Miten ihminen voikaan olla näin erakoitunut : (

Vuosi vuodelta kaverit ja tuttavat ovat kadonneet ja nyt huomaan ettei ole ketään jolle soittaa... Ja kun on tosi vähän ihmisten kanssa tekemisissä niin kynnys tavata ketään kasvaa. Sain kutsun naapurin synttäreille ja nyt tuntuu siltä että en halua mennä sinne tuntemattomien ihmisten joukkoon.
Onko mun tulevaisuus siis yksinäisenä ihmisenä joka pelkää kohdata muita ?

 

Mä kans oon erakoitunut, onneksi on edes jotain sosiaalista elämää (palsta)

 

No on, jos et uskalla mennä joukkoon. En minäkään aina uskalla, mutta pakotan itseni ja yleensä on sitten ihan kivaa. Ajattele niin, että kyllä sieltä pois pääsee, jos on kamalaa: migreeni tai päänsärky käy syystä jos haluaa jättää kutsujalle paremman mielen...

 

Sitä mä pelkäänkin että pian kaikki sosiaalinen elämä on netissä...tuntemattomien ihmisten kanssa.

 

voi kuule.. tuttu tunne Olen ollut pari vuotta poissa työelämästä vammautumisen takia ja kaikki kaverit ovat muuttaneet pois tältä paikkakunnalta. Ainoat sosiaaliset suhteeni on mun mies ja oma äiti.

 

Eipä ole ketään minullakaan. Se on ikävää, mutta en osaa tutustua ihmisiin. En tiedä, miten pitäisi toimia ja mistä niitä ystäviä saisi. Ainoa, jolle voin ns. syvällisiä puhua on mieheni.

 

^
Mulla kans oma perhe ja vanhempani taitaa olla ainoat joiden kanssa oon tekemisissä. Duunissa en näe ihmisiä .

 

Mulle on käynyt samalla tavalla näiden 4,5 kotiäitivuoden aikana. En oikein enää osaa jutella järkeviä ihmisten kanssa, ajatus pätkii, ei ole oikein jutunjuurta (paitsi lapsiin liittyen). Kavereita oli ennenkin vähän, mutta nyt ei oikeastaan enää kukaan ota yhteyttä. Itsekin olen huono ottamaan. "Parasta ystävääni" olen tavannut viimeksi 1,5v sitten, eikä hänkään enää ole ollut yhteyksissä ellen minä sitten soittele hänelle päin. Tosi harmillista että näin on käynyt kun nyt olisi kerrankin aikaa olla ihmisten kanssa. Ajatus ihmisten kutsumisesta kylään tai soittaminenkin tuntuu jotenkin vaivalloiselta...

 

oikeesti aika turha voivotella jos et tee asialle mitään, nyt sulla on tilaisuus luoda uusia kaveri/ystäväsuhteita siellä naapurisi juhlissa, mene sinne ja nauti ihmisten seurasta. ota vaikka pari rentouttavaa kotona ennenkuni menet sinne jos kovasti jännittää.

 

En tiedä onko muilla näin mutta musta olisi ihanaa jos joku tuttavista soittaisi ja sanoisi että haluaisi nähdä. Etten se aina ole minä. Yhtäkin entistä parasta ystävääni olen odottanut jo toista vuotta hän että haluaisi nähdä...

 

"Pirkko", helppo sanoa että mene ja nauti kun en nauti yhtään tommosista juhlista. En vaan tykkää olla missään juhlissa. Ja joo, täysin oma vika on. Tiedän sen.

 

Mulla on vähän samanlainen tilanne, mutta erona on se, ettei asia haittaa mua. Siis sama tilanne, jos ajattelee, ettei ole ketään kenelle soittaa. Soittelen oikeestaan vain äidilleni.
Sitten mulla on yksi ystävä, jonka kanssa laitetaan s-postia ja nähdään noin 1-4 krt/vuodessa. Sitten miehen kautta tuttavapariskuntia, joiden kanssa on jotain tekemistä (leffaa, raflaan tms.) noin max 1 krt/kk.
Töissä mulla on paljon työkavereita, joiden kanssa olen joka päivä tekemisissä ja puhutaan toki muutakin kun työasioita.
Mulle nää kuviot kyllä riittää. Olen sosiaalinen erakko. Mulle on tosi vaikeeta lähtee vartavasten tutustumaan ihmisiin...

 

[QUOTE="pirkko";26164580]oikeesti aika turha voivotella jos et tee asialle mitään, nyt sulla on tilaisuus luoda uusia kaveri/ystäväsuhteita siellä naapurisi juhlissa, mene sinne ja nauti ihmisten seurasta. ota vaikka pari rentouttavaa kotona ennenkuni menet sinne jos kovasti jännittää.[/QUOTE]

just tollasta suhtautumista en voi sietää "Senkun meet ja teet ja oot ja hommaat niitä kavereita, et älä valita vaan tee jotain!" Se on oikeasti vaikeaa jos ei ole ah niin avoin ja sosiaalinen ja puhelias. Ihan oikeasti kamalaa on yrittää väen väkisin saada jutun juurta jostain vieraassa ympäristössä etenkin jos muut tutumpia keskenään.

