Miten ihmeessä muut yksinhuoltajat pärjää?

[Mahza]

Mä oon ainakin ihan poikki! Tuntuu ettei ehdi mitään tehdä.
Eli aamulla herään, hoidan toimet, herätän muksut ja lähdetään. Vien lapset kolmesta ovesta tarhaan, hilpasen dösärille. Auto on hajalla, ja siks menee työmatkoihin tunti. Autolla menis puol tuntia...
No, päivä töissä on onneks vaan 6½ tuntia, mutta rankkaa se on kun ei vuosiin ole töitä tehnyt, ja on toi ruumillisestikin rankkaa. Mutta kivaa, ja antoisaa kuitenkin.
Töiden jälkeen vartoomaan busseja. Ärsyttää kun joutuu töistä aina lähtemään tuli perseessä että ehtii... Ja sitten menee tunti erinäiseen bussin vartoomiseen. Jos vuoro jättää välistä, niinku aina välillä käy, en enää ehdi lapsia hakemaan...
No, lapset tarhasta kotiin klo 16.30, ja hetki siinä vierähtää kun kuulumiset vaihetaan. Ja sitten kotiin, ruuanlaittoon. Tai ainakin joka toinen päivä... Sen jälkeen kauppaan, tai siivotaan. Ja taas on ilta. Muksut petiin kaheksalta, ja ne nukahtaa sitten omia aikojaan. Tässä kohtaa on se oma aika, eli raatona kaadun sohvalle ja yritän kattoa jotain ohjelmaa. Kuitenkin tartteis ehtiä nollata pää, mutta ei jaksa sitäkään. Yöunet kärsii kun ei saa ajateltua asioita rauhassa.
Viikonloput menee lasten kanssa touhutessa. Ne herää seiskalta, eli en saa nukkua pitkään. Ikinä ei ole aikaa harrastaa, ainakaan mitään säännöllistä.
Mies siis ottaa lapsia luokseen noin kuus päivää kuussa, työvuorojensa puitteissa, eli arkisin.
Kertokaa muut yh:t, miten saatte arjen toimimaan, kun musta tuntuu ettei enää ole aikaa mihinkään. Meillä lapset siis 4v, 3v ja 1v7kk. Missä kohtaa voi säästää aikaa, ja miten saa pois sen tunteen ettei vietä tarpeeksi aikaa lasten kanssa. Huono omatunto soimaa, vaikka kuinka yritän tehdä lasten kanssa yhdessä kotitöitä...

 

[Non compos mentis]

Hei!

Tekstistäsi päättelen, että a. asut jossain syrjempänä (et ainakaan pk-seudulla) ja b. olet vasta palannut työelämään.

Ilmeisesti se auto ois sulle tosi hyvä juttu, toivottavasti saat korjautettua autosi. Meillä menee busseja ihan parin minuutin välein ja silloin onkin ihan eri juttu olla julkisen liikenteen varassa. Myönnän, että ne olivat aika raskaat 1,5 vuotta, kun asuimme kauempana koulustani/lasten pk:sta ja matkoihin meni n. 3 tuntia päivässä. Nykyään niihin menee n. 30 minsaa päivittäin ja on kuin uusi elämä olisi alkanut.

Toisekseen, jos olet vasta palannut työelämään, voi tuntua siltä kuin olisi jäänyt katujyrän alle. Tämä olo helpottaa ajan kanssa.

Älä ota mitään paineita sen jaksamisen kanssa, teet sen minkä jaksat nyt. Lapset kasvavat ja työ käy tutummaksi, toivottavasti saat autonkin kuntoon.

 

[Mari]

Voisi oikeastaan muuttaa tuon otsikon, että miten työssäkäyvät äidit pärjää.

