Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Meilläkin oli sevaihe että piti silittää tms jotta nukahti. Oppi se ajallaan itse pois siitä ja nyt 1v5kk nukahtaa jo yksin, sitäkäään ei tehty opettamalla, oli vaan valmis. Minusta aivan turhia nuo ei sitä ja tätä-puheet. Kyllä se aikanaan oppii ja mitä sitten jos tarttee taaperoikänen vielä nukutusta tai peräti joku 3v. Kaikki pitäs lapsen itse osata jo pienenä.
Meillä se silittely ja vieressä oleminen johti yhä uusiin vaatimuksiin, joilla ei ollut enää mitään tekemistä turvallisuudentunteen kanssa; jouduin mennä nukkumaan samaan aikaan puolitoistavuotiaan kanssa, sillä en kertakaikkiaan VOINUT nousta siitä vierestä, tyttö heräsi heti ja vaati takaisin. Yöllä alkoi armoton huuto, jos vaihdoin käden väärään asentoon, kääntymisestä puhumattakkaan. Ja vaikka nukutinkin viereeni, niin nukahtaminen kesti PITKÄÄN. Irti tilanteesta päästiin, kun kertakaikkiaan lopetin ylimääräisen paapomisen. Turvaa tyttö kyllä sai "vierottamisenkin" aikana.
Pitkään menikin sitten taas hyvin, mutta nyt kun yötutista luovuttiin, alkoi uudet iltahulinat. Turvaa taas annettiin, mutta en ole mennyt uudestaan siihen lankaan, että kaikki mitä tyttö keksii pyytää, toteutetaan; luetaan sadut, lauletaan monta laulua, paijaan ja istun hetken vieressä. Joskus ramppaan muutaman kerran halaamassa jne, mutta sitten sanon määrätietoisella ja vakuuttavalla (ei siis yhtään vihaisella ) äänellä, että "sulla on kaikki hyvin täällä omassa sängyssä, vieressä on vettä ja kainalossa unikaverit. Äiti on tuossa ihan lähellä ja jos on oikea hätä niin äiti tulee. Kaikki on hyvin, hyvää yötä ja aamulla nähdään". Oikea äänensävy on se juttu --> tyttö tietää, että nyt on pelleilyt pelleilty ja on aika nukkua. Mutta kyllä tässä on töitä saanut tehdä, että on saanut toisaalta tolkun iltoihin ja toisaalta säilyttänyt tytön turvallisuudentunteen niin, ettei nukkumaanmeno ole mikään kauhukokemus.
Onneksi!