Jos se ei tule luonnostaan, se on tosi hankalaa ja kiusallista.

 

"Pirkko", helppo sanoa että mene ja nauti kun en nauti yhtään tommosista juhlista. En vaan tykkää olla missään juhlissa. Ja joo, täysin oma vika on. Tiedän sen.

:wave: Täällä sama tilanne. Itseaiheutettua vai ei, sitä en osaa sanoa - aina minusta on tuntunut, ettei tämä maailma ole minua varten.

Työssä joudun pakostetusti olemaan kontaktissa lukuisiin ihmisiin (itse olen alani valinnut).

Juhlista olen opetellut nauttimaan edes joiltakin osin: pidän kauniista vaatteista ja mielestäni minulla on hyvä tyylitaju. On kiva pukeutua juhlaan.

 

Mulla jossain määrin samanlainen tilanne. Tosi harvoin siis tulee kenenkään kanssa missään käytyä tai ketään kotiin kutsuttua. Mutta itseäni tämä ei juuri haittaa. Olen ihan tyytyväinen perheen kesken. Lapsen tähden käyn kaikissa muskareissa ja tapahtumissa, jotta lapselle on seuraa, mutta itse en kyllä kaipaisi yhtään mitään sosiaalisia kontakteja.

 

"Tämä maailma ei ole minua varten"
Taidatkos sen paremmin sanoa !

 

En tiedä onko muilla näin mutta musta olisi ihanaa jos joku tuttavista soittaisi ja sanoisi että haluaisi nähdä. Etten se aina ole minä. Yhtäkin entistä parasta ystävääni olen odottanut jo toista vuotta hän että haluaisi nähdä...

Sut kutsuttiin synttäreille ja nyt sun pitäis mennä sinne, koska jos et mene voi käydä niin ettei sua kutsuta toista kertaa.

 

[QUOTE="vieras";26164672]Sut kutsuttiin synttäreille ja nyt sun pitäis mennä sinne, koska jos et mene voi käydä niin ettei sua kutsuta toista kertaa.[/QUOTE]

Se on just näin, muuten olisin jo ilmoittanut että en tule. Jos en mene niin voi olla että tää viimeinenkin katoaa. Vittu.

 

sun naapuris on sut sinne kutsunut, eli ilmeisesti pitää sinusta ja haluaa tehdä tuttavuutta, mutta sinä et ilmeisesti halua. sulla olis tilaisuus tutustua vaikka siihen naapuriin siellä juhlissa paremmin, kenties teistä tulisi hyviäkin kavereita. etkö juo alkoholia? se rentouttaa, kuulostaa tyhmältä mutta kyllä sitä juttua ainakin pikku hiprakassa alkaa tulemaan tuntemattomienkin kanssa. ps. olen itsekkin ujo ja epäsosiaalinen. onneksi löytyy muutama kaveri jonka kanssa olen paljon tekemisissä.

enkä mä pahalla sano, ilmaisen vaan mielipiteen ja koitan auttaa =)

 

Yritä etsiä uusia ystäviä jotain sinulle luontevaa reittiä. Jos esim. on sinulle helpompi, että puhutte ensin netissä niin sitten sitä kautta.

 

Me ollaan tän naapurin kanssa jo tuttuja eli menen siksi että oltais jatkossakin.
En käytä alkoholia normaalisti mutta voi olla että voi olla liian ahdistava paikka mennä selvin päin. Toisaalta en halua sen takia itselleni krapulaa...

 

Me ollaan tän naapurin kanssa jo tuttuja eli menen siksi että oltais jatkossakin.
En käytä alkoholia normaalisti mutta voi olla että voi olla liian ahdistava paikka mennä selvin päin. Toisaalta en halua sen takia itselleni krapulaa...

Jos sulla on niin kamala jännitys tai sosiaalisten tilanteiden pelko, että pitää ottaa alkoholia niin mene mielummin lääkäriin, jolta voit saada lääkkeitä.

 

[QUOTE="vieras";26164721]Jos sulla on niin kamala jännitys tai sosiaalisten tilanteiden pelko, että pitää ottaa alkoholia niin mene mielummin lääkäriin, jolta voit saada lääkkeitä.[/QUOTE]

Pärjään hyvin arkielämässä enkä halua käyttää psyykelääkkeitä

 

Pärjään hyvin arkielämässä enkä halua käyttää psyykelääkkeitä

Ei siihen psyykelääkeitä tarvitsekaan. Esim. betasalpaajia määrätään jännitykseen. Niitä otetaan vain silloin kun on jännittävä tilanne, ei vaikuta psyykeseen ja ei jää koukkuun.

 

[QUOTE="vieras";26164742]Ei siihen psyykelääkeitä tarvitsekaan. Esim. betasalpaajia määrätään jännitykseen. Niitä otetaan vain silloin kun on jännittävä tilanne, ei vaikuta psyykeseen ja ei jää koukkuun.[/QUOTE]
Okei, tuntematon tuote mulle. Oon kyllä kuullut. Käytätkö itse ?