Miten jaksatte itkuista vauvaa?

Puolivuotias itkee edelleen yhteensä useamman tunnin päivässä ja kitinät siihen vielä päälle. Itkee rinnalla, itkee sylissä, itkee vaunuissa. Ei auta vaikka kuka pitäis sylissä. Siksi ei kukaan enää tarjoudukaan lapsenvahdiksi.

Itku alkoi heti synnärillä ja on ollut jokapäiväistä siitä asti. Lääkäreissä on juostu ympäri etelä-Suomea eikä mitään syytä löydy, kolliikia kuulemma. Alan jo itsekin kohta uskomaan, että vauva on vain tämän luontoinen. Iho on kuivakka, mutta pysyy kunnossa ahkeralla rasvauksella. Hampaat on tullu alas.

Itse olen imetysdieetillä eikä uusia kiinteitä uskalla hirveästi kokeilla ettei sitten ainakaan vatsaansa itkis.

Kasvaa miinuskäyrillä. johtuu kuulemma suuresta energiankulutuksesta.

Missään ei enää käydä, koska ei kehtaa kavereidenkaan luona enää käydä. Joutuis vain kantaan huutavaa lasta ja selittään mikä sillä on (itsekään en kyllä tiedä, mutta keksin aina jotakin syitä).

Jos jollaki on ollut vastaavaa niin miten ootte selvinny siitä? Itellä tuntuu että kohta alkaa jaksaminen loppuun. Itkettää vain nykyään.

 

Meidän tyttö oli itkuinen n. 1,5 vuoden ikään asti ja voin sanoa että oli raskasta! Joten kaikki sympatiat sinulle ja toivotaan että teillä tilanne rauhoittuu aiemmin. Kyllä meillä vaativan luonteen piikkiin meni itkut. Kun tyttö oppi puhumaan niin tilanne rauhoittui. Nyt tyttö on 2 vuotta ja vaikka on uhmaa niin eihän se tunnu missään sen jatkuvan itkun ja kitinän jälkeen. Vieläkin välillä mietin että miten selvisin siitä ekasta 1,5 vuodesta selväjärkisenä. Tais kyllä mennä jo lopussa ihan siellä mielenterveyden rajamailla. Ja meidän tyttö kans tutkittiin moneen otteeseen eikä löytynyt kummempaa vikaa. Joillekin vaan sattuu nää haastavammat tapaukset.

 

Joltain allergialtahan toi kyllä vaikuttaa. Käsittääkseni ei tavallinen lapsi ihan kokoaikaa kitise tai itke.
Tuli myös mieleen että paljonko annat sille kiinteitä? Mulla ainakin poika oli tosi vaikee jos oli maha tyhjä. Tissiä sai aina kun pyysi mutta oli jo tuolloin sen verran iso poika että kiinteitä meni aika isoja määriä että pysyi tyytyväisenä...

 

Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa? Meillä tyttö itki jatkuvasti ilman syytä.Käytiin kolme kertaa vyöhyketerapiassa,ja helpotti heti...En voi muuta kuin suositella! :hug:

 

Kirjoitin palstalle äskettäin otsikolla "vaativan vauvan vanhemmuus". Kannatta kurkata.
Et ole ainut kenellä on vaativa ja suuritarpeinen vauva.
Meillä tyttö on aina ollut itkuinen, helposti suuttuva ja PAKJON virikkeitä tarvitseva. Tuntuu välillä, että tyttö ei viihdy MISSÄÄN!
Meillä ei tähän ole mitään muuta syytä kuin tytön luonne.
Kysymykseesi, kuinka itkua jaksaa voin vastata ettei sitä aina jaksakaan. Joskus pistän tytön esim. sitteriin ja kipaisen kylpyhuoneen pyyhkeisiin kiroilemaan kuin tukkijätkä. Ja on sitä tultu istekin itkettyä pienen järven verran.
Minusta on tuntunut välillä, että olen huono äiti kun lapseni on niin tyytmättömän oloinen. Monen monet kerrat olen verranut tyttö muiden lapsiin ja ajatellu "miksi sinä et ole tuollainen". Mutta uskottava se on, tyttöni on juuri sellainen kun hän on.
Oletko puhunut asiasta neuvolassa? siis tuosta jaksamisestasi. Siihen voi aina saada apua, esim. keskusteluapua.
Mutta lapsen luonnetta ei voi muuttaa. Jos ei itkulle ole muuta syytä kuin temperamentti, se vain on. Tämä EI tarkoita, että sitä aina pitää jaksaa. Omaan lapseen saa olla "kyllästynyt ja ärsyyntynyt".
Ja todella olen inhonnut ja inhoa osittain vieläkin tuota ulos lähtemistä, kun aina vaan huudetaan. Mutta ajan kanssa se minulla on helpottanut.... mutta usko pois, tiedän millaista se on...
Meidän täytyy luottaa siihen, että meidän lapsista kasvaa lujatahtoisia ihmisiä, jotka saavuttavat paljon!
Halauksia ja voimia!

