Miten jaksatte lapsiperhekyläilyä ja lapsellisia ystäviä?

[erilaista on elämä]

Itsellä kohta 2v lapsi ja jotenkin on koko kahden vuoden ajan ollut rankkaa pitää ystävyyssuhteita yllä. Aiemmin kun ei ollut lapsia niin lapsellisia ystäviä näki aika harvoin koska heitä ei tällainen lapseton kiinnostanut. no kun lapsen sai niin kipkap äkkiä alkoi kaikki ystävät soitella. Ja liuta uusia kavereita on tullut lapsen myötä myöskin.

Itsestä tuntuu että oon monesti ihan puhki poikki näistä tapaamisista. Kaikkien elämät ja periaatteet menee niin eri linjalla. Kaverit kauhistelee kun en anna lapseni kävellä ruoka kädessä kotona, enkä myöskään kylässä tai kun en anna lapseni syödä suklaata enkä limsaa. Minä taas kiristelen hampaita kun vierailevat lapset pomppii sohvilla, kiusaa pienempiään, pyytää leipää ja ei syökään, seuraavaksi pyytää kakkua eikä syö sitäkään jne. En tarkoita että itse olisin tiukempi, ankarampi saati osaavampi vaan nimenomaan niin että kaikilla on keskenään omat asiat mihin kiinnittää enemmän huomiota ja taas missä löysää, mutta ne on niin erilaisia. Sitten onnistuin vielä ehdottamaan uimaan lähtöä yhdelle kaverille joka oli kauhuissaan, ei hänelle tulisi mieleenkään viedä kahta lastaan järveen (flunssan pelossa) kun on vain 20 asteista vettä. Ja me kun on käyty puolitoista viikkoa 2vuotiaamme kanssa lähes joka päivä läträämässä niin ei tullut mieleenkään että jostain se on ennenkuulumatonta.

Onko kaikilla muilla vaan tuttavien kanssa niin samat linjat vai osaatteko antaa asioiden vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

 

[Blue]

Meillä noudatetaan kyläilypaikan sääntöjä ja vieraat noudattavat meillä meidän sääntöjä. Niin sopu säilyy kaikilla.

 

[Sisu]

Kavereista osa on ihan samoilla linjoilla meidän kasvatusperiaatteiden kans, osa ei. Ja ne jotka ei ole, niin niiden vierailuihin suhtaudun siten, että siivotaan sitten jälkeenpäin.

 

[vieras]

Kyllä sitä tulee enempi oltua sellaisten kanssa jotka samalla aaltopituudella. Pari kaveria on joiden kans menee muuten hyvin mut lasten kasvatus sitten ihan eri mallia. Ja kyllä se vie voimia iteltä ainakin just niin päin et itellä ja omilla lapsilla selvät rajat ja kaverin lapsilla ei oikein mitään rajoja.

 

[Katja87]

Ei tietenkään olla kaikista asioista samoilla linjoilla ystävieni kanssa, mutta mulla on sellainen ystäväpiiri ettei juurikaan puututa toisten kasvatusasioihin.Mitä se mua haitaisi jos toisen lapsi saa juosta ruoka kädessä tms. juoskoon, ei voisi vähempää kiinnostaa. Päälinjat menevät niin, että kylässä kyläpaikan tavalla.

 

[vieras]

kylässä heidän säännöt, kotona omat. komennan myös vieraitten lapsia sujuvasti kotonani ja omiani saa komentaa. toisten kasvatusperiaatteet ovat heidän ja meillä omat. eihän kenenkään kanssa voisi edes jutella, jos pitäisi olla samaa mieltä kaikesta!

 

[piina]

Linjat on tuttujen perheissä laidasta laitaa, onneksi kyläillessä aika pitkälti mennään kyläpaikan säännöillä, joten aika sulavasti on kyläily onnistuneet puolin ja toisin.

 

[joo]

Olen samoilla linjoilla apn kanssa!!!! Samasta syystä ollut minullakin vaikea löytää sitä ystävää jonka kanssa oikeesti "jaksaisi" olla, ettei kokoajan tarvi miettiä missä mennään..

