miten jaksan olla vuoden vielä kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaillen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaillen

Vieras
seinät kaatuu päälle ja lähteminen kotoa on työlästä esim kerhoihin.
juu tiedän ettei oo helppoa raahata 3 lasta päiväkotiin aikaisten aamusta ja hake illalla sitten niitä pois.
Mutta oon ollu kotiäitinä jo ihan tarpeeksi kauan enkä enää jaksaisi jos ei ois "pakko".
rahat niin tiukilla että isäkään ei pysty jäämään koti isäksi.
mistä saisin voimaa ja inspiraatiota jaksaa??
 
Miksi sun on pakko olla kotona. Jos sulla on työpaikka niin mikä estää töihinpaluun ? Itse en ole kotiäiti tyyppiä ja ahdistuisin ajatuksesta että mun pitäs kitkutella jollain kht:llä kotona.
 
tämä meidän ylläri vauva on vasta parin kuukauden ikäinen. enkä vie hoitoon ennenkuin on vähintään vuoden.
ensi syksynä ois yksi koulussa, yksi eskarissa, yksi 3v ja vauva ois 1v.
sinne asti pitäisi jaksaa mutta olen aivan väsynyt olemaan enää kotona.
olen ollut kotiäitinä kohta 10vuotta...
 
anteeksi vain mutta miksihän niitä lapsia sit tehdään jos ei jakseta edes niitä muutamaa vuotta olla kotona kun lapset pieniä?!Mikä ihmeen kiire joillakin on sinne töihin jollei sit tosiaan rahasta kiinni..mä taas toivon että saisin olla vielä kotona omieni kans,ettei tarvis vielä viedä hoitoon!Nuorin täyttää kohta sen 3 vuotta.. :headwall:
 
Mä kauhistelen, miten voin viedä nuorimmaiseni vuoden päästä hoitoon ja lähteä töihin, aika lasten kanssa vähenee niin paljon, että hirvittää. Voisin olla niin kauan hoitovapaalla, kuin lapset ovat pieniä ja äitiä tarvitsevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Mä kauhistelen, miten voin viedä nuorimmaiseni vuoden päästä hoitoon ja lähteä töihin, aika lasten kanssa vähenee niin paljon, että hirvittää. Voisin olla niin kauan hoitovapaalla, kuin lapset ovat pieniä ja äitiä tarvitsevat.

Mikä on pieni? Isommatkin tarvitsevat äitiä ja isää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Mä kauhistelen, miten voin viedä nuorimmaiseni vuoden päästä hoitoon ja lähteä töihin, aika lasten kanssa vähenee niin paljon, että hirvittää. Voisin olla niin kauan hoitovapaalla, kuin lapset ovat pieniä ja äitiä tarvitsevat.

Mikä on pieni? Isommatkin tarvitsevat äitiä ja isää.

Niin tarvitsevat ja mieluusti oisin kotona vaikka kymmenen vuotta vielä, tai siinä vaiheessa kun kaikki ovat koulussa, voisin olla osa-aikaisessa työssä ja tulla kotiin, kun lapset tulevat koulusta.
Itse olen joutunut lapsena tulemaan tyhjään kotiin koulusta, eikä se ole kivaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisuli:
anteeksi vain mutta miksihän niitä lapsia sit tehdään jos ei jakseta edes niitä muutamaa vuotta olla kotona kun lapset pieniä?!Mikä ihmeen kiire joillakin on sinne töihin jollei sit tosiaan rahasta kiinni..mä taas toivon että saisin olla vielä kotona omieni kans,ettei tarvis vielä viedä hoitoon!Nuorin täyttää kohta sen 3 vuotta.. :headwall:


neljäs raskaus ei ollut suunniteltu vaan tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, silti otimme uutisen ilolla vastaan ja meillä on nyt ihana vauva.
erikoinen kommentti silti koska itse olen ollut samaa mieltä siitä että lapset hoidetaan kotona ainakin 3v asti, koti on paras hoitopaikka lapselle.
toinen lapsistamme täyttää kohta 6v eikä ole ollut hoidossa eikä myöskään meidän 2,5v ole ollut hoidossa.
olen paljon kuullut olevani verovarojen tuhlaaja, yhteiskunnan siivellä oleva, laiska ja lapseni eivät kuulemma saa virikkeitä kotona tarpeeksi.
kotiäitys on aliarvostettua hommaa suomessa.
mutta sen tiedän että ei se nyt niin rahasta ole kiinni, on pärjätty minimiäityspäivä rahoilla ja kodinhoidontuellakin.
lapset ovat kerran vain pieniä mutta töihin ja opiskelemaan pääsee aina.
suurin syy on se että jotekin tuntuu ettei nyt jaksa pyöritellä tätä huushollia mutta ulos lähteminenkin on jo vaikeaa.
kaverit on töissä ja lähes ainoa aikuiskontaktini on mieheni.
ja kaikki jutut on 30km päässä jonne pitäs mennä linja autolla..
 