 

Voi ANNILOTTA.. kyl tiiän tunteen. Meil oli pitkään itkusuutta, tuntu et aina ku oli hereillä niin vaan nitisi ja kitisi.. Ja kuten PUTTERFLY sanoi, aina mietin et miks tää on tällänen, miks muut ei oo?? Mä olin niin loppu, tuntu et elin sumussa.. en osannu nauttia vauvasta ja kaikki ajatukset vaaleanpunaisesta vauva-ajasta karisi. Mä elin vaan tunnista toiseen, pelkäsin iltoja koska ne oli huutoa.. Välillä "suutuin" tytölle ja säikähdin ajatuksiani. Eihän se ollut vauvan tahallista tekoa minulle, mut olin vaan niin poikki.
Nyt kaikki on toisin. Tytöstä on kuoriutunut hymyilevä ja aktiivinen tyttö. Mutta edelleen tulistuu nollasta sataan helposti ja sellasia ihme kitinöitä on joita en osaa tulkita. Silloin aina hetkellisesti palaa muistot mieleen ja alkaa ahdistaa. Mulle itkusta on tullu "taakka", mua ahdistaa paljon, koska yritän epätoivolla ymmärtää tyttöä jne. Mut siksi, että ne muistot palaa mieleen.

Syitä on miljoonia. Ei yhtä voi sanoa vaikka lukisi kaikki netin palstat läpi. Meillä auttoi se, että otettiin erityiskorvike käyttöön. Syyksi riitti ihan se itkuisuus ja ihottumat. Tyttö lehahteli länteille ja iho oli kuiva. Ja raapi ihottumia hulluna, ei ihme jos kitisytti. Mitään kakka tai oksennus hommia ei ollu, eikä edes ihotesti näyttäny plussaa. Lääkäri sano että maitoallergia ,mutta voi olla myös mikä tahansa aine äidinmaidossa. Jouduin itkien myöntämään että imetys on lopetettava. Tosin imetyskin oli ollut lähes aina itkunkanssa tappelua. Tuntu että tytön pinna ei riittäny tissille. Syytin itteeni ja osaamattomuuttani. Tyttö söi paljo tissiä, mutta vasta sillä korvikkeella tajusin että oli ollut tod. näk. myös nälissään ja myös siksi kitisi. Söi tissiä tunnin välein ja sitä tehden huusi myös mahaansa. Korvikkeella söi kerralla kunnolla ja pidemmillä väleillä, auttoi myös mahakipuihin heti. Mut myös ihottumat helpotti.
Kolmas apu oli kiinteistä. Vaikka siis kaikki tuntuu käyvän helposti massun päälle. Mut tuntu et ekasta lusikallisesta kiinteää ruokaa alkoi elämä helpottaa.

Tyttö on edelleen herkkämahainen. Mun on kans arkaillen annettava uusia aineita.. huutaa yöt mahaansa edelleen helposti. HArmittaa, koska hän söisi ihan hullun hyvin ja ruoka maistuisi. Piereminen on sellanen show että oksat pois. Ei mikään poks-paukku tuli, vaan sitä tehdään monesti itkun kanssa.

Joten.. tosiaan, tuolla VAATIVAN VAUVAN VANHEMMUUS ketjussa oliki puhetta, ikinä ei tiedä lopullista syytä mikä itkuihin autto. Tarpeeks ruokaa? Ihottumat pois? Mahakipu vähemmäksi? Ikä? Oman osaamisen paraneminen ... no ei vaiskaan.. en tiedä. Edelleenkään.