Itse en ole yksinhuoltaja, mutta asun korvessa ja lapsi on tarhassa pitkien työmatkojen takia 7.15-16.40 välisen ajan. Ens viikolla alkaa työt ja sitten se on tätä:
Aamulla nousen ylös ja vaihdan vaipan lapselle. Sitten molemmat pukeisiin ja seitsemäksi tarhaan. Sieltä lähden autolla ajamaan työpaikalle ja siellä 8h jonka jälkeen lapsi tarhsta, kauppaan väsyneen lapsen kanssa.
Tullaan kotiin niin lapsen riisuminen ja vaipanvaihto ja kotivaatteet päälle. Sitten ruuanlaitto ja paikkojen järjestelyä ja lapsen kanssa touhuumista ja iltapalan teko.

Lapsi nukkumaan ja itse lätsähdän television ääreen lojumaan.

Ja taas alusta.

Miehellä on vuorotyö ja jos on aamuvuoro niin hän lähtee töihin ennen kuin lapsi herää ja kotiin tultuaan hänellä on pihahommia ja omia hommia.
Iltavuorossa tulee kotiin kun lapsi jo nukkuu.

Tietenkin auttaa aina kotona ollessaan, mutta ei se pahemmin minun omaa aikaani lisää ja harrastuksia ei ole.

Joten melkein kaikki työssäkäyvät äidit olis sitten yksinhuoltajia tai parisuhteessa elää kuvaamaasi elämää paitsi jos olisin yksinhuoltaja niin saisin tuon 6 päivää kuussa omaa aikaa. (tarkoitan sillä aikaa joka on kokonaan omaa aamusta iltaan, ei niin että mies vaikka katsoo lapsia kun käy jumpassa ja sitten kotiintultua alkaa sama tohina vaan olisi kerta kaikkiaan omaa aikaa koko päivät)
Parisuhteessa sitä 6 päivän lomaa ei ole.

 

[KaksiKertaaPienempi]

Kotityöt pitää jättää minimiin. Eli ei imurointia tms. jos ei ole aivan pakko. Itse opiskelen kolmoistutkintoa ja olen yh, koulusta tulee aina ihan mahottomasti tehtäviä ja teen sen minkä ehdin, mutta ensimmäisellä sijalla on lapsen kanssa ajan viettäminen. Viikonloppuna laitan kolmen päivän vaatteet lapselle valmiiksi joten pyykkiä tarvii pestä vain tiistaisin ja sitten isommat satsit lauantaisin. Ja ruokia kannattaa tehä pakkaseen, laittaa valmiiksi pakasterasioihin annoksittain niin ei tarvi kuin lämmittää. Mulla tosin hiukan helpottanut nyt, kun olen miehen löytänyt. Auttaa paljon kotitöissä niin aikaa jää mulla sitten muuhunkin. Mutta vielä viime syksynä tilanne oli hirveä. Voimia sulle arjen pyörittämiseen!

 

[Non compos mentis]

Hei Mari! Jos mies iltavuorossa, eikö hän voi viedä lasta ja aamuvuorosta päässee aiemmin kuin sinä, joten voisi hakea lapsen?

 

[Mari]

Hei Mari! Jos mies iltavuorossa, eikö hän voi viedä lasta ja aamuvuorosta päässee aiemmin kuin sinä, joten voisi hakea lapsen?

No arvaa ollaanko siitä keskusteltu tiukalla äänellä, mutta ei se käy kuin joskus hyvin hyvin harvoin.
On kuulema niin paljon hommia kotona hänellä.

 

[Mahza]

Niin, siis en asu korvessa, vaan espoossa. Täällä vaan poikittaisliikenne on niin surkea, että matkoihin menee aikaa. Ehkä pääsisin nopeempaakin, mutta se edellyttäis kävelyä, enkä töiden jälkeen enää jaksa. Olen juuri palannut työelämään.
No, Mari, mä en kyllä ihan tue sun väitettäs. Mun ex on vuorotyössä, eli tiedän mitä se on. Mutta oli silloin kuitenkin se toinen apuna, joka tiskasi, pyykkäsi, leikki lasten kanssa... Ja oli siinä läsnä. Nyt en ehdi edes kavereita tavata, ja juttuseuraa ei kotona ole. Tai siis toki tänne tulee kamuja kahville, mutta silmä kovana vahtaan lapsia niin en ehdi keskittyä siihen kahvitteluun.
Ja kun kaikki on vielä niin tuoretta... Tuntuu kauheen hankalalta kaikki asiat, kun pitää yksin jaksaa. Ehkä tää helpottaa sitten kun elämä taas rutinoituu, ainakin toivon niin...