Ehkä kasvatus on niin erilaista nykyään, mutta pidetään vaan päämme. Ei meilläkään kyllä takuulla kuljeta ruoka kädessä eikä pompita sohvalla. Ja tänne ei tule ketään joka ei sitä tajua!

 

[hö]

Olen samoilla linjoilla apn kanssa!!!! Samasta syystä ollut minullakin vaikea löytää sitä ystävää jonka kanssa oikeesti "jaksaisi" olla, ettei kokoajan tarvi miettiä missä mennään..

Ehkä kasvatus on niin erilaista nykyään, mutta pidetään vaan päämme. Ei meilläkään kyllä takuulla kuljeta ruoka kädessä eikä pompita sohvalla. Ja tänne ei tule ketään joka ei sitä tajua!

mikset komenna vieraitten lapsia sitten? eihän he voi tietää sääntöjänne, jos et kerro. vai etkö uskalla, aikuinen ihminen?

 

[Ei ole kaikilla samat]

Mun bestis ei tykänny kun laitoin kangaspäällysteiselle tuolille pyyhkeet sen lapsille. Oli ihan uudet tuolit keittiössä ja lapset lähmi suklaisilla käsillään niitä tuoleja.

Otti marttyyrinä molemmat lapset syliinsä ja lapsetkin 1- ja 2vee katsoi mua kuin halpaa makkaraa. Tulipa tyhmä olo vaikka halusin vaan säästää uudet tuolit puhtaina.

 

[Lissu]

Toi on hankalaa. Ei niinkään se jos tulee ylimääräistä sotkua, sen voi siivota jälkikäteen. Mutta nuo erilaiset periaatteet. Jos mä kiellän omilta muksuilta esim. pelleilemästä ruokapöydässä, ja sitten vieraan lapset tekee sitä eikä vanhempansa puutu asiaan, niin minkä viestin siinä antaa omille lapsilleen. Kyllä mä toisinaan ojennan vieraankin lapsia ja ilmoitan että meillä tehdään näin, mutta ei siinä koko ajan voi olla naputtamassa joka asiasta. Pidemmän päälle yleensä ne säännöt tulevat selviksi kaikille, mutta ymmärrän kyllä ap:n pointin.

Ehdotan että huomauta niistä asioista, mitkä koet tärkeimmiksi. Joka asiaan ei tosiaan kohteliaasti voi puuttua, mutta vähitellen edes tärkeimmät jutut tulisi selviksi.

 

[joo]

No totta mooses komennan! Mutta sitten ne maijapertit alkaa huutamaan äitinsä sylissä kun ei saa mennä kuten kotona. Eihän siitä juttelusta sitte enää mitään tule, ja kohta ei saakkaan hyppiä pöydällä ja taas huudetaan ku ei saa tehä miten kotona. Ja kohta kyseiset vieraat eivät jaksa olla lapsensa kanssa ku vaan kitisee ja varmaan väsyny ja lähtevät kotiin..

 

[ap]

Mulla on ehkä outoja ystäviä sitten koska ei puhettakaan että muutaman perheen lapsia voisi komentaa, luultavasti alkaisivat itkemään.
Ehkä esimerkkini olivat huonoja, voin kyllä sietää sen että jättävät sotkun taakseen jne. Mutta rasittava esimerkki esim. juhannusaaton vierailusta yksi vieraiden lapsista pyytää että lähdetään ulos. no sitten laitetaan koko revohka valmiiksi ja tämä sama lapsi sanoo ettei enää haluakaan ulos. No mitäs siihen sanot kun vanhempansa alkavat riisua nuorempia lapsia ja sanovat tälle uhmikselle että no ei sitten mennä, ei puhettakaan että edes muistuttaisivat siitä että 5 minuuttia sitten itse pyysi ja että kaikki lapset on nyt puettu jne.. tai keksisivät mitään hauskaa tekemistä millä houkutella lapsi kuitenkin ulos. Niin paljon erinäisiä tapahtumia oli siinä jo ollut aiemmin että itsellä kilahti niin että sanoi että me mennään nyt kuitenkin sitten ulos kun on jo puettukin. Vieraat jäi sisään kattoon telkkaria, tunnelma varmaan katossa, mutta aina ei jaksa.