Mut usko pois. Moni tuttu kenellä ollut super vaativa ja itkunen vauva, sanoo että sellasesta kuoriutui mitä ihanin ja helpoin taapero jne. Ja muista myös että on tutkittu et vaativan ja itkuisen vauvan kanssa saavutetaan "paras" luottamussuhde vauvan ja vanhempien välille- kaikesta väsymyksestä huolimatta!!! Ehkäpä juuri siksi että esim äiti herkistyy itkuille entistä enemmän kuin ns.helpon vauvan kanssa.

Neuvoja en osaa antaa, muutakun toivon että luotat tulevaan. Itse olen onnellisessa asemassa että nykysin elämä on kohtuu helppoa. Mut kuten sanoin, olin rikki-poikki-väsynyt enkä koskaan uskonu että elämä helpottas. Koeta katkasta kierre, ota itelles aikaa. Sen haluan sanoa. Ite yritin liikaa jaksaa rohkeesti "yksin" ja se kostautui univelkana ja yleisenä väsymyksenä. Muista että vaikka kantaisit lasta kultatuolissa et kaikkea itkua voi aina poistaa.. jos oot tehny kaiken minkä voi, pitää vaan "antaa" kitistä. Tiiän että helppo sanoa, mutta usko pois, olen kantapäänkautta joutunu opettelemaan.

Halaukset. Muista ett tunteet on sallittuja ja sillon ne on "terveellä" pohjalla kuitenkin ku ne ite tunnistaa, esim. vihan tunteet tms.

 

Ainii.. sitä piti viel sanoa, että sekin yleensä helpottaa ku vauva pääsee liikkumaan! Monella tutulla vauva kitissyt myös "tylsyyttään" (usko pois ) ja ku ite päässyt sitte seikkailemaan nii johan helpottaa :hug:

Joo ja kuten Corona sanoi, nälkä on salakavalaa..Oikeesti. Isommalla lapsella on helposti iso tarve,etenki jos jo liikkuu! Meilläki ennen pullo maitoa tyydytti ihan hyvin. Mut tänään reissun päällä oli jo aika pitkä aika lounaasta. No piti antaa vaan maitoa ku ei ollu muuta mukana, oli n 15 min tyytyväinen kunnes alko hirvee yleiskitinä/tyytymättömyys. Sit ku päästiin kotiin nii veti hirrrrrrrrveen satsin mössöjään ja johan hymyilytti ja jakso touhuta. Ja OIKEESTI vasta sit tajusin että homma ei enää toimi niinku vaiks kk sitten!

Ja vaikka maha on herkkä nii pakko vaan rohkeesti antaa ruokaa, se vaan on fakta. Jokainen aine voi kitisyttää ja kiertää mahassa, sille ei voi mitään. Ite ainakin sit päätin, että annan sen verran ku syö. Koska jos lusikallinen kitisyttää nii sit kitisyttää purkillinen samalla lailla. Jo parin pv kuluttua se ruoka ei massussa enää kiertänytkään

 

Kuten yllä monet ovat kirjoitelleet niin meilläkin itkuihin auttoi liikkumaan oppiminen (mikä tapahtui varsin myöhään) ja nyt puheen oppiminen. Pahin vaihe meni ohi noin 8 kk:n iässä, mutta henkinen palautuminen on vasta nyt hyvällä mallilla yli vuoden jälkeen. Tuossa 8 kk:n iässä kävi selväksi, että jos vaan ei olla kotona, niin itkut ja kitinät olivat todella paljon vähäisempiä. Mutta kotoa lähteminen oli aika ponnistus kaikkine pukemishuutoineen ja autohysterioineen. Meillä lapsi myös herkkämahainen ja kärsii atooppisesta ihottumasta. Positiivisena asiana on ollut, että hyvin vaativan vauva-ajan jälkeen kaikki muut kehitysvaiheet ovatkin sitten tuntuneet ihan mukiinmeneviltä ja korvakierrekin on mennyt ihmeen kevyesti kun siinä sentään itkujen alkuperän tietää.