 

[yh minäkin]

Minä myös yh ja tein sellaisen ratkaisun itseäni (ja lapsiani) säästääkseni että olen kotona siihen saakka kun nuorin on 3v.. Säästynpähän tuolta joka aamuiselta ja iltaiselta raahautumiselta hoitopaikkaan. Myönnän että olen itsekin välillä tosi väsynyt arjen pyörittämiseen(useaan päivään ainoat juttukaverit saattavat olla nuo lapsukaiset) ja tiukkaa on rahan suhteen mutta nyt eletään sitten sen mukaan.

 

[minä]

kysyisin aluksi olisiko sulla mahdollisuutta olla kotona siihen asti kun pienin ois 3v.,saat varmaan asumiseen tukea,ei mene tarhamaksuja,ei työmatkakuluja jne.Jos töissä kuitenkin on pakko käydä niin ehdotan että ostat kerralla kaupasta 1-2viikon ruuat,silloin kun lapset isällään ja viikonloppuisin teet kunnon siivouksen,arkisin vain oiot paikkoja.

 

[Non compos mentis]

kysyisin aluksi olisiko sulla mahdollisuutta olla kotona siihen asti kun pienin ois 3v.,saat varmaan asumiseen tukea,ei mene tarhamaksuja,ei työmatkakuluja jne.Jos töissä kuitenkin on pakko käydä niin ehdotan että ostat kerralla kaupasta 1-2viikon ruuat,silloin kun lapset isällään ja viikonloppuisin teet kunnon siivouksen,arkisin vain oiot paikkoja.

Minusta ne päivät ilman lapsia kannattaa käyttää akkujensa lataamiseen, ei ehkä helpointa, jos töissäkin joudut silloin kuitenkin käymään. Mutta siis, kun lapset ovat poissa: rentoudu. Mulla meni alkuaikoina homma sillai, että arkena töissä, lauantain lepäsin ja sunnuntaina siivoilin ja kävin kaupassa.

Kukaan ei kuole villakoiriin sängyn alla, mutta jos sulta loppuu se jaksaminen, se vaikuttaa heti myös lapsiin.

 

[siltsu]

Minä jaksan ihan hyvin. Kaksoset on ja totaalisen yksin olen eli lasten isä ei ole nähnytkään heitä.
Kolme-neljä kerrtaa vuodessa käyvät yökylässä vanhemmillani, en raaski enempää viedä.
En ole heitä vielä laittanut tarhaan (ovat 2,5v) koska olen ajatellut että se vaan tekisi arjesta turhan aikaisin raskaan. Pakkohan se kuitenkin on joulun jälkeen viedä kun kh loppuu.

Koitan tehdä arjesta mukavan, puuhaan aika paljon lasten kanssa ulkoilun ja retkeilyn muodossa, kutsun ihmisiä kylään ja tungen vastavuoroisesti meitä vierailuille. Yritän vältellä jumittautumista neljän seinän sisään.
Iltaisin toki on kovin yksinäistä kun lapset nukkuvat, olisi mukava katsella töllöä jonkun kainalossa.
Yhtä mukavaa poitsua olen tapaillut pari kuukautta niin että tulee meille iltasella kerran-pari viikossa katsomaan leffaa tms. mutta joku trauma on jäänyt exästä kun en uskalla heittäytyä tunteille vaan pidän muuria. Ja tässäpä mies joka olisi ihan valmis hyppäämään lasteni isäksi ja mua se kauhistuttaa niin etten halua häntä päivisin edes puistoilemaan kanssamme vaikka kipeästi kumppania kaipaan.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Jätä kotityöt minimiin. Sulla on kymmeniä vuosia aikaa siivota ja puunata, nyt on tärkeempää se et ite jaksat arkea.

