Miten hyväksytte raskauden ja synnytyksen tuomat muutokset? Mitä miehenne on mieltä ulkonäöstäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sdfg
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sdfg

Vieras
Itselläni rintojen roikkuminen ja arvet vatsassa eivät haittaa, mutta minulla on sen sijaan jokin henkinen trauma synnytyksen aihettamista muutoksista alapäässä.

Alapään pitäs olla suht kunnossa, mutta siltikin pelkään sen menneen pilalle :(

Odotan vain jotain tylyä/ajattelematonta kommentointia mieheltä alapääni kunnosta synnytyksen jälkeen, että voisin unohtaa seksin loppuelämäksi ja olla katkera.

Lapsiakin hankin vasta yli 30-vuotiaana, koska sitten olin valmis ottamaan vastaan vauriot joita tulee synnytyksestä.

Mikä ihme mua vaivaa...?
 
En edes ajatellut mitään muutoksia kun esikoista alettiin yrittämään. Enkä mieti niitä nytkään, kahden lapsen jälkeen.
Alapäähän ilmestyi jokin pieni lärpäke (joka kuulemma olisi helppo napsaista pois, mutta kun ei haittaa mitenkään niin olen antanut olla), vähän arpia reisiin ja rinnat hiukan lurpsahti, eikä vatsakaan ihan timmi enää ole.
Mutta mitäs sitten? Kroppa muuttuu kuitenkin vanhetessa.

Mies ei ole kommentoinut juurikaan, ja miksi olisikaan. Ei hänkään samalta enää näytä kuin 8 vuotta sitten, yhteiselon alkaessa.
Mutta luulisin näyttäväni ihan kivalta hänen silmissään, ainakin tuo kiehnää iholla jatkuvasti ;)
 
Jos siellä vielä reikä löytyy niin eiköhän homma ole ok.. ;) en kehtoo pistää tänne yht sananlaskuu mut sokea käärme ei näe jne.. Monilla muuten paikat on vaan parantunu aiemmasta ja herkemmät.
Yksilökohtaista mutta itsestähän se kiinni pitkälti on eikä miehestä. Sullakin joku ihme tarve odottaa arvostelua? Höpsö.. nauttisit vaan.
 
[QUOTE="Hanna";29557502]En edes ajatellut mitään muutoksia kun esikoista alettiin yrittämään. Enkä mieti niitä nytkään, kahden lapsen jälkeen.
Alapäähän ilmestyi jokin pieni lärpäke (joka kuulemma olisi helppo napsaista pois, mutta kun ei haittaa mitenkään niin olen antanut olla), vähän arpia reisiin ja rinnat hiukan lurpsahti, eikä vatsakaan ihan timmi enää ole.
Mutta mitäs sitten? Kroppa muuttuu kuitenkin vanhetessa.

Mies ei ole kommentoinut juurikaan, ja miksi olisikaan. Ei hänkään samalta enää näytä kuin 8 vuotta sitten, yhteiselon alkaessa.
Mutta luulisin näyttäväni ihan kivalta hänen silmissään, ainakin tuo kiehnää iholla jatkuvasti ;)[/QUOTE]


No miehen mielestä en ole kuulema muuttunut paljonkaan, tissit vain isommat. Ei kyllä kiehnää jatkuvasti kiinni, ei kiehnänyt ennen raskauttakaan :(

Ekan kerran (synnytyksen jälkeen) sanoi vaan että "onhan se parantunut jo", tarkoitti siis että ei ole enää mitään kipuja tms. ongelmia johtuen synnytyksestä. Ja että "hyvä kampe".
 
Itselläni vartalo lasten saannin jälkeen muuttunut entistä paremmaksi. Rinnat suurentuivat kuppikoolla, mutta ovat yhä terhakat. Arpia toki tuli, mutta ovat jo haalenneet lähes näkymättömiksi. Mieheni mielestä olen nyt upeampi kuin koskaan ennen :) Ja kyllä, itsestäkin tuntuu hyvältä.
 