 

Kiitos kaikille kommenteista. Ne on lohduttanut ku kuulee, että ei ole ainoa ja että muutkin ovat tästä selvinneet hengissä.

Toivon että se liikkumaan oppiminen helpottais niin saa vauva vähän ite viihdyttää itseään tutkimalla ympäristöä. Ku tuntuu että äitiki viihdyttää monesti "väärällä ja tylsällä tavalla" eikä keksi tarpeeksi uusia temppuja.

Atopia on nyt paha, ihan sama mitä ihoon läträä. Monta atopiaavoidettakin on kokeiltu. Pitää taas siis lähteä lääkäriin pyytään jotaki uutta. Onko muita atoopikkovauvoja, jotka ois saanu avun jostain tietystä rasvasta? Osais sitten pyytää reseptiä.

 

No jos paino/pituuskaan ei kasva toivotusti ottaisin korvikkeet kehiin ja antaisin paljon enemmän ruokaa. Ei se ota jos ei annakkaan :hug:

 

Atopiaan meillä Locobase repair ehdottomasti paras. Korjaa ja suojaa ihoa.. muut riittää vain "hetkeksi".

 

Kannattaa tosiaan lukea ketju Vaativan vauvan vanhemmuudesta, siellä on aika monta samankaltaista tarinaa.

Meillä vauva on vasta pian 3kk ikäinen, mutta alkuaika kärsittiin pahasta koliikista, ja vauva vaikuttaa muutenkin hyvin suuritarpeiselta. Itkee paljon, kertoo erittäin suureen ääneen, kun joku asia ei ole kohdallaan ja vaikuttaa muutenkin erittäin temperamenttiselta. Meillä itkut on alkuajoista jo vähentyneet, mutta hyvin on mielessä vauvan jatkuva itku ja ne epätoivoiset tunteet, kun aamuyöllä valvoo olohuoneessa huutavan vauvan kanssa ja omatkin voimat meinaa loppua. Vaikka välillä tuntui, että toivoi vaan ajan menevän nopeasti eteenpäin, eikä oikein osannut nauttia vauvasta, yritin vaan tolkuttaa itselleni, että vanhempana minun tehtävänäni on parhaani mukaan yrittää helpottaa vauvan vointia. Yritin kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa siihen, että mietin, milloin tämä loppuu ja miten muutoinkin asiat voisivat olla. Keskitin kaiken energiani siihen, että selvisin päivistä ja öistä yksi kerrallaan. Itkuisen/vaativan vauvan vanhempi käy läpi sellaisen vauva-ajan, mitä ei ymmärrä kuin toinen saman läpikäynyt. Mutta kuten edellä joku jo totesikin, helpottaa minuakin tieto siitä, että tällaisen vauvan kanssa monesti saavutetaan todella hyvä luottamussuhde.

Toivon kovasti jaksamista teille! :hug:

 

Oletteko käyneet ihan lasten allergioihin erikoistuneella lääkärillä? Mä en saanut meillä vauvaa imettämällä oireettomaksi vaikka olin lopussa jo tosi suppealla imetysdieetillä. Onko teillä mitkä kaikki erityiskorvikkeet kokeiltu? Kuulostaa todella vahvasti siltä, että lapsi ei ole terve. Ei ole normaalia kärsiä "koliikista" noin pitkään. Itkuisuutta saattaa selittää myös allergian oireena oleva refluksi, kuten meillä oli.

 

Komppaan NALLEPUHIA .. meillä kävi ihan samoin, siis oireet jatku vaik en ite syöny maitotuotteita tms.. Äidin maidossa voi altistaa ihan ns. tuntematon proteiini joka allergisoi, eli ei välttämättä saada koskaa tietää mikä se on. Niin hullulle kuin se kuulostaa, mut asian totesi alueen paras lastenlekuri/allergologi joka on tutkinutkin asiaa paljon.. Ja meillä allergologi sanoi myös että imetyksen idea ja paras hyöty katoaa jos alkaa elää vain tyyliin riisikakuilla.. kaikki suoja/altistus jää saamatta. Plus vauvasi on jo kuitenki iso ja "vanha" joten imetyksen tärkeät edut on saavutettu vaikka joutuisitkin luopumaan imetyksestä :hug: