ei oo niin uutta ja uskaltaa vähän höllätä, kunhan tajuaa ensin tehä sen tän ensimmäisenkin kanssa. ei kukaan oo niin superäiti, kun vaikuttaa olevan

 

[5n äiti]

meillä aikanaan eka nukkui kuin unelma, yöt jo reilun 3kkn iässä ja päikkäreitä 3-4h ulkona. seuraavat neljä ei oo kukaan nukkunut kunnon päikkyjä saati öitä, mutta jotenkin siitä on selvitty. Olen imettänyt näitä neljää viimesintä 8kk-1v9kk ja välillä on ollut tosi rankkaa, kun yöherätyksiä on ollut 3-10 joka yö reilun vuodenkin putkeen. Jotenkin se pää on kestänyt ja olen osannut jopa nauttia kotiäitiydestä. Mutta kieltämättä on ollut niitä hetkiä että olisin kaivannut apua. Jokaisen täytyy mennä omien voimien mukaan. Tsemppiä teille, ei se maailma kaadu vaikka kakkonen tulisi esikon eskari/ekaluokka-aikaan. Saat sitten olla kotona vastaanottamassa pienen koululaisen.

 

[Blue]

Mulla on n. kahden vuoden väleillä kolme lasta. Kaikki suht helppoja, hyviä nukkumaan ja syömään. Jos eivät olisi olleet niin tuskin olisi tullut näin monta/näin pienillä väleillä. En ole superäiti.

 

[FreezeCat]

Lapset ja elämä opettaa? En mä tiiä, kait sitä tässä vaan sopeutuu tilanteisiin ja kasvaa itsekin, jopa ! Kun ei alunperin ole itselleen asettanutkaan mitään sen kummosempia pärjäämis/suoriutumispaineita, vaan on vain heittäytynyt tilanteisiin ja ottanut ne vastaan sellaisina kuin tulevat...Ei tässä todellakaan olla mitään supermammoja ja ylijaksavaisia, tunteet ne on mullakin ja ne tulevat ja menevät.

Päivä vain ja hetki kerrallansa ....

 

["minä"]

Kyllähän noita lapsia jaksaa. Mutta millä jaksaisi tuota yhtä miestä...

Mutta totuus on, että ihminen on aika sopeutuvainen olio. Kahden kanssa jaksaa loppuen lopuksi siinä missä yhdenkin. Tai kolmen. Vain yksi lapsi on esikoinen, sen jälkeen kaikki menee kevyemmin.

 

[KiiajaVille]

Meillä on neljä lasta.
Eka oli no, normaali, valvotti jokun verran mutta ei mitään älyttömyyksiä. Heti alkuun oltiin tehty se päätös että kakkonen saa tulla heti kun on tullakseen.
Ikäeroa tuli loppujen lopuksi 1v4kk.

Kakkonen olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä, koliikkia ja sen yövalvominen jäi päälle. Ei niinkään heräillyt yönaikna usein vaan kerran pari, mutta huusi sitten putkeen pari tuntia.

Me käytiin opettelemassa nukkumaan unikoulussa ja sen jälkeen lapsi on nukkunut yönsä hyvin (nyt 6v)

Mutta aina on ollut haaveissa usemapikin lapsi, minimissään 3.
Mutta kun tuon kakkosen vauva-aika oli rasittavaa hänen ja kolmosen ikäero on 2v9kk.
Kolmonen taas oli sarjassamme ei noi helppoa vauvaa voi ollakaan, ja tuli haave siitä neljännestä.
Hänhän oli nyt periaatteessa "yksin" kun ei ollut sisarusta joka olisi pienellä ikäerolla.

Vaikka kolmosen raskausaika oli niitä että tuli mieleen ettei enää koskaan uudestaan nelonen sai luvan tulla (ja sekin raskaus ei ollut sielä helpoimmasta päästä) Kolmosen ja nelosen ikäero on 1v6kk.
Helppo lapsi hänkin.