  • Tykkää
Reactions: Fornacis
Nooo.. Minä sain todella rujot arvet ympäri vartaloa, varsinkin vatsaan ja kylkiin, sekä viehättävän vatsarepun. Sen kanssa on ollut vähän epätoivoa toisinaan, katselen joka ilta peilistä vatsaani, mutta ei se maailmanloppu ole. Alapää stressasi heti synnytyksen jälkeen, mutta ei lainkaan enää, onhan se vähän erilainen, mutta olenhan synnyttänyt :) Mieheni mielestä tunnun jopa paremmalta kuin ennen, näin hän ainakin väittää.

Mieheni pitää minua kauniina, joskus kun katson vatsaani epätoivoisena, sanoo vain, että "katso mitä sait aikaiseksi" (lapsemme) :)
 
Itselläni vartalo lasten saannin jälkeen muuttunut entistä paremmaksi. Rinnat suurentuivat kuppikoolla, mutta ovat yhä terhakat. Arpia toki tuli, mutta ovat jo haalenneet lähes näkymättömiksi. Mieheni mielestä olen nyt upeampi kuin koskaan ennen :) Ja kyllä, itsestäkin tuntuu hyvältä.

Nämä jutut varmaan lohduttaa hirveesti niitä jotka saaneet huonot geenit ja rupsahtaneet totaalisesti lasten saannin takia :(
 
Odotat jo valmiiksi jotain inhottavaa kommenttia, vaikka miehen mielestä et ole muuttunut paljoakaan? Eli sitten kun mies ahdistettuna vastaa jotenkin väärin sinun ilmeisesti toistuviin kyselyihin, olet pahasti herne nenässä ja syytät miestä ties mistä?

Oikeasti ongelma on sinun omassa (ylä)päässäsi eikä missään muualla. Miksi ajattelet tuollaisia? Mitä se auttaa?
 
Viiden raskauden ja synnytyksen jälkeen vatsanahka on toki löystynyt enkä minä ainakaan viitsi jumpata niin paljon että sen ihan tiukaksi saisin (ja mahtaisiko tuo ilman kirurginveistäö onnistuakaan). Rinnat on aina olleet niin pienet, että roikkumista ei huomaa, raskausarpia tai suonikohjuja ei ole. Olen normaalipainoinen.

Alapää... Olen tyytyväinen kun ei ole laskeumia missään enkä ole revennyt pahasti kertaakaan (terveys ennen kaikkea). Kyllä minulla on tunto tallella eikä mieskään ole valittanut. Kelvannee siis hänellekin.

Olen samaa mieltä kuin Phoebsi, ongelma on sinun yläpäässä.
 
No olen myös miettinyt tuota alapäätä, mutta jos mies tulee hyvin nopeasti tahattomasti, niin tuskinpa se ihan kauheassa kunnossa on. Treenaan kyllä "silloin tällöin" alapäätä. Kokeile ihan sormella miltä se tuntuu ja yritä puristaa lihaksilla. Itselläni tuntuu puristus yhdellekin sormelle, mutta kudos on kyllä suht. pehmeää ja joustavaa. Tulee kyllä mukana kun liikuttelee ja jos oikein ilmaa pääsee, niin löytyy jopa välillä onkaloita (voi kamala), mutta tuo on kai se kiihottumisen vaikutuksesta tuleva "palloontuminen", joka tapahtuu kaikilla naisilla. Se palloontuminen voi kai olla liian laaja, jos lihakset ovat tosi surkeat. Joka päivä pitäis treenata, mutta en ole ainakaan ehtinyt. Mielellään kaksikin kertaa päivässä.

Miten kauan ponnistusvaihe kesti? Sillä on kai jotain vaikutusta tuohon. Jos on lyhyt, niin ei pitäisi olla vaurioitunut niin pahasti. Jos se oikeasti on pahassa kunnossa, voi käydä lääkärissä tarkistuttamassa ja päästä leikkaukseenkin, jos oikein pahalta näyttää. Treeni on tietysti ensisijainen ja tulosten näkymisessä kestää. Voi mennä hyvinkin vuosi, että kestää palautua.
 
[QUOTE="mei";29557830]Synnytyksen jälkeen en saanut VUOTEEN suuseksiä. Kieltämättä silloin mietin että olen mennyt ´pilalle´.[/QUOTE]

Meillä taas mies ois halunnut juuri sitä mulle tehdä, mut en antanut...
 
argh olen vieläkin katkera, että mieheen vaikutti raskaus ja synnytys noin paljon!
Itse koen oikeasti olevani ihan samanlainen nainen kuin ennenkin. Miehen käytös se on joka alkaa mietityttää..
 
Enpä ole koskaan miettinyt ettenkö miehelleni kelpaisi sellaisena kun olen.
Tuntuu vain et mieheni on paljon kiinnostuneenpi minusta mitä enne kahden lapsen tuloa...
 
[QUOTE="marianne";29558726]Enpä ole koskaan miettinyt ettenkö miehelleni kelpaisi sellaisena kun olen.
Tuntuu vain et mieheni on paljon kiinnostuneenpi minusta mitä enne kahden lapsen tuloa...[/QUOTE]

Hei, apua...Älä nyt vaan tule tänne sitä kertomaan. Tähän keskusteluun sai osallistua vain ne joilla on ongelmia nykyisen vartalonsa tai itsetuntonsa kanssa... ;)
 
Alapäätä en ole jaksanut tressata, vaikka onhan tuo ulkonäöllisesti aika paljon muuttunut, eli näkee kyllä että kaksi lasta on sieltä pihalle tullut, ja molemmilla kerroilla repesin. Miehelle kun olen asiasta puhunut, niin on vain tuumannut, että ei Se pimpsan ulkonäkö tärkeää hänelle ole, kun ei siitä taulua ole seinälle tarkoitus ripustaa. Ja suuseksiä antaa kyllä oikein mielellään. Tissit arpeutui aika pahasti, ja ovat vähän riipahtaneet, vaikka edelleen imetän. Mutta toisaalta minulla ei ollut ennen raskauksia tissejä juuri ollenkaan, joten en voi sanoa että varsinaisesti huonompaankaan suuntaan ollaan menty. Vatsaan olen taas todella tyytyväinen, sillä siitä ei paljon huomaa että kaksi raskautta on takana, vaikka edellisestä raskaudesta on vain 3 kk. Toiseen sääreen tuli viime raskaudessa suonikohjuja, mutta ei mitenkään hirveän pahoja, joten shortseja aijon kyllä ensi kesänäkin pitää. :)
 
Sain tänään kuulla, että mulla on kohdun vieressä sisuksissa suonikohjuja ja kohdunsuu on jotenkin "räjähtänyt". Se vähän hätkähdytti, mut on kuulemma yleistä usein synnyttäneillä. Vatsa on seeprannahka ja kengurupussi. Rinnat roikkuu ja nänninpäät on pysyvästi isot. Sellasta se vaan on. En tykkää painostani just nyt, mut sitähän voi yrittää muuttaa. Kaipa mie miehelle jossain määrin vältän.
 
Rinnat katosi imetyksen myötä, hätäsektioarpi koristaa venynyttä mahanahkaa ja alakerta on aika jännän näköinen reilun repeämän jäljiltä. Mä en meinaa hyväksyä noita vaikka kohta kymmenen vuotta olen niiden kanssa taivaltanut.
Mies sen sijaan jaksaa harva se päivä ihastella miten hyvä kroppa mulla on. <3 Tosin se ei ole lasteni isä joten ei ole mua ennen lapsia nähnytkään... Lasten isäkään ei kyllä mitään pahaa rupsahtaneesta olemuksestani koskaan sanonut, päinvastoin.

Ja nykyiseni sanoin, mulla on paras pillu ikinä joten eipä sitäkään kai ressata tarvi. :D
 
Alapäässä on esikoisen epparin jäljiltä joku härpäke, joka johtuu kai pahasta repeämästä peräaukon suuntaan.Alapään ulkonäkö ei ole koskaan häirinnyt, vaikka uusi eppari tehtiin kuopuksen synnytyksessä. Sain esikoisen jäljiltä liiat kilot pois ja vatsarepun kuosiin vuosien jälkeen, kunnes kuopus ilmoitti tulostaan. Nyt suren lähinnä velttoa ja arpista vatsanahkaa, johon kaikki liikakilot kertyy.Raskausarvet eivät haittaa, mutta olemattomat vatsalihakset kylläkin, kun pidätyskykyni on lähes nollissa.Rinnat olivat uhkeat kuopuksen imetyksen jälkeen ja olin onnessani, mutta nyt ne ovat tyhjentyneet sekä venyneet hormoonien vaikutuksen kadottua ja rintakehä on jotenkin leveämpi kuin aiemmin.Lapsenteko kannattaa tästä kaikesta huolimatta:)
 
