miten jaksatte jos rahat ei riitä?

[hulda mami]

niin siinäpä se,meillä ei rahat riitä..köyhiä ollaan,aina saa kitkuttaa...velkaa on jne.
hyvä kun aina saadaan ruokaan riittämään...ois niin kiva saada laskut maksetuksi ja olla kaupassa laskematta että saako sitä ja sitä ruokaa nyt pöytään vai ei ja niin lapsille ois kiva joskus niitä jotain pieniä halpoja huvejakin keksiä,mutta ei ..

tuntuu että päivästä toiseen tää on vaan SELVIYTYMISTÄ..ei mitään kivaa ei mitään ekstraa..eihän tällästä jaksa!!

ja vaikka ei tekstistä uskoisi niin olen yleensä hyvin positiivisesti ajatteleva tyyppi..mutta mutta..eikö elämässä pitäis olla niitä mukaviakin juttuja jotta jaksais päivästä toiseen

kyllä,iloitsen lapsistani ja heidän kanssa tekemisestä ja ihan arkiaskareistakin...mutta joskus raja tulee vastaan...kun joutuu pähkimään että mistä saa taas eurot päivän ruokalistaan kun lompakko näyttää eioota:/

että sitä vaan kuin te muut jaksatte jos ei oo liiemmin rahaa..vertaistukea kai haen tai jotaki vinkkejä...

 

["minä vaan"]

Tiiäks, mä just mietin samoja asioita. Huomenna pitäis taas mennä kauppaan miettiin mitä ihmettä niillä vähillä rahoilla voisi saada, ettei tarvi ihan nälkää nähdä Ei tää enää ole elämää eikä edes sen arvoista. Ja vastaus kysymykseen: En taida enää edes jaksaa.

 

[Jellonainen]

Rankkaa on, ei kai sitä oikein muuta voi sanoa. Ja silloin kun rahatilanne hetkellisesti on niin hyvä, ettei kaupassa tarvitse laskea riittääkö rahat ja voi ostaa mitä ruokaa haluaa, niin se tuntuu aivan juhlalta. Yritän vain keskittyä ajattelemaan että tämä on tilapäistä ja sitten helpottaa kun valmistun. Siihenkin vain tuntuu vielä olevan niin pitkä aika.

 

[hulda mami]

kyllä mä siis jaksan,oon sen luontoinen että periksi ei anneta ja onhan se jaksettava kun lapsiakin on.ei vaan ole kiva kun omat hermot kiristyy kun miettii raha asioita ja tietty se tunnelma tuntuu lapsillekin.kun pääsis edes uimahalliin tai lapset elokuviin tai ei tarvis aina niitä bensoja ja maitorahoja laskea tai siis lainata tutuilta!
tilit kun tulee ne menee vuokriin ja sähköön ja velkoihin.sitten kitkutellaan seuraavaan tiliin josta ei taaskaan jää mitään käteen että vois ees ruokaostoksissa hurvitella...että kyllä on aikas hermoja raastavaa tää..itku meinaa tässä arjen ahdistuksessa monesti tulla.
onneksi saan lapsista voimaa yrittää ja jaksaa
kun vaan tietäs että milloin tää kitkuttelu loppuu..

 

[Klomas]

Surkeaahan se oli silloin. Kyllä se vitutti, päivästä toiseen. Ei siinä oikein jaksanut iloita siitä mitä oli, lähinnä vitutti kun joku niin sanoi, tai jostain luin sellaisen kommentin.

Mutta sieltä on, useimmille, mahdollista pyristellä itsensä pois. Uhrauksiahan se vaatii, mutta on ne sen arvoisia.

 

["myrtti"]

käytkö ap töissä...ei tarvitse ottaa kantaa, mutta siinä mielessä, että onko lisätulojen tienaaminen sinulle mahdollista /usein se ihan pienikin lisä sitten auttaisi, kun on tottunut olemaan tarkka.

Jos vero- tai tukiasioiden vuoksi et pysty lisätyötä tms. ottamaan, niin ehkä jotain pientä käsityö- tms. bisnestä, myisit jotain...
taitaa olla kaikille ihan sallittua se muutaman tonnin verran vuodessa ainakin (8000 e?).