Kaikkeen tottuu ja kun yrittää levätä joka ikinen hetki kun se on mahdollista niin pärjää. Jättää sen kodin siistimisen sitten vähän vähemmälle.

MUTTA!
Olettehan varmistaneet ettei teidän lasta valvota allergiat? Oletko neuvolassa puhunut siitä kun hän ei nuku ja sinua väsyttää? Olisiko unikoulusta teillekin apua?

 

["joo"]

meillä onkin lapset isoilla ikäeroilla, isoimmalla ja keskimmäisellä 4 vuotta, keskimmäisellä ja pienimmällä 5 vuotta eli isoimman ja pienimmän ero 9 vuotta.

 

[jnyj]

Meillä esikoinen oli ihan kamala huutaja vauvana. Oli koliikkia, allergioita yms. Otin kuitenkin riskin ja saatiin toinen lapsi 3v sisään. Ja tämä toinen on ollut kyllä niin päinvastanen tapaus, kuin esikoinen. Tämä nukkuu yöt, ei itke kuin muutaman kerran päivässä, jos sitäkään. Erittäin helppo vauva kaiken kaikkiaan! Mutta esikoisella on tällä hetkellä kova uhma, etä olen TODELLA kiitollinen, ettei tullut toista huutavaa lasta tähän taloon (vielä..Ehtiihän se tuosta kasvamaan.. )

 

["aloittaja"]

Meidän lasta ei valvota allergiat tai muut, se on sellaista luonnollista havahtumista, eikä osaa siitä jatkaa sitten itse uniaan. Äitini viisi lasta ovat kuulemma olleet kaikki samanlaisia, kaksivuotiaaksi saakka. Muuten tyyppi on ihana ja haluaisin valtavasti ison perheen. Oman pään jaksaminen on vaan se suurin huolenaihe. Nytkin ties kuinka mones kahvikuppi menossa, mutta ei malttaisi mennä päiväunille.

Viikonloppuisin isä ottaa vetovastuun öistä ja saan nukkua. Kyllä tämä elämä yhden kanssa sujuu, mutta se kaksi kyllä kuulostaa sairaalloisen pelottavalta. Varsinkin, jos se toinen ei ole "helppo" tapaus.

ap

 

[Kärppänä heinälatoon]

Emmä varmasti yksin jaksaisikaan, mutta en ole näitä yksin tehnytkään, joten ei mun tarvitse niitä yksin hoitaakaan.

Meillä siis lapsia hoitaa molemmat. Siten.

Mutta minusta on ihan fiksua miettiä, paljonko itse jaksaa ja mikä se oma tilanne on. Pointsit sulle siitä. Ne olemassa olevatkin (tai olemassaoleva) pitää jaksaa hoitaa eikä vai lisää tehtailla. ...ja ei. En mäkään tällä hetkellä haaveile kolmannesta smasta syystä. Ei vaan jaksa. Katotaan sit myöhemmin, nyt tarvii tauon tähän pikkuvauva/-lapsi vaiheeseen.

 

["jojo"]

Mulla on kaksi helppoa lasta 1v10kk ikäerolla ja olen välillä silti aika puhki. Mies mielii kolmatta, mutta mä en veny siihen nyt. Reilun kuukauden päästä pitäisi raskautua taas, jos tahtoisi kolmannen samalla ikäerolla eikä kyllä tule pieneen mieleenikään! Meilläkin eka valvotti vielä, kun odotin toista ja mua jännitti, miten selvitään jos sama meno jatkuu yhä, kun vauva syntyy. Mutta 9kk on pitkä aika pienen kehittyä. Eli kuitenkin homma meni niin, että esikoinen nukkui jo yönsä kun kuopus syntyi. Kuopus on myös yökukkuja ja ekassa raskaudessa mua valvotutti myös, joten siitä on jo reipas 3v kun olen viimeksi nukkunut tarpeeksi. Ellei joku herätä yöllä niin toinen valvoo illalla ja toinen herää aikaisin aamulla. Mutta ihmeen hyvin sitä sinnittelee pätkäunillakin näiden kanssa. Vaan kyllä sen tietää, että sitä kolmatta ei uskalla edes ajatellakaan joukon jatkoksi nyt. Kukkupuhetta tuntuu olevan, että "kyllä ne seuraavat menevät siinä sivussa" - eivät ainakaan meillä mene.