aivan ymmärrettävää että puuduttaa. Minä olin 1,5 vuotta kotona ja palannut juuri työelämään- ihanaa voin myöntää. Nostan hattua sinulle kun olet 10 vuotta jaksanut olla kotona! :)
 
Mä olin kotona vain 10 kuukautta ja se oli ihan tarpeeksi. Meinasin tulla kotona hulluksi, mitään aikuiskontakteja mulla ei ollut 300.a kilometriä lähempänä, en tuntenut paikkakunnalta ketään, muuta kuin mieheni ja hänkin oli paljon poissa kotoa. Kerhot ja puistot kierrettiin, mutta tuttavia niistä ei löytynyt.

Kyllä 10 vuotta kotona riittää yhdelle ihmiselle. Meidän lapsi ei ainakaan kärsinyt, vaikka joutui alle 1-vuoden ikäisenä hoitoon. Hoitopäivät tosin ovat olleet lyhyitä ja hoitopäiviä on ollu 3-4 viikossa. Enemmän lapsi varmasti kärsii, jos äiti sekoaa kotona oloon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaillen:
seinät kaatuu päälle ja lähteminen kotoa on työlästä esim kerhoihin.
juu tiedän ettei oo helppoa raahata 3 lasta päiväkotiin aikaisten aamusta ja hake illalla sitten niitä pois.
Mutta oon ollu kotiäitinä jo ihan tarpeeksi kauan enkä enää jaksaisi jos ei ois "pakko".
rahat niin tiukilla että isäkään ei pysty jäämään koti isäksi.
mistä saisin voimaa ja inspiraatiota jaksaa??


Onko sulla mitään tukiverkostoa tms?? oisko mahollista saada vaikka kotiapua jostain? missä päin asutte? voisin auttaa meinaan jos täälä samalla suunnalla oisitte :hug: :hug:

ihanaa on olla kotona, mutta noitakin vaiheita toki tulee, jaksuja ja haleja sulle.

mieti oisko sulla mahollista aloittaa jokin oma harrastus esim vkonlopppuna tai iltaisin kun mies on maisemissa, mä aloitin sauvakävelyn ja vaikka en käy kuin muutaman kerran viikossa niin sekin piristää huomattavasti, siis harrastuksen ei tarvi aina olla jotain kallista. :hug: :hug:
 
Pääsetkö yksin tuulettumaan silloin tällöin ? Ja saatko nukuttua? Mitä teet työksesi, olisiko mahdollista tehdä esim.sijaisuuksia? Itse olin neljä vuotta kotona, sitten vuoden töissä, jolloin mies oli hoitovapaalla. Nyt olen taas toista päivää kotiäitinä ja tuntuu ihanalle!!
Hienoa että olet jaksanut hoitaa lapsesi kotona!! Harvemmin alle 1v lapsi kun kykenee kertomaan kärsiikö hän hoitoon menemisestä vai ei.. Tutkimukset kertovat omaa tarinaansa..
Toivon että saat voimaa ja intoa jaksaa vielä! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaillen:
tämä meidän ylläri vauva on vasta parin kuukauden ikäinen. enkä vie hoitoon ennenkuin on vähintään vuoden.
ensi syksynä ois yksi koulussa, yksi eskarissa, yksi 3v ja vauva ois 1v.
sinne asti pitäisi jaksaa mutta olen aivan väsynyt olemaan enää kotona.
olen ollut kotiäitinä kohta 10vuotta...

no ajattele, kuinka älyttömän raskasta on viedä kolmea lasta joka aamu aikaisin tarhaan ja sitten juosta töistä tuli pyrstössä taas hakemaan ja siinä sitten taikoa tyhjästä sapuska 5:ssä minuutissa pöytään ja riisua samalla haalareita ja pyyhkiä räkäisiä nokkia.
Kotiäitiys on kamalaa, tiedän,on paljon kokemusta molemmista tavoista, k0tona ja töissä olemisesta. Vaikka molemmat on raskaita, väsyneempi olen töissä käydessäni, silloin ei aika riitä mihinkään.
Sun ( ja mun ) pitäis löytää jou mielekäs tekeminen, jolla sais edes kerran päivässä lasten vikinät pois mielestä, jos keksin jotain muutakin, kuin lenkillä käynnin, kerron heti!
 