 

[eräs]

ap ymmärrän täysin sua! Meillä jo useampi lapsi. Ennen osasin suodattaa ja olin tarkempi. Nyt olen lempeämpi vanhempi, mutta siitä huolimatta meillä ei kuljeta leipä kädessä eikä pompita sohvilla. Se on itsestään selvyys lapsillemme. Rajat unohtuu aina vieraiden myötä. Toisinkin päin on, eräs perhe on niin tiukkaoppista, että juokseminenkin "sattuu" voi ambulanssi hakea pois, kun hampaat menee kurkkuun, jos kaatuu...aika kärjistettyä, mutta sitä mesoomista ei jaksa. Aiheesta toki saa sanoa meillekin, mutta aiheeton lasten komentelu on turhaa. Kuka aikuinen jaksaa toiselta aikuiselta vastaavaa? Miksi lasten kuuluu ottaa kaiken vastaan vierailta? Tässä on monenlaista näkökulmaa. Oma on aina paras ja kuuluu ollakin =), myös sulla ap! Senkus uitte =) ja muuta mukavaa!!

 

[Aa]

Myös lapsellisten kavereiden kanssa on tosi piristävää nähdä välillä ilman lapsia tai sit me nähdään niin et molemmilla lapset mukana mut mennään yhessä leikkipuistoon, pulkkamäkeen tai piknikille tms. kotiin en jaksa kutsua kun en jaksa sitä sotkua ja valvontarumbaa...

 

[aamuntorkku]

Mä saan lapsiperhekyläilystä vaan voimaa :heart:
Onneks me ollaan kyllä suurimman osan kanssa mun kavereista samoilla linjoilla kasvatusasioiden suhteen ja loppujen kanssa sovelletaan "sääntöjä". Yhessä pidetään huoli lapsista, joita milloinkin ympärillä pyörii

 

[eräs]

Mun bestis ei tykänny kun laitoin kangaspäällysteiselle tuolille pyyhkeet sen lapsille. Oli ihan uudet tuolit keittiössä ja lapset lähmi suklaisilla käsillään niitä tuoleja.

Otti marttyyrinä molemmat lapset syliinsä ja lapsetkin 1- ja 2vee katsoi mua kuin halpaa makkaraa. Tulipa tyhmä olo vaikka halusin vaan säästää uudet tuolit puhtaina.

Teit väärin! Sun olis pitänyt kauniilla puheella ja napakalla ohjausotteella viedä ne lapset käsienpesulle ja pestä ne suklaat pois.
Hei Iida, tule mennään pesemään kädet, suklaa tarttuu muuten uuteen sohvaan, katso kuinka sotkuiset kädet sinulla on, minäkin pesen, peseminen on kivaa jne...

 

[mä]

Mun bestis ei tykänny kun laitoin kangaspäällysteiselle tuolille pyyhkeet sen lapsille. Oli ihan uudet tuolit keittiössä ja lapset lähmi suklaisilla käsillään niitä tuoleja.

Otti marttyyrinä molemmat lapset syliinsä ja lapsetkin 1- ja 2vee katsoi mua kuin halpaa makkaraa. Tulipa tyhmä olo vaikka halusin vaan säästää uudet tuolit puhtaina.

Teit väärin! Sun olis pitänyt kauniilla puheella ja napakalla ohjausotteella viedä ne lapset käsienpesulle ja pestä ne suklaat pois.
Hei Iida, tule mennään pesemään kädet, suklaa tarttuu muuten uuteen sohvaan, katso kuinka sotkuiset kädet sinulla on, minäkin pesen, peseminen on kivaa jne...

Mun mielestä se olis ollut sen äidin tehtävä alunperin, mutta tämä äiti EI KOSKAAN pese lasten käsiä ennen ruokailua eikä muutenkaan.

Kiva kun toinen kaivoi vaipan sisältä takapuoltaan ja nostettiin samaan pöytään meidän kaa, näin kun mun mieheltä meinas tulla oksennus. Eipä ottanu suklaakeksejä...