 

["minä"]

Vaikka meillä lapset ovat aina olleet hyviä nukkumaan ja syömään, koen silti välillä homman raskaaksi. Mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole se kuuluisa superäiti.

 

[Wandii]

Kait se on kiinni siitä, millainen mukula sieltä tulee ja omasta luonteesta, miten jaksaa. Se, että jaksaa nillittää joistain leivänmurusista pöydällä ja hinkkaa ja puunaa kotia, kun lapsi nukkuu (silloin harvoin kun nukkuu) ei ainakaan auta.
Meillä kaksi kahden vuoden ikäerolla, joitten kanssa oli kohtuurankkaa. Nyt tulee nuoremmalle parilla sama ikäero, mutta ite oon paljon rennompi, enkä jaksa pingottaa, joten tulee olemaan varmaan helpompaa, jos ei koliikkivauvaa sitten tule tästä viimeisestä.

Ei superäitejä oo. On vain niitä, joilla on paremmin kulissit pystyssä ja itsehillintä handussa (ei rupee itkemään kassajonossa tmv.) Varmaan kaikki normaali-ihmiset näkee, että esimerkiksi tämä Supermarjo, joka telkkarissa ryntäilee, ei ole ihan normaali ja se perhe ja lapset on varmaan aika lailla stressaantuneita.

 

[petite]

Mitä moni varmaan jo on sanonutkin että se pinna kasvaa melkoisesti niiden lasten myötä. Kaikki itkut ja raivarit kestää aivan eri tavalla.

 

["minä"]

Mitä moni varmaan jo on sanonutkin että se pinna kasvaa melkoisesti niiden lasten myötä. Kaikki itkut ja raivarit kestää aivan eri tavalla.

Kunnes saa taas jälleen kerran sen ihanan räkäflunssataudin päällensä... Toleranssi putoaa lähelle nollaan ainakin mulla aina silloin.

Terveisin,
kiukkuinen ja flunssainen pienten lasten kotiäiti

 

["aloittaja"]

Kiitos kaikille vastauksista! Minä en ole tosiaan mikään kodinhengetär, eikä sille ole tarvettakaan. Olen ihan tavallinen nuori äiti, joka kestää ilmeisesti? huonosti jatkuvaa väsymystä? En tiedä, eläähän muutkin väsymyksessä. Ja jotkut vaikka kroonisen kivun kanssa koko elämänsä. Ärsyttää, ettei pärjää kahvin voimalla!

ap

 

[hfg]

En mä olisi jaksanutkaan, ellei lapsilla olisi kohtuullista ikäeroa. Mulle uni on hirvittävän tärkeä asia, en millään olisi jaksanut vauva-aikojen valvomisia peräjälkeen. Sen lisäksi olen käynyt töissä jokaisen lapsen välillä (tein sh:na silloin keikkaa vanhuspuolella), sillä pelkäsin, että unohdan ammattini. Lapset siis 12v, 9v ja 5v. Ja täytyy edelleen todeta, että mulla ei olisi rahkeita suurempaan määrään lapsia, joten meidän lapsilukumme on täynnä. Mä stressaan aika paljon kaikista asioista, joten varmaan pimahtaisin, mikäli huolehdittavia olisi vielä enemmän. Tällä hetkellä yritän istuttaa itseeni rennompaa elämänasennetta, kaiken kun ei tarvitse olla prikulleen tietyllä tavalla, vaan joissakin asioissa itsensä voisi päästää myös helpommalla.