Eikö kukaan sukulainen voisi katsoa lapsia esim. yhtenä iltana viikossa et pääsisit tuulettumaan? Lapset on ilmeisesti sulla lähes koko ajan, joten olet sen varmasti ansainnut.

Muuten en osaa sanoa kuin et jätä kaikki mikä ei oo täysin pakollista hommaa arkena pois ja koita siten saada vähän säästettyä energiaa illaksi että jaksaisit tehdä jotain kivaa kun lapset menee nukkumaan. Oman aikansa toi ottaa nyt kun sun tenavat on vielä noin pieniä, mutta kyllä se siitä.

Ei sulla olisi mahdollista katsella työtä vähän lähempää kotia?

 

[s]

Luusi päivää kuukaudessa on ihan mielettömästi omaa vapaa-aikaa, sun täytyy itse löytää tavat ottaa siitä ilo ja rentoutus irti.

 

[Non compos mentis]

Luusi päivää kuukaudessa on ihan mielettömästi omaa vapaa-aikaa, sun täytyy itse löytää tavat ottaa siitä ilo ja rentoutus irti.

Ap:han sanoi, että ne ovat arkena, eli ap:n työpäivinä.

 

[vieras]

Varmasti on raskasta. Voimia sinne! Mietin kuitenkin, tarvitseeko joka päivä esim. käydä ruokakaupassa? Eikö kerran tai kaksi viikossa riittäisi? Ja jätä tosiaan kotityöt minimiin. Pidä huolta itsestäsi, että jaksat.

 

[ymmärrän sua vaikka en ole yh]

YH:lla se työssäkäynti voi olla myös henkireikä koska aikuista seuraa ei kotona ole.
Rankalta kuulostaa,sulla on vielä noin pienet lapset.Voitko saada hoitoapua tuttavilta? vanhemmiltasi?

 

[s]

Luusi päivää kuukaudessa on ihan mielettömästi omaa vapaa-aikaa, sun täytyy itse löytää tavat ottaa siitä ilo ja rentoutus irti.

Ap:han sanoi, että ne ovat arkena, eli ap:n työpäivinä.

Kyllä mä osaan lukea.
Tekee töitä 6,5h eli matkoineen aika normi päivä. Kun ei ole mitään velvotteita kuten kauppa tai tarhasta haku niin kyllä voi harrastaa kun sitä kaipasi. Kuusi viikkoa kuussa jumppaa, uintia tms. on jo ihan kivasti. Jos tilanne on nyt tämä niin eikö voi koittaa tehdä olemassa olevasta vapaa-ajasta sitten mukavaa.
Minulla on neljä arki vapaata kuussa ja kokopäivätyö. Vaikka töiden jälkeen väsyttää niin kyllä menen leffaan, syömään ulos kaverin kanssa tms. ja aina tulee hyvä fiilis että jaksoi mennä.

 

[yh]

Minä jäin yksinhuoltajaksi 9 v. sitten. Lapset oli tuolloin 12, 10, 8½, 7 ja vajaa 3. Olin kotiäitinä. Isän piti ottaa lapset joka toinen vkl mutta se ei toiminut alkuunkaan. Ei tullut hakemaan sovittuna perjantaina ja tuli sitten kun ei ollut sovittu. Eli en voinut suunnitella mitään omia juttuja. Sosiaalitoimen kautta sain tukiperheen (ihana perhe maalaistaloineen) ja sain kerran kuussa huiliviikonlopun ja se auttoi jaksamaan. En varmaan olisi selvinnyt ilman tuota tukiperhettä. Enää sitä ei tarvita mutta perheestä tuli meille hyvä ystäväperhe. Olisiko sinulla mahdollista saada tukiperhe? Lisäksi hommasin jokaiselle lapselle oman aikuisen ystävän (osa kummeista asuu kaukana), jonka kanssa lapsi sai kahdenkeskistä aikuisen aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen, miten selvisin ensimmäisistä vuosista varsinkin kun siihen osui vielä keskimmäisen lapsen kuolema. Niin vain on menty eteenpäin päivä kerrallaan ja nyt esikoinen on 21 ja kuopus 13. Kolme vanhinta opiskelee toisilla paikkakunnilla ja me kuopuksen kanssa kahden viikot kotona.

 

[s]

Korjaan että kuusi kertaa kuussa. Kuusi viikkoa olis jo aika raskasta

 

[TheUnforgiven]

kyllä mä pärjään hyvin.. no toistaiseksi olen vielä pitänyt tuon mun auton.joka helpottaa kun ei ihan keskustassa asuta. Toinen on se että juuri tämän asian taia en ole vielä työelämään palannut odotan tosiaan että lapsi vähän isompi :hug:

 

[CrystalBlue]

No niinhän se menee. Ite alotan ens viikolla opiskelun ja se tulee olemaan just sellasta. Herätys lapset tarhaan,kouluun.Samoin ite. Sit kun pääsee ja hakee muksut on jo klo 17 ja siinä mitään kekree tekee kun lasten läksyt, ja saatava ajoissa nukkumaan jotta itekin kerkee tekee. Viikonloput sitten on "vapaata" . Isä ei ole lasten kanssa missään tekemisissä.
On miesystävä joka joskus kattoo lapsia. Tosin se harrastaa kaikenlaista joten siinä sen aikaa menee aikalailla. Mä ajattelen niin et helpottaa sitten kun kaikki ovat koulutiellä, niin pääsee itsekin käymään jossain ilman lstenvahtien hommaamista. Eli muutama vuos menee viel.Ite oon kyllä niin tottunut jo tähän ettei pahemmin ole mitään muuta tällähetkellä kuin lapset.

 

[Mahza]

kysyisin aluksi olisiko sulla mahdollisuutta olla kotona siihen asti kun pienin ois 3v.,saat varmaan asumiseen tukea,ei mene tarhamaksuja,ei työmatkakuluja jne.Jos töissä kuitenkin on pakko käydä niin ehdotan että ostat kerralla kaupasta 1-2viikon ruuat,silloin kun lapset isällään ja viikonloppuisin teet kunnon siivouksen,arkisin vain oiot paikkoja.

Minusta ne päivät ilman lapsia kannattaa käyttää akkujensa lataamiseen, ei ehkä helpointa, jos töissäkin joudut silloin kuitenkin käymään. Mutta siis, kun lapset ovat poissa: rentoudu. Mulla meni alkuaikoina homma sillai, että arkena töissä, lauantain lepäsin ja sunnuntaina siivoilin ja kävin kaupassa.

Kukaan ei kuole villakoiriin sängyn alla, mutta jos sulta loppuu se jaksaminen, se vaikuttaa heti myös lapsiin.

En eilen enä ehtinyt kommentoimaan...
Mä sain just tuon työpaikan, minne oon jo pitkään halunnut. Se on mulle tärkeetä, ja mä uskon että kunhan totun tuohon työssäkäyntiin niin se ei enää samalla lailla väsytä. Ja autoa koitan saada kuntoon, se vaan kestää kun ei ole varaa viedä korjaamolle ja täytyy hyödyntää kaikki tutut ja niiden kontaktit.
Oon ollu reilu neljä vuotta kotona, nyt ei enää rahkeet siihen riitä. Lapset viihtyy pk:ssa hyvin.
Mä siivoon aika paljon silloin kun lapset on poissa, mutta pyykkiä pitää pestä aina... Ruuan laiton vois kyllä organisoida, täytyy ens kerralla kun lapset on isällään käydä ostamassa enemmän ruokaa ja tehdä valmiiksi. Mä en vaankauheesti jaksa kantaa kerralla, ja pakastinkin on aika pieni...
Joo, oma aikakin täytyy mahduttaa johonkin koloon...

Kiitos vastauksista. Mielellään luen niitä lisääkin

 

[Nepeteus]

Paljolti myös asennekysymys. Välillä voin mieltää itsenikin yh.ksi, kun mies tekee reissuhommia työkseen. Tälläkin hetkellä on muutaman viikon yötä päivää töissä muutaman sadan km.n päässä kotoa ja minä pyöritän yksin tämän rumban kotona.

Olen huomannut, että meillä arki rullaa oikeastaan sujuvammin kun ollaan täällä "tyttöjen" kesken. Tulee sellaiset omat jutut ja rutiinit arkeen, että oikeastaan kaikki sujuu kivasti. TOki välillä on rankkojakin paikkoja, mutta aina niistä on selvitty. Mulla on onni ja ilo omata sellainen työpaikka, jossa liukuvat työajat. Toisin sanoen saan itse määritellä kalenterini sisällön, kunhan työtunnit tulevat tehdyksi. Tosin vien tuon pienimmän (kolme vuotias) joka aamu 08 hoitoon, joten yleensä myös työpäivä alkaa tuolloin.

Onhan se varmasti rankkaa olla yh, mutta uskokaa kyllä se joskus vielä helpottaa (kun tenavat kasvaa). Toki tiedän itsekin mitä se todellinen yh elämä on, sillä siitäkin on omakohtaista kokemusta. Mutta vaikka elänkin parisuhteessa/ avioliitossa tätä nykyä, joskus muistelen aikaa jolloin asuin vielä lapsen kanssa ilman miestä ja autoa, se oli elämäni onnellisinta aikaa... (Siitäkin huolimatta, että jouduin pyöräilemään "pahimpina" päivinä työn vuoksi yli 50km, senkin otin hyötyliikunnan kannalta ) Kuulostaa varmaan kamalalta, kun parisuhteessa kuitenkin olen, mutta näin se on. Olin erittäin onnellinen (jota toki olen nytkin) ...mutta jollain tavalla sitä oli niin vapaa, kun ei tarvinnut kenellekään olla tilivelvollinen ja lapsenkin kanssa tuli ne omat rutiinit arkeen.

 

[veden-neito]

Jaksamiseen auttaa myös, että pitää omat vitamiinivarastonsa täynnä. Yhdistelmä b-vitamiini- kalaöljy antaa ainakin minulle talvisin puhtia. Mua vaivaa talvisin se pimeys jonkun verran ja on sen vuoksi väsyttänyt tosi paljon. Ensin ajattelin ihan kirkasvalolamppua mutta tuo b-vitamiinia ja kalaöljy auttoi niin etten mokomaan lamppua sitten ostanutkaan.

Täytyy myös välillä muistaa käydä ihmisten ilmoilla. Jos vaan saat lapsille hoitajan niin tee jotain itseään piristävää. Aikoinaan kun itse olin yh. kävin tanssimassa silloin tällöin. Budjetti oli tosi pieni- yleensä vain 50 mk ja naistetansseissa kesällä 20 mk. Tuolla summalla pääsi sisälle ja sai yhden siiderin jos tykkäsi sellaisen ottaa. Lopun iltaa join vettä.

 

[harmaana]

Mulla vaan yksi lapsi,isä ei koskaan ota luokseen,hyvä että muistaa kerran puoles vuodes käydä täällä moikkaamassa.
Kyllä sitä vaan pärjäs,välillä väsytti mutta silti jakso.Mulla se oli ennen vanhaan niin et aamulla 4 ylös,koiran kanssa ulos ku lapsi vielä nukku.Sit herätin lapsen,vein hoitoon,poljin juna-asemalle,junalla pari pysäkkiä josta vaihto bussiin,töissä raadoin 7,5 tuntia kerroshoitajana,sama tunnin reissu takas kotiin,lapsi hoidosta,napattii koira kotoota,vietii se pissirinksal,sit kotii tekee ruoka ja kaupas käyntii jos tarve,sit taas lapsi rattaisiin ja koiran kanssa lenkil ja sit melkee jo nukkuu...Mut nyt voi olla tyytyväinen et jakso...nyt on lapsi jo 2 luokalla ja pärjää hyvin yksinäänkin jos mun pitää kaupas käydä esim.Koirakin jo kuollut mutta otinpa sitten uuden nyt kun lapsi jo noin iso...ja yh olen vieläkin,ollut jo 7 vuotta ja pois en vaihtas tätä arkee =)