Juu, ja en oikein kestä jos rahat on loppu. Kaiken muun kestän helpommin.
Olen aina ollut sellainen.

 

[Moonbride]

Pakko jaksaa. Rahaa ei paljoa ole kun kumpikaan ei ole töissä, mutta niillä pärjätään mitä on. Tingitään siitä mistä pystytään. Eli melkeinpä kaikesta. Kyllähän se helpottaisi jos tulisi paremmin toimeen.

 

[hulda mami]

kerropa mulle vinkkejä kuinka pyristelen itseni pois köyhyydestä?

olen useamman lapsen kotiäiti minimirahoilla ollaan.mies käy työssä.jokusen vuoden kuluttua kai menen työelämään(tai opiskelemaan).
meillä on opintolainaa ja muuta velkaa silmänkantamattomiin,en uskalla ees miettiä kuinka monen vuoden päästä niistä ois ees osa saatu maksettua pois.
jos ja kun menen töihin,palkka tuskin päätä huimaa,ja sitten ei saada tukia asumiseen,maksuja menee lasten päivähoitoon ja omiin työmatkakuluihin.ja niin niitä velkoja on varmaan maksettava silloin vielä radikaalimmin pois.

joten en näe omalta osaltani nyt ollenkaan ulospääsyä rikkaampaan elämään(ellen lottovoittoa saa).ja olisi mukava jos juuri nyt olisi enemmän rahaa näihin pieniin kivoihin asioihin jota näin vanhempainlomalla ehtisin lasteni kanssa puuhailla,ja juurikin siihen että ruoka riittäisi pöydässä.
Mutta tosiaan vinkkejä otetaan vastaan talouden kohentamiseksi

 

[Jellonainen]

kerropa mulle vinkkejä kuinka pyristelen itseni pois köyhyydestä?

- etsit osa-aikaista työtä, jota voit tehdä vaikka olet kotona lasten kanssa (edellyttää tietysti säännöllisiä työaikoja mieheltä tai muita tukiverkkoja, jotta lapsille löytyy hoitaja siksi aikaa)
- lähdet opiskelemaan/töihin heti kun nuorimman voi laittaa hoitoon
- jos aiot lähteä opiskelemaan, ota selvää voitko suorittaa osan opinnoista esim. avoimessa yliopistossa jo kotonaollessasi -> valmistut nopeammin. Tai voiko tutkintoa suorittaa monimuotona, jolloin voisit ehkä opiskella samalla kun olet lasten kanssa kotona.

Kyllä se taloudellinen tilanne vain helpottuu sitten kun on kaksi tienaavaa aikuista. Lisäksi ainakin minä saan voimia siitä että työtä tekemällä saan eräänlaisen elämänhallinnan tunteen. Vaikken tienaa paljon kun teen töitä opintojen ohella, ainakin vaikutan omallla toiminnalla taloudelliseen pärjäämiseeni.

 

[ff]

Niinmakaakuinpetaa

 

[hulda mami]

hei,jos hankkisin osa-aika työtä..meneekö siitä sitten ne verot sivutuloprosentilla joka on kovinkin suuri?kuinkahan suuren osan haukkaa tuloista että kuinka paljon sitä osa-aika työtä sitten pitäis tehdä..lastenhoitoapuja ei ole saatavilla kuin mieheltä.ja ettei ihan kaikki kelan etuudet tippuisi..

opiskelua olen miettinyt kotoa käsin juu,mutten ole vielä keksinyt alaa..on mulla tutkinto mutta se taitaa olla jo mennen talven lumia..mikähän ammatti ois kannattava jotta sais hieman enemmän tienattua????ideoita

 

["piitu"]

ihmettelen miksi ja miten ihmisillä on silmänkantamattomiin opintolainoja maksettavana jos valmistumisen jälkeenkin palkka on surkea. toki kaikki opiskelut eivät tuota hyvätuloista työtä mutta eikö sitä kannattaisi miettiä ennen kuin opintolainaa nostelee surutta? opintojen ohella voi tehdä myös työtä, se kaikki on itsestä kiinni. terv opiskeleva sekä työssäkäyvä velaton yksinhuoltajaäiti.

tietenki turhahan se enää on miettiä miten OLISI kannattanut tehdä..

mutta tosiaan hanki itsellesi osa-aikatyö ja mies hoitaa lapsia sen ajan mitä olet töissä. jos mies on esim arkipäivät töissä niin siinä helposti ehtii itse viikonloput/ja tai arki-iltoja käydä jos kiinnostaa.

