"Tavis"
Olen yksinhuoltaja ja minulla on yksi kahdeksanvuotias lapsi. Olen vakituisessa työsuhteessa ja palkkani ei ihan yllä keskituloisten kastiin, mutta lähelle sitä. Mulla on auto ja oma asunto, josta maksan asuntolainaa. Koti, auto ja ihmiset on meillä vakuutettuna. Lapsen isä maksaa lapselle harrastukset ja joskus osallistuu suurempiin hankintoihin. Elareita en sen kummemmin saa.
Meillä on ihan kivasti sisustettu koti ja tykkään panostaa laatuun. Meillä on uusittu keittiö kokonaan, sekä lattiat ja seinät. Seinillä on melko kallista tapettia ja huonekalut ovat laadukkaita ja jos jotain hankin, niin aika nopeasti saan säästettyä rahat esim. täyspuiseen ruokailuryhmään. Mä en pidä 200 euron mattoa kalliina, vaan jopa ihan edullisena, jos kyseessä olkkarin matto.
Terveellistä ja monipuolista ruokaa on aina tarjolla. Lapsella on iPad, pleikkari ja älypuhelin. Käydään joskus leffassa, museoissa, teatterissa, ulkona syömässä, huvipuissa, futsimatseissa, risteilyllä jne. Ulkomailla käydään joskus. Kesällä oltiin Lontoossa viikko. Lennettiin Ryan Airilla ja etsittiin hotelli, jossa sattui olemaan hyvä tarjous.
Tykkään panostaa pukeutumiseen ja mulla on kauniita ja laadukkaita vaatteita. Myös lapsella on aina asialliset ja siistit vaatteet. Mulla on hiustenpidennykset, joiden ylläpito on mulle sitä ns. omaa luksusta.
Tupakkaa en polta ja ulkona käyn joskus.
Myyn aina tarpeettomat tavarat eteenpäin. Harrastan paljon etenkin nettikirppiksiä. Näin saa aika mukavasti takaisin pennosia. Seuraan tarjouksia ja ajattelen yleensä tulevaisuuteen. Saatan ostaa lapselle hupparin urheiluliikkeen alesta, vaikka tiedän sen olevan sopiva vasta parin vuoden päästä. Ruokakaupassa vertailen hintoja. Mitään ihmeellisyyksiä en silti tee.
Kaiken tämän saan aikaiseksi ihan omalla palkallani.
Tosi elämässä ja somessa törmää kuitenkin koko ajan ihmisiin, joilla tuntuu olevan rajat loppu koko ajan ja mihinkään ei ole varaa. Pitäisi sisustaa, mutta 50 euron matto on liian kallis tai lapselle pitäisi ostaa takki, mutta uuteen ei ole varaa. Kaupasta ei ole varaa ostaa marjoja, eikä itse jakseta mennä metsään poimimaan. Lapsen kaverisynttärit on hyvin rajoitetut, koska ei ole varaa ostaa kuin yksi sipsipussi.
Ymmärrän, että on oikeasti köyhiä perheitä ilman omaa syytä, mutta nämä lienee harvinaisia. Ihan aidosti siis olen kiinnostunut tietämään, että mihin teidän rahat oikeasti menee?!
Meillä on ihan kivasti sisustettu koti ja tykkään panostaa laatuun. Meillä on uusittu keittiö kokonaan, sekä lattiat ja seinät. Seinillä on melko kallista tapettia ja huonekalut ovat laadukkaita ja jos jotain hankin, niin aika nopeasti saan säästettyä rahat esim. täyspuiseen ruokailuryhmään. Mä en pidä 200 euron mattoa kalliina, vaan jopa ihan edullisena, jos kyseessä olkkarin matto.
Terveellistä ja monipuolista ruokaa on aina tarjolla. Lapsella on iPad, pleikkari ja älypuhelin. Käydään joskus leffassa, museoissa, teatterissa, ulkona syömässä, huvipuissa, futsimatseissa, risteilyllä jne. Ulkomailla käydään joskus. Kesällä oltiin Lontoossa viikko. Lennettiin Ryan Airilla ja etsittiin hotelli, jossa sattui olemaan hyvä tarjous.
Tykkään panostaa pukeutumiseen ja mulla on kauniita ja laadukkaita vaatteita. Myös lapsella on aina asialliset ja siistit vaatteet. Mulla on hiustenpidennykset, joiden ylläpito on mulle sitä ns. omaa luksusta.
Tupakkaa en polta ja ulkona käyn joskus.
Myyn aina tarpeettomat tavarat eteenpäin. Harrastan paljon etenkin nettikirppiksiä. Näin saa aika mukavasti takaisin pennosia. Seuraan tarjouksia ja ajattelen yleensä tulevaisuuteen. Saatan ostaa lapselle hupparin urheiluliikkeen alesta, vaikka tiedän sen olevan sopiva vasta parin vuoden päästä. Ruokakaupassa vertailen hintoja. Mitään ihmeellisyyksiä en silti tee.
Kaiken tämän saan aikaiseksi ihan omalla palkallani.
Tosi elämässä ja somessa törmää kuitenkin koko ajan ihmisiin, joilla tuntuu olevan rajat loppu koko ajan ja mihinkään ei ole varaa. Pitäisi sisustaa, mutta 50 euron matto on liian kallis tai lapselle pitäisi ostaa takki, mutta uuteen ei ole varaa. Kaupasta ei ole varaa ostaa marjoja, eikä itse jakseta mennä metsään poimimaan. Lapsen kaverisynttärit on hyvin rajoitetut, koska ei ole varaa ostaa kuin yksi sipsipussi.
Ymmärrän, että on oikeasti köyhiä perheitä ilman omaa syytä, mutta nämä lienee harvinaisia. Ihan aidosti siis olen kiinnostunut tietämään, että mihin teidän rahat oikeasti menee?!
Tuollainen keskipalkkainen vakityökin on nykypäivänä melkoinen kultakimpale, eipä niitä kaikille ole tarjolla....