Miten haluat raskausuutisen sinulle kerrottavan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

vierailija_

Aktiivinen jäsen
10.05.2004
2 155
0
36
Eräs läheiseni kärsii lapsettomuudesta. Ovat aikamoisessa kriisissä asian takia ja nyt pelottaa kertoa heille että meille tulee vauva...

Lapsi olisi jo 'aika mones' ja vahingossa alulle saatu. Tietenkään tuota vahinkoa ei mitenkään kuuluteta, mutta itse tiedämme että kyseessä oli vahinko. Tervetullut ihminen meille silti :)

Edelliset raskautenikin ovat olleet aikamoinen koetinkivi meidän väleihin ja joka kerta kertominen on minulle entistä vaikeampaa :(
 
Itse haluaisin että asia kerrottaisiin ihan niin kuin se on ja mahd. pian. Eihän se nyt hyvänen aika ole kenenkään syy ettei itse ole saanut lapsia!!!
Mun neljä ystävää on saanut sinä aikana lapset kun me ollaan yritetty (kohta kolme vuotta), oma pikkusisko mukaanlukien :) Siskon esikoisen kummeja ollaan ja muutenkin välit vaan lähtyivät vauvan synnyttyä :heart:
Nyt jännäilen parhaan ystävän esikoisen syntymää ihan lähipäivinä ;)

Sinulla on oikeus nauttia lapsistasi ja raskaudestasi. Oikea ystävyys kestää sen :hug:
 
Hehkuttamalla, olemalla onnellinen; ihan kuin asian tunteekin =)

Itse olin sunnuntaina kaverin vauvan ristiäisissä keittiöapuna; raskasta toki ajoittain, mutta ihanaa :heart: Eihän se meiltä lapsettomilta ole pois, vaikka teitä muita onni potkii :hug: Ehkä mekin potkitaan joskus takaisin ;) :whistle: =)
 
Itse olen vähän eri mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Minusta ei olisi kiva jos helposti raskaaksi tullut tulisi suureen ääneen "hehkuttamaan" minulle raskauttaan. Ei todellakaan. Pitäisin häntä itsekkäänä ja epäempaattisena ystävänä. Minusta asiasta pitää kertoa asiallisesti ja turhia lavertelematta ja ehkä myös mainita, että ymmärtää ettei nämä uutiset ole aina ilouutisia lapsettomuudesta kärsiville. Ja että on pahoillaan, että elämä on tässä suhteessa epäoikeudenmukainen. Anteeksi ei tarvitse pyydellä, eikä asiaa peitellä, mutta hienotunteinen pitää olla! Tai sitten ystävyys on pian entinen.

Onnea matkaan!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2007 klo 15:33 Piipi kirjoitti:
Itse olen vähän eri mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Minusta ei olisi kiva jos helposti raskaaksi tullut tulisi suureen ääneen "hehkuttamaan" minulle raskauttaan. Ei todellakaan. Pitäisin häntä itsekkäänä ja epäempaattisena ystävänä. Minusta asiasta pitää kertoa asiallisesti ja turhia lavertelematta ja ehkä myös mainita, että ymmärtää ettei nämä uutiset ole aina ilouutisia lapsettomuudesta kärsiville. Ja että on pahoillaan, että elämä on tässä suhteessa epäoikeudenmukainen. Anteeksi ei tarvitse pyydellä, eikä asiaa peitellä, mutta hienotunteinen pitää olla! Tai sitten ystävyys on pian entinen.

Onnea matkaan!
Samaa mieltä. Ja samalla voi itse kertoa (siis lapsettomuudesta kärsivä) että on pahoillaan jos ei pysty olemaan pyytteeettömän onnellinen toisen puolesta. Ja kertoa omat tunteet ja tavan miten asioista puhutaan. Itse olen toiminut näin ja ystäväni ovat ymmärtäneet minua ja minä heitä. Hehkuttamaan en kyllä ikinä lähtisi.
 
Oma näkemykseni ja muiden mielipiteitä asiasta aiemmassa ketjussa:
http://www.kaksplus.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=722207

Eli minulle pahinta miten voi kertoa on tulla meille kylään mahan kanssa tai ylipäänsä ilmoittaa tilanteessa, jossa ei pääse vessaan itkemään. Puhelin on loistava väline kun toinen osapuoli pystyy paremmin teeskentelemään onnellista.

Oma reaktio tuntuu yhtä pahalta kuin se, että tuntuu pahalta.


