Miten ihmeessä pitäisi toimia, kun kohta 5v poika alkanut nirsoilla ihan hirveästi ruuan suhteen, eikä suostu syömään??

["huokaus"]

Oli reipas syömään vielä muutama kuukausi sitten, mutta kun otin päiväkodista kotihoitoon, alkoi mennä huonommin. Mikään ruoka ei oikein kelpaa ja ikinä ei syö loppuun asti nykyään. Harvoin alkaa edes syödä ilman tappelua, ja muutaman lusikallisen jälkeen ei enää"jaksa". Pyytää syöttämään johon en yleensäkään suostu, joskus syötän jotta ei menisi ruoka roskikseen. Joka ikinen ruokailu menee siis yleensä siihen että minä hermostun ja suutun ja lapsi kiukuttelee/itkee. Ärsyttää laittaa ruokaa lapselle kun se ei kelpaa ja on "yök, pahaa!" ym!!

Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Isosisko 6.5v on melkein samanlainen tapaus, ei ihan niin paha..

 

["qwer"]

Mitäs jos yrittäisit olla suuttumatta ja hermostumatta (joo, tiedän, helppo sanoa...) Jos mun lapsi (nyt 7v, mutta tätä on ollut joka ikävaiheessa aina silloin tällöin) sanoo että ruoka on pahaa niin mä sanon että ei ole pakko syödä, mutta muutakaan ei sitten tule, jälkiruuasta puhumattakaan, ja seuraavan kerran ruokaa on silloin ja silloin. Pakottamalla ei tapahdu mitään ja hermostumalla pilaa vaan kaikkien ruokahetken. Tsemppiä!

 

[Oisku]

Poika selvästi yrittää tehdä ruokailusta jonkinlaista vallankäytön välinettä, älä mene siihen mukaan. Anna ruoka eteen, syö sen minkä syö ja sitten pois pöydästä. Älä ala taistelemaan syömisen kanssa äläkä maannittele ja suutu. Muista myös ettet anna vaihtoehtoja ellei niitä muutenkin olisi, eikä ylimääräisiä välipaloja. Terve lapsi ei itseään näännytä nälkään.

Itse en suvaitse yhtään tuota yökittelyä. Poika 3v on sitä muutaman kerran koittanut, mutta on huomannut että siitä seuraa varsin nopea pöydästä poistuminen ja ruokailu loppuu siihen paikkaan. Kaikesta ei tietenkään tarvitse tykätä mutta käytöstavat silti pitää olla.

 

[Suzyanne]

Minun super-nirso ja lisäksi allerginen lapseni on vasta 2 v., mutta kun kyselin neuvolasta mikä neuvoksi, niin sieltä sanottiin että kannattaa kokonaan lakata stressaamasta asian takia, ei lapsi itseään nälkään tapa. ( tai taapero-tai leikki-ikäinen ainakaan ei pahemmin)

Kehotettiin tarjoamaan samaa ruokaa uin yleensäkin, monipuolista ja terveellistä tietty. Vitamiinit annan pojalle joka päivä, ja muuten tosiaan en stressaa. Laitan joka päivä hänen eteensä suunnilleen samaan aikaan aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan, enkä tee numeroa siitä paljonko hän syö vai syökö edes.

Noin puoli vuotta sitten alkoi kaikkein pahin nirsoiluvaihe, ja silloin nuo ohjeet neuvolasta sain. Sen jälkeen on alkanut pikkuhiljaa mennä paremmin. Ja kuin ihmeen kaupalla poika on pikkuhiljaa alkanut syödä paremmin! Alussa hän saattoi joka aterialla vain juoda maidon ja puraista palan tai kaksi leipää tai hedelmää, ei juurikaan koskenut lämpimään ruokaan. Kun hän lähti pöydästä otettuaan yhden suullisen ruokaa, kippasin sen vain pois. Laitoin aina tooooodella pieniä annoksia niin ettei mene paljon ruokaa hukkaan. Joskus harvoin jos hän innostui syömään, annoin sitten lisää. En koskaan osoittanut tyytymättömyyttäni siitä jos hän ei syönyt, sen sijaan kehuin jos hän söi enemmän kuin edellisellä kerralla.

Ja nyt muutaman kk jälkeen hän syö jo puolet enemmän kuin ennen kokeilua!!

Paino hänellä ei ole mitenkään hälyttävän alhainen, pari vaivaista pykälää miinuksella.

Onnistuisiko tuontapainen kokeilu teilläkin? Ainakin meillä se on vähentänyt huomattavsti sekä lapsen että minun stressiäni syömisjutuista.

 

["nimetön"]

Yhdyn edelliseen. Kyllä se lapsi syö, jos on nälkä eikä tapahdu mitään katastrofia, vaikka muutama ruoka jäisi väliin. Mulla poika 4v välillä tosi huono syömään tai syöminen "pitkässä liemessä". Välillä lämmitellään uudestaan ruoka-annosta, koska pyytää muuta ja en anna ennen kuin on ruoka syöty. Pakottamisesta en pidä, mutta tälle pojalle kun kelpaisi kaikki herkut ja eläisi mieluusti vain niillä, niin tätä tapausta katsellessa monet ruuat on menneet, mutta saattaa ottaa oman aikansa.

 

["jojo"]

Mun muksuni ei ole vielä lähelläkään viittä, mutta jos ruoka ei maita ja se jää vain lautaselle ajelehtimaan, sanon, että jos ei maita, ei ole pakko syödä. En sano mitään muuta. Lapsi yleensä poistuu pöydästä silloin. En edes mainitse mitään "et sitten saa jälkiruokaa/muuta ruokaa ei tule" vaan lapsi ja lautanen pois pöydästä tekemättä asiasta pienintäkään numeroa.

Jos lapsi ei poistu pöydästä ja jää touhuamaan muuta, kysyn, onko vielä nälkä. Jos on, kehotan syömään. Ellei tule selkeää vastausta, otan lautasen pois ihan muina naisina. Jos ruoka ei katoa kehotuksenkaan jälkeen, sanon, että "sinulla ei näköjään ole enää nälkä, laitan tämän pois."

Seuraava ruoka on seuraavaan ruoka-aikaan. Välillä on vähäruokaisia kausia (meillä oli juuri viime viikolla) ja suurin osa ruoasta ei kelpaa mutta tänään alkoi taas vastakausi ja ruokaa on uponnut ainakin kolmen edestä. Kasvu on oikein hienoa, joten en ala hyysätä lasta tai ahdistella sillä ruoalla. Kikan juju on se, että mulle on "ihan sama" syökö lapsi lounaalla vai ei.

Viiden vanhan ruokahalua voisi tietysti yrittää yllyttää antamalla hänen osallistua ruoanlaittoon.