JA PASKAT mennää kaikki äitit töihin, seinät hyppii vähemmästäki pääle ja ollaan aukomatta kellekkään päätä tai saati täälä kirjottelemassa jotain hevon paskaa PISTE
 
viime vuonna yritin harrastaa mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt.
esikoisella on ad/hd.
toisella uhmaikä ja kavereiden puute.
kolmas on rasavilli eemeli.
vauva on ihanan kiltti ja nukkuu hyvin.
mies on kiukkuinen kun en saa kotia hoidettua.
itse saan nukuttua ihan hyvin mutta olen väsynyt pitämään kotia ja taloutta pystyssä ja siihen että olen päivät yksin.
kaikki luulee että olen vahva ja jaksan mitä vain.

mutta mun voimavarat kotona olemiseen on loppu.
kaverit ja sukulaiset käy töissä eikä kukaan halua 4 lasta hoidettavakseen.
ensi syksynä joka tapauksessa joudun lähettämään esikoisen aamulla kouluun ja toisen eskariin.
poden jo valmiiksi huonoa omatuntoa siitä että aion laittaa lapset päiväkotiin mutta tyytyväinen siihen että olen päättänyt jaksaa olla vuoden vielä kotona ja imettää vauvani niin kauan kuin pystyn.
Todellakin toivon että raha asiat kääntyvät niin että mies voisi jäädä pikkuisen kanssa kotiin ensi syksynä vielä vuodeksi mutta jos ei en näe vaihtoehtoa koska olen aivan äärimmilläisinä jo nyt.
koen jo valmiiksi olevani huono äiti mutta tuudittaudun ajatukseen että pärjääväthän muutkin äidit jotka opiskelee tai käy töissä.ja lapsetkin.
Rankkaahan sekin on.uskon sen.
olen kuitenkin ylpeä että minulla on 4 ihanaa lasta joita rakastan ja että olen jaksanut näinkin pitkään olla kotona.
nyt vain yritän sinnitellä päivä kerrallaan ensi syksyyn ja toivoa samalla että mies voisi tosissaan jäädä kotiin vuodeksi.
 
ens syksynä, kun joudut viemään kuitenkin eskarilaisen aamulla, on sopiva aika mennä muidenkin tarhaan, muuten tuo tilanne kuulostaa liian rankalta.
lohdutukseksi voin sanoa, että ei mullakaan ole koskaan koti kunnossa, lapsia meillä on 3, joista 1 koulussa, eskari ja 1,5v.
yritä päästä mielessäsi sellaiseen harmooniseen tilaan, jossa on pelkkää aikaa tehdä kaikki asiat, vältä riehumista ja huutamista, ota maailma "zeniläisittäin".
sitten näitä marttojen ohjeita: siivotaan 1 huone kerrallaan.
älä ota paineita kodinhoidosta, siivoa, kun on pakko, kanna kaikki tarpeeton roskiin, juo päiväkahvit, chattaa netissä kun ehdit.
kai sun mieskin ottaa osaa kodin hoitoon? aja markettiin katselemaan maustehyllyä ja puristelemaan rusinapusseja tai jotain heti, kun ukko tulee kotiin. asuitteko te jossain korvessa? ei oo lähellä kirjastoa, kauppaa yms. ? en mä osaa neuvoa, olen itse kotona kans ja seinät kaatuu päälle, kirjoitan vain,mitä mieleeni tulee, jotain, millä haluaisin sinua rohkaista kantamaan kovaa vastuutasi. olen usein ajatellut, että jos meille tupsahtais tähän vielä yksi ohi kierukan, olisi tilanteessa vähän miettimistä...
 
Kävin just tänään päiväkodilla ja vastaan taapersi 2 muksua,joiden tiedän olevan tekemällä tehtyjä. Toisen äiti on töissä, muksu n.1v, toisen äiti kotona, muksu n.1.5 v.Että joittenki on pakko saada lapsia toisten hoidettavaks.. Sulla sentään olis vähän syytäkin viedä hoitoon ja mennä töihin. Ajattele aikaa taaksepäin; kuinka äkkiä vilahti vuosi muksujen kanssa? Eteenpäin ajateltuna vuosi onkin pitkä.
 
tuo edellä sanottu on kyllä niin totta, vuosi on tosi lyhyt aika, ennenkuin huomaatkaan, olet jo töihin menossa ja itkua tuhertaen viet lapsia tarhaan...mutta aika aikaa kutakin, olet antanut lapsille hyvän lapsuuden, kavereita ehtii saada koulustakin ja kaikkea tasapäistävää paskaa, mitä koulu ja tarha tarjoaa ehtii saada tarpeeksi. sinulla kiire senkuin pahenee, mutta saahan sitä sitten töissä levätä. ota päivä kerrallaan, ihmisiä on paljon pahemmassakin jamassa, kuin me täällä suomessa ollaan, oltiin sitten kotona tai töissä.
 

Yhteistyössä