Miten h*lvetissä te raskitte?!

[Anatolia]

Itse ajattelen, että minun on helpompi kertoa lapselle hänen olleensa päivähoidossa koska äiti oli töissä. Voiko lapselle sen sijaan sanoa, että olit päivähoidossa koska äiti ei keksi sulle virikkeitä tai kun alle 2-vuotiaana niin kovin itse sinne halusit?

Pelkkä 'olit päivähoidossa' riittänee, jos lapsi muka itse ei muista siellä olleensa.

Mun vanhemmat ei oo vielä tähän päivään mennessä joutuneet perustelemaan mulle sitä, miksi olin päivähoidossa. Mutta ken tietää; ehkä neljänkympin kriisissä alan kovasti pohtimaan syntyjä syviä, mm. sitä miksi en ollut lapsena kotihoidossa vaan pph:lla (ja olin itse asiassa kovin kateellinen niille lapsille, jotka olivat päiväkodissa).

 

["vieras"]

Useinkin mietin juurikin samoja asioita kuin ap. Itse on malta olla lapsista erossa kuin ihan pakollisissa tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset tekevät lapsia, koska niitä kuuluu tehdä ja toiset sen vuoksi, että oikeasti halauavat lapsia ja haluavat myös olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Taustalla varmasti on eroja siinä, kuinka itsekeskeinen äiti on eli haluaa nähdä ensin omat tarpeensa ja uskotella, että lapsella on hyvä olla päiväkodissa, vaikka itse on kotona.

 

[Oisku]

Tätäkin palstaa lukiessa osa vanhemmista myöntää avoimesti lasten olevan päivähoidossa kun itse hengaillaan kaupungilla/shoppaillaan tms. Eikö noita asioita olisi kuitenkin paljon mukavampi tehdä lapsen kanssa, jos kerta töihin ei ole pakko mennä tai on se tilanne, että töitä ei ole ja on kotona? Eikö ikävä lasta kohtaan kasva liian suureksi kun asiaa on koko päivä aikaa miettiä? Tai eikö omatunto soimaa ollenkaan?

En tiedä onko mun lapset jotenkin vajavaisia, mutta ne ei tykkää hengailla kaupungilla tai shoppailla montaa tuntia. Saatika että jaksaisivat odottaa nätisti kun käyn sovittamassa vaatteita. Mä taas, jos lähden shoppailemaan mitä tapahtuu ehkä pari kertaa vuodessa, haluan tehdä sen rauhassa. Eikä niin että puolen tunnin välein mennään leikkipaikoille ja päiväuniajaksi kotiin. Itsekin olen ilmeisesti vajavainen koska en todellakaan ikävöi lapsia muutaman tunnin aikana kun tiedän heidän olevan hyvässä hoidossa. Eikä omatunto soimaa. Ei sitten yhtään.

Ehkä mä saan kuitenkin ap:ltä synninpäästön sillä että näitä päiviä kun olen itse kotona ja lapset on päiväkodissa on ehkä 3 vuodessa?

 

["Jenis"]

Sama juttu.

Ei oo tainnut koskaan tulla.

Mutta lapseni eivät olekaan koskaan ns. asuneet päivähoidossa (eli aina ovat olleet vajaita päiviä ja vajaita viikkoja), yhteistä aikaa heidän kanssaan on siis riittänyt rutkasti. Enkä ole heistä mitenkään erityisen riippuvainen, ts. kykenen kyllä olemaan erossa heistä ilman että napanuora kiristäisi hullun lailla.

Näin. Esikoinen on nyt 5 ja kuopus 3, ja yhtään täyttä viikkoa eivät ole tainneet hoidossa olla. Olenpa elinaikanaan käynyt ihan huvikseni vklopun mittaisilla matkoillakin, ja siitäkin ollaan selvitty koko porukka. Shock horror, isä sai lapsensa pidettyä hengissä!!

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";27479093]Useinkin mietin juurikin samoja asioita kuin ap. Itse on malta olla lapsista erossa kuin ihan pakollisissa tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset tekevät lapsia, koska niitä kuuluu tehdä ja toiset sen vuoksi, että oikeasti halauavat lapsia ja haluavat myös olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Taustalla varmasti on eroja siinä, kuinka itsekeskeinen äiti on eli haluaa nähdä ensin omat tarpeensa ja uskotella, että lapsella on hyvä olla päiväkodissa, vaikka itse on kotona.[/QUOTE]

Eikö ole ihanaa "usein" miettiä, miten paaaljon parempi ihminen sitä itse onkaan, kuin ne itsekeskeiset lasten hankkijat?

 

[Mummeliisa]

Mun 5-vuotias juuri tässä yksi ilta sanoi että olisi ihanaa jos hänen ei tarvitsisis koskaan mennä päivähoitoon.
Mun on vaikeaa uskoa, että alle vuoden ikäisestä pitkiä päiviä hoidossa viettäneet lapset todellakin viihtyvät siellä paremmin mitä kotona. Tai sitten heillä on todella välinpitämättömät vanhemmat, joiden seurassa lapsi ei viihdy.

