Miten huomauttaa omalle vanhemmalle käytöstavoista??

[Omituinen ongelma]

Tämä on nyt ehkä joidenkin mielestä ihan olematon ongelma, mutta häiritsee minua.. Olen siis jo aikuinen, mutta kun käyn vanhempieni luona kylässä, niin minua ärsyttää esim. sellaiset asiat että syödään suu auki/maiskutetaan, puhutaan vaikka suu olisi miten täynnä ruokaa, ja kun toisella vanhemmistani jatkuva allerginen nuha ja nenä vuotaa niin sitä ei niistetä vaan saa kuunnella jatkuvaa niiskutusta. Voi olla niinkin että soittavat minulle ja syövät samalla, siinä sitten kuuntele puhelimessakin maiskutusta taustaäänenä.. Nämä on siis tällaisia asioita jotka vain minua ärsyttää. Sitten on myös sellaisia että julkisilla paikoilla saa hävetä, esim. jos puhutaan tosi kovaan ääneen ja ei niin "nätisti". Esimerkkinä kun oltiin uimahallissa, altaassa ei ollut paljon tilaa kun siellä oli niin paljon lapsia, tuli sitten kovaan ääneen kommenttia tyyliin "ei tuonne sovi kun on noita penskoja täynnä koko allas". Ei nämä lapset sitä kuulleet mutta lähellä oli kyllä muuten muita ihmisiä jotka kuuli. Tai sitten se että puhutaan esim. kaupassa tosi kovaan ääneen puhelimeen niin että koko kauppa raikuu ja ihmiset katsoo. Miten siis huomauttaa omille vanhemmilleen tuollaisista asioista mahdollisimman ei-loukkaavasti??

 

[Vieras]

Älä opeta isääs naimaan eli loukkaantuvat joka tapauksessa.

 

[emsku]

Kokemuksesta voin kertoa, että ei ole aina niin helppoa "opettaa" omia vanhempiaan paremmille tavoille. Omani ainakin loukkaantuvat, jos sanon jotain esim. epäsiististä pukeutumisesta (voisitko vaihtaa jotakin siistimpää päälle? ) tai äidin hössötyksestä, että ei ole oikein soveliasta kailottaa julkisella paikalla.

Vanhempiaan, samoin kuin muita ihmisiä, on vaikea muuttaa...

Tietysti jos on avoimet välit ja keskusteluyhteys hyvä, niin mikäs siinä ottaa häiritsevät asiat puheeksi. Kuitenkin näin ehkä ani harvoin on...

Kyl se suku on pahin

 

[Tiu]

...kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

Haittaavatko nuo asiat oikeasti vai onko muitakin (isompia) syitä olla tyytymätön? Toivottavasti niitä hyviäkin puolia löytyy, keskity niihin.

 

[vieras]

Julkisilla paikoilla käyttäytymisestä esim. juuri noista suureen ääneen puhumisesta puhelimeen ja kommentoinneista voi mielestäni ihan ystävällisesti huomauttaa loukkaamatta suuremmin vastapuolta. Voihan olla ettei hän itse huomaa käytöstään?

Kotona mässytys ja muut vastaavat tavat on ehkä sitten hieman hankalampia kun jokaisella lienee oikeus toimia kotonaan haluamalla tavalla. Jos kumpikin vanhemmista ei kotona toimi samalla tavalla ärsyttävästi, niin ehkä sille toiselle voisi sanoa toisen käytöksestä tyyliin ärsyttääkö sinua? Ja vanhemmat sitten keskenään miettisivät mässytystään?

 

[ei onnaa]

Ihan samaa on saanut miettiä... En välitä heidän kanssaan juuri missään liikkuakaan. Enkä halua, että lapset oppii heiltä moukan tavat. Kiitos vaan, että itse en ole samanlainen.

Tosi vaikea tilanne, mutta mä olen ratkaissut sen roimalla etäisyydellä.. Näin siksi, että meillä ei muutenkaan oikein ole mitään yhteistä. Tarkoitan ihan arvojen ym. tasolla. Ennen häpesin sitä, että suoraan sanoen häpeän heitä ja tunnen vstenmielisyyttä heidän käytöstään kohtaan. Nyt se on minulle lähes aivan sama, koska hekään eivät pätkääkään piittaa meidän perheen tavoista ja muista. He oikeastaan edelleen odottavat minulta aikuiselta naiselta ja perheenäidiltä jonkinlaista lapsenomaista ihailua; minun pitäisi olla aina samaa mieltä, ihastella heidän mauttomia hankintojaan, pyrkiä olemaan kuin he.. Ei kiitos.

 

[Mari -76]

No me ollaan taidettu vanhempien kanssa tulla siihen tulokseen että enää ei voi toista muuttaa, kumpaankaan suuntaan. Vanhemmat nielevät kommenttinsa kun minä teen heidän arvojensa vastaisia ratkaisuja, ja neuvovat vain jos kysyn, ja minä nielen kommenttini kun vanhempani tekevät höperöitä juttuja.