 
Mulle siskon raskaus oli kamala sokki vaikka tiesin, että se uutinen voi tulla milloin vaan. Tavallaan "suutuin", että miksi heille tulee, muttei meille. Kun pahin sokki oli ohi niin sanoin hänelle, että älä kerro mulle mitään sun raskaudesta tai voinnista sun muusta. Mä kyselen ite kun haluan tietää. Korostin myös sitä, että haluaisin tietää kaiken raskaudesta, mut mun pää ei kestä mitään raskauteen liittyvää...

Ennen lapsia halusin (kai) kuulla raskausuutisen ihan suoraan kiertelemättä. Pahaltahan se tuntui kun ei voinut olla vilpittömästi onnellinen toisen puolesta, mut elämä on....
 
Musta tuntui kivalta kun raskausuutinen kerrottiin heti eli mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itse asiassa olin kaveripiirissämme ensimmäinen joka tiesi ystävämme raskaudesta, mikä oli mielestäni todella hyvä juttu. Pahinta olisi ollut jos olisin kuullut sen joltain toiselta. Tai sitten ystävät olisivat lykänneet asian kertomista pelätessään sen haavoittavan mua tai sitten että asiasta ei olisi kerrottu ja olisin jonain päivänä vain huomannut suuren vauvamahan. Vauvauutiset tuntuu musta joka kerta raskailta, joskus on pitänyt jopa olla sairaslomalla muutaman päivän (niin naurettavalta kun tää kuulostaakin). Mutta kertomisen lykkääminen ei hyödytä mitään, asia voi haavoittaa joka tapauksessa kerrottiin se milloin tahansa. Musta kertojan tulee olla vain oma aito itsensä ja olla onnellinen raskaudestaan, teeskentely on pahasta ihmissuhteissa.
 
Peesaan sekä Liisaa, että juupsia.

Sitä haluaa, ettei kukaan jätää mitään kertomatta lapsettomuuden vuoksi. Ja haluaa, että kertoja saa olla oma aito iki-onnellinen itsensä.

Samalla olen ollut kiitollinen raskausuutisista, jotka tulevat tekstarina tai soittona, eikä kasvotusten. Esim. siskoni soitti oman uutisensa tyyliin "arvaa mitä tuo tikku näytti 5 minuuttia sitten". Puhelimessa pystyin kokoamaan itseni ja olemaan onnellinen. Mutta kasvotusten olisi päässyt itku. Sanoin myös, että olin todella onnellinen kun hän soitti ensimmäisenä minulle. Tiesin miten vaikea tilanne oli myös hänelle, kun hän on myötäelämänyt tilannettamme ja toivoo meille sydämensä pohjasta lasta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2007 klo 16:53 Amodini kirjoitti:
Tiesin miten vaikea tilanne oli myös hänelle, kun hän on myötäelämänyt tilannettamme ja toivoo meille sydämensä pohjasta lasta.

Myös minä seisoisin vaikka päälläni, että tuo pariskunta saisi oman vauvan :) Olen yrittänyt olla heidän tukenaan koko ajan. Ihmisiä ympäriltämme raskautuu ja tästä ihmisestä huomaa kilometrin päähän, että se v*** ja pahasti. Siksi on minullekin tullut tunne, että jotenkin pitäisi pyydellä anteeksi omaa hyvää tuuria ja ryömiä kasvavan vatsan kanssa kaappiin :(
 
Ja meilläpäin minä olen se, joka ryömii kaappiin. Kyllä ihmisillä on oikeus onneensa. Jos minä en kestä sitä niin pysyn pois. Käytännössä jätän jopa kummilasten synttärijuhlia välillä väliin. Aina ei pysty hymyilemään tilaisuuksissa missä lapset ovat pääosassa ja äidit oma selkeä ryhmänsä.
 
Jotenkin tuli tästäkin aloituksesta sellainen maku suuhun, että aloittaja "säälii" meitä lapsettomia. Ja suuret on ongelmat, kun pitää tänne tulla valittamaan kertomisen vaikeudesta. Tuntuu olevan ongelmia siinä ehkäisypuolessakin...
Mitä niinkuin hait aloituksellasi?
Itse olen kyllä tasan tarkkaan lapsettomuudesta huolimatta tajunnut sen, että muut saavat lapsia, jopa sata kertaa nopeammin kuin minä.
Ainoa, mikä ärsyttää, on tällainen alentuva suhtautuminen, että kun MINÄ hedelmällinen blaa blaa.. ja kun on niin raskasta kertoa... jees.
En tajua, miksi, mutta minua tällainen ärsyttää. Ikäänkuin olisin jotenkin alempiarvoinen, että minua pitää kohdella eri tavalla kuin muita.

Anteeksi vaan, mutta tunnen näin.Ja kyllä, minulla on ystäviä, jotka tulevat raskaaksi, myös vahingossa.