Miten ne teidän alapäät sitten on muuttuneet? En kyllä omassa värkissä huomaa mitään eroa, muutakuin haalean eppariarven. Ja tosiaan tehtiin episiotomia ja repeämiäkin tuli. Mutta ihan samannäköinen ja tuntuinen se on kuin ennenkin.. Menikö tikkaus jotenkin pieleen vai mitä? Vai lantiopohjalihakset oli huonossa kunnossa (laskeumat)?

Mulla on kyllä nykyään parempi kroppa mitä ennen raskautta (sporttisempi). Arpia tuli vatsaan mutta ei ne olleet kuin n. vuoden ikävän näköiset, sittemmin vetäytyivät ja ihan vaaleita ovat.. Lantiolla on jotain pikkusia arpia (vaaleita) mutta ne on saattaneet tulla jo teini-iässä. Tissit kyllä lähti, mutta ne kävin aika pian täyttämässä takaisin vanhoihin mittoihin...
 
Miten ne teidän alapäät sitten on muuttuneet? En kyllä omassa värkissä huomaa mitään eroa, muutakuin haalean eppariarven. Ja tosiaan tehtiin episiotomia ja repeämiäkin tuli. Mutta ihan samannäköinen ja tuntuinen se on kuin ennenkin.. Menikö tikkaus jotenkin pieleen vai mitä? Vai lantiopohjalihakset oli huonossa kunnossa (laskeumat)?

Mulla on kyllä nykyään parempi kroppa mitä ennen raskautta (sporttisempi). Arpia tuli vatsaan mutta ei ne olleet kuin n. vuoden ikävän näköiset, sittemmin vetäytyivät ja ihan vaaleita ovat.. Lantiolla on jotain pikkusia arpia (vaaleita) mutta ne on saattaneet tulla jo teini-iässä. Tissit kyllä lähti, mutta ne kävin aika pian täyttämässä takaisin vanhoihin mittoihin...

Niin ja tottakai vatsa näyttäis kamalalta arpipussukalta jos olis ylipainoa..Mutta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.
 
Mun vaimo on ainakin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen raskauksia. Hän 35v. On ollut kanssa huolissaan kuinka käy ja tehnyt kunnolla treeniä. Ennen lapsia sillä oli aika normi kroppa siis sellanen tavallinen jotain 167/60, ennemin pehmeä. Nyt on kuulemma 55kg ja mun mielestä kroppa ainakin muistuttaa alusvaatemallia. Ennen jopa häpeili mahaansa mut nyt esittelee mielellään. Ois pitänyt hankkia lapset aikasemmin ;) Hyvät geenit. Ei arpia ja tissit on melko samanlaiset kuin ennen raskauksia. Mutta on hän kyllä töitäkin tehnyt.

Oon vaan päivittäin niin innoissani mun vaimosta, että oli pakko kirjoittaa :) Hotein äiti mitä tiedän :)
 
Ainoo muutos mihin en oo tyytyväinen on rinnat, pienet tyhjät ja roikkuvat.. Mieshän on monesti sekä rinnoista ja löystyneestä alapäästä leikillään huomautellu, mut enpä ole jaksanu hermostua moisesta..
 
Mä olen varmasti muuttunut muutenkin tässä 29 vuoden aikana, tottakai neljä raskautta jättää myös jälkensä. Mahanahka on vähän löysä ja raskausarpia löytyy, yksi sektioarpikin. +40 ikäisenä se ulkonäkö ei muutenkaan kaiva mieltä niin paljoa enää kuin nuorempana. Liikun ja pysyn kunnossa lähinnä oman hyvinvointini vuoksi, en ulkonäön. Ukkokulta muistaa aina kehua kauniiksi ja olisi kimpussa joka hetki, joten kaipa hälle kelpaan
 

Yhteistyössä