 

["piitu"]

riippuu mitä tukia saat? kotihoidontukeen ei vaikuta ne palkkatulot jos lapset ovat siis kotona isänsä kanssa kun käyt töissä. ja miksi menisi sivutulokortilla :O

 

[Ei ymmärrä]

Miksi pitää tehdä lapsia enemmän kuin on varaa elättää kunnolla.

Jos ei ole rahaa, niin ei tehdä enempää kuin yksi lapsi.

Ottaa päähän todellakin ihmiset, jotka kitkuttavat joka senttiä ja valittavat kun ei ole rahaa ja kertovat, että lauma lapsia on tehty ja tässä kotona niitä hoidellaan.

Eikö voi tehdä lasta ja kun talous kohenee toista.
Miksi hitossa pitää vääntää mukuloita liukuhihna meiningillä ja sitte valittaa.

 

[Jellonainen]

hei,jos hankkisin osa-aika työtä..meneekö siitä sitten ne verot sivutuloprosentilla joka on kovinkin suuri?kuinkahan suuren osan haukkaa tuloista että kuinka paljon sitä osa-aika työtä sitten pitäis tehdä..lastenhoitoapuja ei ole saatavilla kuin mieheltä.ja ettei ihan kaikki kelan etuudet tippuisi..

Ei mene sivutuloprosentilla. Itse ainakin toimitin Kelaan erikseen verokortin sosiaalietuuksia varten ja työnantajalle annoin sen ihan normaalin päätuloverokortin. Ja veronpalautuksiakin tuli ihan reilusti.

 

["vieras"]

Muistan vielki miten paljon opiskelija aikoina ahdisti ja meni yöunet. Masensi ja itketti, varsinkin yksi kevät oli kamala kun pienet säästöt meni tietokoneen korjaukseen, kesäksi ei ollut tiedossa töitä ja sitä oli ihan p.a. Mut jotenkin niistäkin ajoista selvis. Onni oli et elin silloin yksin, ettei tarvinnut miettiä miten ruokkia lapset saati lemmikit.

 

[Klomas]

Mun lääkkeet on kylmät, ja tiedän ettei ne sovi kaikkien pirtaan.

Omani:
* lapsi hoitoon 10kk iässä ja mamma töihin.
* sitten tajusin ettei sillä työllä herranhuonetta rakenneta -> menin kouluun. Valmistuin insinööriksi ja voin kertoa ettei nyt ole huolen häivää rahan suhteen.

Kuten sanoin, vaatii uhrauksia.Joillekin liian kovia toteutettavaksi. En minäkään tiennyt että haluanko tai onko minusta insinööriksi, mutta kun jääräpäinen olen, luin vaan. Ja valmistuin lopulta kurssin priimuksena, ihan puhtaalla jääräpäisyydellä ja raa'alla työllä.

 

[Tara74]

Kummasti sitä selviää kun vain suunnittelee tarkasti. Mä ennen nauroin tee itse ruoka, säästää rutkasti - jutuille mutta olen huomannut että se todella pitää paikkaansa. Itse tekemällä ruoan rahat saa riittämään jos vain niin haluaa.

Meilläkään ei siis isot tulot ole, mä olen vanh.rahakaudella kesäkuulle asti (jään sitten kh -tuelle hetkeksi kun ei ole töitä minne palata, tarkoitus on alkaa oman alan töitä samalla etsimään mutta en ota stressiä sen kanssa, eli lapsen ehdoilla) ja saan sen minimin verran / kuukausi.

Emme nosta asumis tai tt -tukea. Miehellä on vakiduuni mistä saa vajaa pari tonnia palkkaa.

