Miten ihminen voi vihata itseään näin paljon?

Asioista puhuminen on vaikeaa. Niiden myöntäminen itselleenkin on. En pysty käsittelemään näitä tunteita ja se purkautuu nyt itsetuhoisena käyttäytymisenä. Tiedän sen, silti teen sitä. Kävelen auton eteen suojatiellä, viillän käteni auki kyynärvarresta ranteeseen, ajan liukkailla pikku teillä lujaa, juoksen virtauspaikkojen lähellä, olen syömättä päivän, kaksi. Tiedän tämän, teen sitä.

Mun mielestä sä olet kuitenki jo päässy toipumisen alkuun, koska tiedostat asioita; rehellisyys itselle ON vaikea laji ja tiedostat senkin, että teet vaarallisia asioita, koska haluat että joku tulis ja hakis sut pois siitä paskasta.

Mä olen huomannu ihan vahingossa, että esim. ajan nykyään paljon hiljempaa kuin ennen. Se ei ollu tiedostettua itsetuhoisuutta, että ajoin aina ennen niin lujaa kuhn auto kulki, ihan sama missä olin.
Ja sitäpaitsi, kun kerraan millään ei oo mitään väliä, niin mitä järkeä on maksaa jotain laskuja...joo. Mä maksan vielä muutaman vuoden tuon ajattelun laskua

Niin tosiaan. Se on tiedostamista. Minä tosiaan tiedostan tämän asian. Tosin se on yksi syy, miksi vihaan itseäni. Mutta tiedostan. Nyt se pitäisi pystyä käsittelemään. Ja maksaa laskut sekä hoitaa raha-asiat pikimiten. Olen onnistunut säilyttämään vielä tuon rahapuolen, niin siitä varmaan kannattaa pitää kiinni. Hyvää päivänjatkoa LisaMarie

 

Nyt menen suihkuun, sitten maksan laskut ja sen jälkeen menen kävelemään. Hoidan ainakin yhden virastoasian.

 

Nuo pienet jutut mitä teet, ajat liukkaalla lujaa, muttet kuitenkaan aja rekan alle.. siellä on kuitenkin sitä toivoa, että haluat elää ja parantaa asiat. pidä siitä kiinni, hanki itsellesi paikka jostain, menet lääkäriin ja sanot että tapat itsesti ellei apua tule. niin tulee kyllä. älä jää enään miettimään. mene vaikka tältä istumalta sinne lääkäriin!

 

Muuten asennemuutos onnistui, mutta ei ne ajatukset aina pysy poissa, etenkin kun unissa käsittelen omaa kuolemaani. Herätessä se on raskasta, saastuttaa mielen. Ehkä sitä jonain päivänä jaksaa käydä hoitamassa edes sen yhden asian, tuntea siitä iloa ja onnistumista. Se tunne jäi taas uupumaan. Kotiin päästyäni kaaduin sängylle ja nukuin koko päivän. Ei taida olla vielä aika palata työelämään.