Sanoisin vaan että yritä kestää. Ota luonteenkasvatuksen kannalta

 

[ap]

...kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.

Haittaavatko nuo asiat oikeasti vai onko muitakin (isompia) syitä olla tyytymätön? Toivottavasti niitä hyviäkin puolia löytyy, keskity niihin.

Itsekin mietin että nipotanko ihan pikkuasioista, mutta en voi mitään että minua nuo asiat vain yksinkertaisesti ärsyttää siinä määrin että mielellään kävisin muuten kyläilemässäkin useammin/kutsuisin kylään (asutaan eri paikkakunnilla).

 

[vieras]

Mun äiti menee pois tolaltaan heti, jos mulla ei ole koko ajan hauskaa. Esim. synnytyksen jälkeen olin huonossa kunnossa ja ehkä vähän huonotuulisena siinä työnsin vaunuja äidin kanssa...Niin äiti suuttui kauheasti ja alkoi kovaan ääneen selittää, kuinka hänellä on niin KAUHEITA SUOLISTOVAIVOJA ettei kukaan MUU VOI PUHUAKAAN että voisi sattua johonkin! Sitten hän paasasi raivoissaan puoli tuntia suolistostaan ohikulkijoista piittaamatta, kunnes minä pyysin anteeksi että olin käyttäytynyt niin huonosti häntä kohtaan

 

[piina]

Mä annan vanhempani syödä suuauki yms. ei ne asiat mulle kuulu. Mutta kyllä mä joskus vinkkailen varovasti esim. äitini laittoi jauhelihan pannulle sormin eikä pessyt käsiään. Sanoin, että onneksi ei ollut kanaa, ettei salmonella leviä. Äitini totesi, että sen vuoksi hän ei juurikaan kanaa laitakaan. Tässä siis hän kyllä tajusi, että mielestäni olisi kädet pitänyt pestä jauhelihankin koskettamisen jälkeen, mutta näin ei tullut lainkaan noloa tilannetta.

 

[Rianna]

On se harmi, että ihmisillä on noin monimutkaiset välit vanhempiinsa.

Meillä sanotaan molemmin päin asiat suoraan ja hyvin toimii. Tänään viimeksi keskustelin äitini kanssa puhelimessa ja tuli puhetta talon sisustamisesta. Minä sanoin, että eikö olisi viimeinkin aika päästä eroon niistä ajan kellastamista mäntypaneeleista heidän olohuoneessaan. Äitini oli ensin aivan ihmeissään, että ovatko ne muka kamalat, mutta tarkemmin ajateltuaan ymmärsi kyllä pointtini. Perustelin asiani tietysti hyvin. Sitä en tiedä mitä paneeleille tulee tapahtumaan, mutta mielipiteeni olen sanonut ja se on vastaanotettu. Rakentava kritiikki on eri asia kuin pelkkä kritiikki, joten ehkä voisit miettiä kuinka asian ilmaiset.

Toisaalta voi olla että tuossa sinun tapauksessasi ei auta muutakuin suora hyökkäys. Päästä tulemaan kaikki kauna ja häpeä suustasi yhdellä kertaa....tuskin kumminkaan vihjailuja ymmärtävät?

 

[ap]

Mun äiti menee pois tolaltaan heti, jos mulla ei ole koko ajan hauskaa. Esim. synnytyksen jälkeen olin huonossa kunnossa ja ehkä vähän huonotuulisena siinä työnsin vaunuja äidin kanssa...Niin äiti suuttui kauheasti ja alkoi kovaan ääneen selittää, kuinka hänellä on niin KAUHEITA SUOLISTOVAIVOJA ettei kukaan MUU VOI PUHUAKAAN että voisi sattua johonkin! Sitten hän paasasi raivoissaan puoli tuntia suolistostaan ohikulkijoista piittaamatta, kunnes minä pyysin anteeksi että olin käyttäytynyt niin huonosti häntä kohtaan

Minäkin olen nyt raskaana, ja tuli tästä sinun viestistä mieleen miten minua on ahdistanut myös kaikki minun äidin jutut synnytyksestä ja yleensä lapsen saamisesta; synnytyskipu on pahin mahdollinen kipu mitä on ikinä kokenut, väliliha leikataan aina ja ilman puudutusta (myöhemmin minulle selvinnyt ettei tämä pidä paikkaansa..), että synnytyksen jälkeen olen ihan järkyttävän väsynyt ja masennun helposti jne. Alkujaan minulla ei ollut melkeinpä minkäänlaisia synnytyspelkoja, mutta johan niitäkin alkoi ilmestyä kun noita juttuja vähän aikaa kuunteli. Kun olen sanonut miten minua ahdistaa se kun kuulen vain noita negatiivisia asioita synnytyksestä, hän ei tajua että on itse tehnyt sitä, vaan luulee että tarkoitan kavereitani..