V
vieras
Vieras
Typerä otsikko, mutta en sitä nyt osaa pukea sanoiksi hyvin, mitä ajattelen.
No, tausta on se, että mies sanoo että hän ei halua inttää minulle vastaan, koska ei tykkää riidellä. (tätä on puitu jo pitkään) No, koska minä taas en jaksa lakaista asiota maton alle, niin alan asiasta hänelle puhumaan siitä mistä nyt aion riidan kehittää. Hän vastaa, mutta koska yleensä sanoo vastaukseksi "en tiedä", niin minä alan kiehumaan, koska hän vaikuttaa niin välinpitämättömältä sille mitä on tehnyt. Loppujen lopuksi ku aikani olen riehunut niin hän onkin sitten loukkaantunut siitä, koska minä olen sanonut hänelle jotain pahasti. (ja yleensä olenkin, koska vituttaa suorastaan yrittää selittää jotakin, että miksi nyt itse on raivon partaalla ja toinen reagoi hyvin minimalistisesti koko asiaan)
Tänä aamuna pyysin, että josko hän voisi nousta lasten kanssa ylös, koska olen valvonut kipeän lapsen kanssa viime yön. Mies nousi ja laittoi meidän huonen oven kiinni. Minä heräsin itkuun ja siellä ne muksut tappeli ja mies nukkuu sohvalla (on todella sikeä nukkuja, joten kyse ei ole hänen tapauksessaan koskaan torkuista) No olisin voinut antaa olla, mutta koska olen aikaisemmin melkein heittänyt miehen pihalle, koska tehnyt saman tempun ja nuorempi joutui tk:n vastaanotolle, koska oli yksin ollessaan loukannut itsensä sen verta vakavasti. Ja muutama tuhotyö, jonka korjaamiseen on mennnyt monta tuntia on talossa tehty, koska mies nukkunut lasten ollessa hereillä.
Tämä oli vain yksi esimerkki, olen jo 5v. jauhanut kaikista samoista asioista ja yrittänyt ajatella, että minä se olen jonka täytyy muuttua, en voi muita ihmisiä muuttaa. Kyse on monista pikkuvioista, joita en jaksa enää vatvoa, mutta koska ne vaikuttaa suoraan lastenkin elämään, en välttämättä voi olla huomioimattakaan niitä. Miehellä on monia hyviä puolia, jotka ajaa noiden useiden pikkuvikojen ohi, joten en silti haluaisi luovuttaa.
Laantuipa raivoni tätä kirjoittaessa jos ei muuta apua saa, mutta olisi kiva tietää, miten tuollaista miestä voi käsitellä. Minä kun en ole saanut sitä vielä selville.
No, tausta on se, että mies sanoo että hän ei halua inttää minulle vastaan, koska ei tykkää riidellä. (tätä on puitu jo pitkään) No, koska minä taas en jaksa lakaista asiota maton alle, niin alan asiasta hänelle puhumaan siitä mistä nyt aion riidan kehittää. Hän vastaa, mutta koska yleensä sanoo vastaukseksi "en tiedä", niin minä alan kiehumaan, koska hän vaikuttaa niin välinpitämättömältä sille mitä on tehnyt. Loppujen lopuksi ku aikani olen riehunut niin hän onkin sitten loukkaantunut siitä, koska minä olen sanonut hänelle jotain pahasti. (ja yleensä olenkin, koska vituttaa suorastaan yrittää selittää jotakin, että miksi nyt itse on raivon partaalla ja toinen reagoi hyvin minimalistisesti koko asiaan)
Tänä aamuna pyysin, että josko hän voisi nousta lasten kanssa ylös, koska olen valvonut kipeän lapsen kanssa viime yön. Mies nousi ja laittoi meidän huonen oven kiinni. Minä heräsin itkuun ja siellä ne muksut tappeli ja mies nukkuu sohvalla (on todella sikeä nukkuja, joten kyse ei ole hänen tapauksessaan koskaan torkuista) No olisin voinut antaa olla, mutta koska olen aikaisemmin melkein heittänyt miehen pihalle, koska tehnyt saman tempun ja nuorempi joutui tk:n vastaanotolle, koska oli yksin ollessaan loukannut itsensä sen verta vakavasti. Ja muutama tuhotyö, jonka korjaamiseen on mennnyt monta tuntia on talossa tehty, koska mies nukkunut lasten ollessa hereillä.
Tämä oli vain yksi esimerkki, olen jo 5v. jauhanut kaikista samoista asioista ja yrittänyt ajatella, että minä se olen jonka täytyy muuttua, en voi muita ihmisiä muuttaa. Kyse on monista pikkuvioista, joita en jaksa enää vatvoa, mutta koska ne vaikuttaa suoraan lastenkin elämään, en välttämättä voi olla huomioimattakaan niitä. Miehellä on monia hyviä puolia, jotka ajaa noiden useiden pikkuvikojen ohi, joten en silti haluaisi luovuttaa.
Laantuipa raivoni tätä kirjoittaessa jos ei muuta apua saa, mutta olisi kiva tietää, miten tuollaista miestä voi käsitellä. Minä kun en ole saanut sitä vielä selville.
