oon ollu ikuisuuden pois markkinoilta, tai no en ole siellä koskaan ollutkaan oikeastaan, mutten siis koskaan ole "iskenyt miestä". Nyt kovasti haluaisin käydä erään kanssa vaikka edes kahvilla, on niin mukavan oloinen ja syötävän suloinen, mutta miten ? Tilanne siis on se että tämä mies työskentelee lähikaupassa, joka on meidän asunnon alakerrassa. Käyn siellä siis varmaan kolme kertaa päivässä 
En tiedä hänen nimeään, en mitään. Kun menen kauppaan, hän moikkaa iloisesti ja hymyilee niiiiiiiiiiin ihanasti, mutta eikös asiakaspalvelijan kuulukin ?? Minä menen hyvin usein kysymään häneltä jotain ihan hemmetin typerää, kuten että onkohan tässä tuotteessa sitä tai sitä kun en näe lukea noin pientä tekstiä tai jotain....tosi mautonta, tiedän. Ainakaan hänellä ei ole sormusta. Ajattelin että menisin kauppaan, ja marssisin hänen luokse ja sanoisin vaan että jos joskus huvittaa käydä vaikka kahvilla niin soittele ! Ja työntäisin vaika rintataskuun lapun jossa on miun nimi ja puhelinnumero...? Noloa, tökeröä ? Ainakin oon nyt jokatapauksessa päättäny jotenkin lähestyä tätä miestä, nii voin sitten ainakin lopettaa pakkomielteeni, jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut tai on vaikka varattu. Enhän mie sitä muuten saa tietää. Ja jos hirveen noloks menee niin on tuossa toinenkin kauppa ihan vieressä jossa voin jatkossa käydä nini ei tarvi törmätä tähän kaveriin...
Antaakaa jotain hauskoja ehdotuksia miten lähestyisin tätä miestä !! Mie oon ihan täpinöissäni kun ajattelenkin. Ja ei, en kyllä todellakaan ole ujo, päinvastoin. Kaverit naurais itsensä kuoliaaks jos sanoisin etten uskalla lähestyä miestä
Ei minu sydän mene rikki jos ei tämä mies lähde minun matkaan, saanpahan muuta ajteltavaa...nyt olen VUODEN päivät jo miettiny mitä jos...alkaa riittää. Tästä alkaa tulla pakkomielle.
En tiedä hänen nimeään, en mitään. Kun menen kauppaan, hän moikkaa iloisesti ja hymyilee niiiiiiiiiiin ihanasti, mutta eikös asiakaspalvelijan kuulukin ?? Minä menen hyvin usein kysymään häneltä jotain ihan hemmetin typerää, kuten että onkohan tässä tuotteessa sitä tai sitä kun en näe lukea noin pientä tekstiä tai jotain....tosi mautonta, tiedän. Ainakaan hänellä ei ole sormusta. Ajattelin että menisin kauppaan, ja marssisin hänen luokse ja sanoisin vaan että jos joskus huvittaa käydä vaikka kahvilla niin soittele ! Ja työntäisin vaika rintataskuun lapun jossa on miun nimi ja puhelinnumero...? Noloa, tökeröä ? Ainakin oon nyt jokatapauksessa päättäny jotenkin lähestyä tätä miestä, nii voin sitten ainakin lopettaa pakkomielteeni, jos hän ei ole tippaakaan kiinnostunut tai on vaikka varattu. Enhän mie sitä muuten saa tietää. Ja jos hirveen noloks menee niin on tuossa toinenkin kauppa ihan vieressä jossa voin jatkossa käydä nini ei tarvi törmätä tähän kaveriin...
Antaakaa jotain hauskoja ehdotuksia miten lähestyisin tätä miestä !! Mie oon ihan täpinöissäni kun ajattelenkin. Ja ei, en kyllä todellakaan ole ujo, päinvastoin. Kaverit naurais itsensä kuoliaaks jos sanoisin etten uskalla lähestyä miestä
Ei minu sydän mene rikki jos ei tämä mies lähde minun matkaan, saanpahan muuta ajteltavaa...nyt olen VUODEN päivät jo miettiny mitä jos...alkaa riittää. Tästä alkaa tulla pakkomielle.