 
Olen monen muun kanssa samaa mieltä että se puhelin on oiva väline kertomiseen. Aina se kuitenkin minulla ainakin niin koville ottaa, että muut saavat lapsia, mutta me emme. Minulle kyllä usein on helpompaa hyväksyä sen toisen, tai kolmannen tai... lapsen tulo, kuin sen ensimmäisen. Jotenkin vaan se ensimmäinen tuntuu pahimmalta. Minullakin on aikoja jolloin ystäväni tai läheiseni raskautuminen ei tunnu niin pahalta kuin toisinaan. Mutta sellaista se elämä on. Mutta itse koen asian niin, että se hehkutus ja olotilojen kertominen tuntuu kurjimmalta. Kun väkisinkin sitä itse aina miettii että "saankohan minä ikinä kokea noita asioita". Mutta tosiaan kertomalla asiasta varhaisessa vaiheessa ja olemalla kuitenkin se tuki ja ystävä, niin on minusta paras tapa. Tietenkään et voi unohtaa noin vain sitä että olet raskaana ja olla kuin vatsasi kasvua ei tapahtuisi, mutta se ettei se sitten tulisi jokaisen lauseen mukana esille se raskautesi. Koska se jatkuva jankkaus ja asiasta puhuminen tuntuu pahimmalta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.05.2007 klo 23:19 vieras kirjoitti:
Jotenkin tuli tästäkin aloituksesta sellainen maku suuhun, että aloittaja "säälii" meitä lapsettomia. Ja suuret on ongelmat, kun pitää tänne tulla valittamaan kertomisen vaikeudesta. Tuntuu olevan ongelmia siinä ehkäisypuolessakin...
Mitä niinkuin hait aloituksellasi?

Minä en sääli ketään. Mutta se, mitä olen muiden raskauksien aikana kokenut, tekee asiasta melkein ongelman. Sitä vain ilmeisesti lapsettomien vaikea ymmärtää, että lapsettomuus koskettaa myös niitä läheisiä? Meitä ainakin.
Mitä sinä hait tuolla ilkeämielisellä piikittelyllä? Katkeruutta imlassa näemmä.

Halusin vain tietää puoluettoman mielipiteen siitä, kuinka asia olisi hyvä kertoa -that's it! Anteeksi jos asia loukkasi.

Koskaan en ole raskauttani hehkutellut. Jos ko. henkilö on vointiani tms kysellyt, olen toki kertonut.
 
Sori aapee. Olin todella katkeralla tuulella. Ajattelit varmaan vain hyvää,
mutta se säälikin ottaa joskus lapsetonta päähän.
Minua on ärsyttänyt kaikenlainen pimittäminen ja häpeily. Oltaisiin vaan reilusti raskaana, kun ollaan. Ei se minua haittaa. Enemmän haittaa se, ettei mistään kerrota..
Mukavaa raskautta ap:lle. Yleisesti sanottuna vihaan vain hedelmällisten sääliä, varsinkin niiden, jotka tulevat vahingossa raskaaksi.
 
Kyllä välillä tuntuu, että miksi h.elvetissä tuommoisia asioita pitää kysellä; elämä on täynnä tilanteita missä toinen on "alakynnessä". Ei niistä muistakaan asioista udella, että "kun sulla nyt tuntuu noita velkoja olevan niin, ettet selviä laskuistas niin miten haluat, että hehkutan meidän karibian matkaa"?

Lapsettomuus osuu johonkin niin hemmetin arkaan paikkaan ihmisyyttä, että se vaatii kieltämättä todella lähesiltä ystäviltä todella paljon ymmärrystä. Mutta niin vaatii monen muunkin elämäntilanteen ymmärtäminen. Sitä on kuunneltu toinen toistaan kummallisempia aviohuolia vuositolkulla ja milloin mitäkin kaksosten koliikihuuto-ongelmia, jotka eivät ota loppuakseen kolmessa vuodessa.

On todella vaikeaa nähdä toista muuna kuin lapsettomana silloin kun ihminen määrittelee itse itsensä vain sen kautta. Minulle rakkaimmat ihmiset ainakin käyttäytyvät niin kuin minä olisin "sama vanha tyyppi" ilman tätä "pikku ongelmaani". Se auttaa, että jollekkin olen aivan jotain muuta kuin lapseton. Eli aitouden ja hienotunteisuuden yhdistelmää peliin.

Ja oikeasti, toimit miten vain: kun tarkoitat sydämessäsi hyvää ystäväsi tulee se hyväksyä. Eli ei ole helppoa ei meidän lapsettomien kanssa ;)
 

Yhteistyössä