Ollaan saatu säästöönkin jättämällä kaikki turha pois. Lapsilisä on mennyt ekasta maksusta lähtien tytön tilille, eikä käytetä muuhun kun lapsen menoihin ja joskus siirrän yhteiselle tilille elämiseen jos sinä kuukautena on ollut paljon laskuja.

Luottokortteja ei ole eikä tule ja pyritään maksamaan ostokset aina riihikuivalla. Sirukortteja käytetään pahoina päivinä eli jos tilillä ei ole 20 euroa enempää, sillä saa jo parin kolmen päivän ruoat kortin turvin kun ei saa seinästä ja pankin tiskiltä nostaminen maksaa.

 

[Akaatti]

Eihän tämä mukavaa ole. Tosin saan syyttää hyvin pitkälti itseäni. Se ainoa hyvä puoli tässä on, että minulla ei ole velkaa yhtään, muttei ole kyllä rahaakaan. Tämänhetkiset rahaongelmani johtavat vuodenvaihteen tienoille tai koko loppuvuoteen. Minä yksinkertaisesti pelasin rahani, ei kovin viisasta. :ashamed: Mutta nyt yritän kovasti hakea työtä ja toivoisin, että viimeistään syksyllä saisin jotain kunnon työtä ja palkkaa mielellään edes sen 1500 € tilille, joka minulle on iso summa ja josta saisin paljon myös säästöön.

Toisaalta olen aina elänyt vähävaraista elämää, ettei tämä nyt sinällään uutta ole, siis tämä vähävaraisuus. Olen vuosikaudet elänyt niin, että laskujen jälkeen on tilille jäänyt alle 150 €. Nyt koitan tämän vuoden aikana päästä tässä asiassa eteenpäin.

 

[Sillä vain]

Ei ole vielä koskaan yötä tullut ilman aamua...

 

[Onhan se rankaa]

Ei se raha onnelliseksi onneksi tee, vaikka helpottaa. Oli aika kun tienasin veojen jälkeen n. 2000€ käteen (kouluttautumaton, paitsi töiden osalta) ja miehellä oli hyvä palkka myös. Asunto lainat ja kaikki. Loppu työt ja tuli avioero aloitin kaiken alusta pienellä pesämunalla, jonka ex-aviomies pakotti ottamaan. Hänelle jäi yhteiset lapset, kun hän pystyi jäämään omistusasuntoon asumaan. Joten turhaa sitä liikaa muutoksia lapsille ja kun isänä on mitä erinomaisin.

Tällähetkellä omat tulot on kuusta vaihdellen n. 560€-800€, eli tulotaso on tippunut. Ja tässä kuussa en edes ole koko palkkaani saanut. Pian jään myös äityslomalle ja mies opiskelee, sekä on kuluttava teini (siis joka tarvii meikkejä tms) kotona ja loppukuusta ollaan aina melkeinpä PA. Toisinaan se ahdistaa, mutta...

Sitten leivotaan perheen kesken. Kun ei ole rahaa ostaa karkkia, leipää tms. niin onneksi on aina kaapissa tarvikkeet leipomiseen. Itseasiassa herkutellaan eniten niinä päivinä, kun kauppaan ei voi mennä, koska rahaa ei ole. Kavereiden apuun joudutaan aina välistä turvautumaan, että saa maitoa tai vähän kahvia. Autetaan sitten takaisin päin.

Kun vauva syntyy, niin meillä täysimetetään niin pitkään kuin mahdollista ja kestovaippaillaan. Vaunut on hankittu halvalla ja suurin osa tavaroista käytettyinä.

Rahaa kun tulee erotetaan osa ruokaan (eli lasketaan kuun menot n. 15€pv), maksetaan laskut ja lopulla mitä jää, niin sitten tarpeellista mitä tarvitaan. Käydään leffassa tms. jos tilanne sallii. Oma mies maksaa vielä suht korkeaa elatusapua, vaikka olisi oikeutettu vapautukseen, mutta sitä ei hae, enkä ole sitä suositellutkaan. Sillä se raha on kuitenkin hänen lastansa varten ja ei se lapsen elämisen kustantaminen halpaa ole. Eikä se ole lapsen vika, että isä haluaa opiskella uuden ammatin.

Ollaan opeteltu tekemään soijasta hyvää ruokaa (sitä kannattaa varata kaappiin, koska korvaa lihan ja voi käyttää jauhelihan korvikkeena), joka on muuten ihan samperin vaikeeta...siis saada soijasta syömäkelpoista Yksi pussi maksaa 3,50€ ja siitä riittää useempaan kastikkeeseen tarpeet ja marjajugurtin seassa on hyvää ja terveellistä.

Meillä kituuttamista kestää enää vuodenloppuun, jolloin mies valmistuu ja alkaa sitten tienaamaan ihan kunnolla (eli valmiina kolmenvuoden työsopimus), mutta on tää vuosi ollut rankkaa. Joulukuussa meiltä meni jopa sähköt =D

Mutta hei, ei tästä ole muuta suuntaa kuin ylöspäin ja se on vaan rahaa. Onneksi, vaikka välillä sitä on vaikea muistaa.

Meidän lapsista teini ehkä eniten käsrii tilanteesta, sillä elää tätä köyhää perhe-elämää meidän kanssa, mutta sitten taas ex-mies, joka isänroolia kymmenenvuotta veti, tekee sitä vielläkin ja vie tytön välillä shoppaamaan etc. Tai pyytää lapsenvahdiksi korvausta vastaan, joten likka saa sitten taskurahaa sillä. Ja vaikka kolmisteen ollaan, niin puolet kuusta asuu nuoremmat lapset luonani, mutta lapsilisät ja elatustuet saa ex-mies, koska asumiskustannuksetkin ovat hänellä isommat ja näin pystyvät vanhassa kodissa asumaan. Joten välillä on tosi tosi köyhää...

 

[vituttaa]

Samaa paskaa se täälläkin on, pitää kaupasta ostaa ranskanpottuja ja lihapiirakoita isoissa pusseisa väliin haamppareita on tarjouksessa useita eurolla ja on tarjouksessa niitä mikropitsojakin, on se vaan niin helvetin mahtavaa tarjota lapsille aina sitä samaa ruokaa, joskus oikein toivon että olisi rahaa niin hakisin jauhelihaa ja tekisin kastikkeen, keittäisin perunat ja tekisin perunamuusin, sekin olisi vaan päivän kaksi mut olispa kuitenkin lapsille jotain erilaista.

 

[mametsu]

Samaa paskaa se täälläkin on, pitää kaupasta ostaa ranskanpottuja ja lihapiirakoita isoissa pusseisa väliin haamppareita on tarjouksessa useita eurolla ja on tarjouksessa niitä mikropitsojakin, on se vaan niin helvetin mahtavaa tarjota lapsille aina sitä samaa ruokaa, joskus oikein toivon että olisi rahaa niin hakisin jauhelihaa ja tekisin kastikkeen, keittäisin perunat ja tekisin perunamuusin, sekin olisi vaan päivän kaksi mut olispa kuitenkin lapsille jotain erilaista.

Eikö niillä mikropitsojen/ranskiksien hinnalla saa jauhelihaa ja pottuja? Ääh, minä luulin että ollaan vähätuloisia mutta ei me vissiin ollakaan...

 

[kyllä se on hankalaa..]

Eikö niillä mikropitsojen/ranskiksien hinnalla saa jauhelihaa ja pottuja? Ääh, minä luulin että ollaan vähätuloisia mutta ei me vissiin ollakaan...

Varmaan saisi kun ostaisi 2,99 maksavan jauhelihan 400g. ja siihen päälle perunat, kastikekaan kun ei tule tuosta vaan ja tarvii lisäsörsseleitä että se maistuu jollekin, kun ostaa 4 pitsaa niin se maksaa sen 4e ja kaikki saa hetkellisesti mahansa täyteen..

 

[bäh]

täh.. eikö muka jauhelihakastiketta saa tehtyä ihan jauhelihasta, sipulia ja vähän normi mausteita ja pikkusen vehnäjauhoja... meillä ainakin se riittää muutamaksi päiväksi... kauheen kallista ostaa jotain pizzaa joka päivä vaikka ne maksaiskin vaan 0.99e kappale...