Minun viisivuotiaani ja viisivuotias lapsenlapseni haikeilevat "oikeaan Dagikseen".
Tällä hetkellä vain kerho kahdesti viikossa ja harrastusjutut (4x viikossa) päälle.

Ehkä sitä aina kaivataan , mistä omaa kokemusta ei ole?

 

["Jenis"]

Mun 5-vuotias myös sanoo toisinaan, ettei tahtoisi päiväkotiin. Ja sitten kun häntä sieltä menen hakemaan, ei tahtoisi lähteä kotiin koska on kivat leikit juuri kesken. Mitä tästä voimme päätellä?

 

["vieras"]

[QUOTE="Jenis";27479110] Eikö ole ihanaa "usein" miettiä, miten paaaljon parempi ihminen sitä itse onkaan, kuin ne itsekeskeiset lasten hankkijat? [/QUOTE]

Riioouu tosiaan, mistä näkökulmasta katsoo, että kuka on ketäkin parempi ihminen, mutta uskon ihan oikeasti rakastavani lapsiani ja "hankkineeni" lapset paremmista syistä kuin moni muu äiti. Uskoo ken tahtoo.

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";27479093]Useinkin mietin juurikin samoja asioita kuin ap. Itse on malta olla lapsista erossa kuin ihan pakollisissa tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset tekevät lapsia, koska niitä kuuluu tehdä ja toiset sen vuoksi, että oikeasti halauavat lapsia ja haluavat myös olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Taustalla varmasti on eroja siinä, kuinka itsekeskeinen äiti on eli haluaa nähdä ensin omat tarpeensa ja uskotella, että lapsella on hyvä olla päiväkodissa, vaikka itse on kotona.[/QUOTE]

Toisaalta on vähän surullistakin lapsen kannalta jos äiti ei raaski olla heistä erossa kuin joissain pakollisissa tilanteissa. Päiväkotikeskustelussa oletan siis että puhutaan vähän isommista lapsista kuin vauvoista. Lapsilta jää kokematta kaikki kivat reissut kaksin isän kanssa, yökyläilyt mummolassa, kummilla jne. Pitkät leikkipäivät kaverin luona ja ties mitä.

Itse olen 70-luvun lapsi joka oli kotihoidossa kouluikään asti ja uskon että joku virikehoito päiväkodissa olisi tehnyt hyvää. Omalla tavallani kadehdinkin niitä kavereita jotka olivat päiväkodissa vaikka muuten kotona viihdyinkin. Toivoin myös että äiti olisi joskus lähtenyt jonnekin reissuun jättäen meidät kotiin isän, papan, kummitädin tms kanssa.

 

["vieras"]

Olin keväällä pitkällä sairaslomalla ja lapseni joutuivat sairaalassaoloajaksi perhepäivähoitoon. Nyt syksyllä olemme jatkaneet sitä 10 päivää kuussa 5 tuntia kerralla. Saavat siellä aamiaisen, lauluhetken, ulkoilun, lounaan ja satuhetken. Itse kotona sillä välin esim siivoan, lepään, levitän pyykit, tiskaan. Alussa oli vaikeaa viedä lapset sinne, mutta koska en jaksanut olla heidän kanssaan niin huomasin että parempi näin, jaksan paremmin yhdessäolon kun saan välillä lepohetkiä.

 

[KotiiiÄitii]

[QUOTE="vieras";27478874]Minusta on itsekästä pitää lapsi kotona neljän seinän sisällä vaikka hänellä olisi mahdollisuus uusiin kokemuksiin ja ihmisiin, vain siksi että ÄITI ikävöi lastaan . Ajattelisit joskus lapsesikin kannalta, sinulle ehkä riittää yksi tai kaksi ihmistä, mutta ehkä lapsellesi ei.[/QUOTE]

Minun lapseni kyllä näkevät muitakin kuin meitä, vaikka eivät päiväkodissa olekkaan.
Miten ihmeessä se kotihoito estäisi näkemästä muita ihmisiä?

 

[harmaampi]

[QUOTE="vieras";27478590]siten kun puheterapeutti suositteli päiväkotia ja poika pääsi erikoislasten ryhmään tällä lausunnolla. Mulla ei ole töitä ja opiskelemaan pääsyä odottelen kotona.[/QUOTE]

mitä on ERIKOISLAPSET

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";27479145]Riioouu tosiaan, mistä näkökulmasta katsoo, että kuka on ketäkin parempi ihminen, mutta uskon ihan oikeasti rakastavani lapsiani ja "hankkineeni" lapset paremmista syistä kuin moni muu äiti. Uskoo ken tahtoo.[/QUOTE]

Mä _tiedän_ rakastavani lapsiani, ja minusta on myös ihanaa että mun ei tarvitse tuhlata päiviäni sen ajattelemiseen, miten hyvistä, paremmista tai parhaista syistä "muut äidit" ovat lapsensa hankkineet. Sehän on tällä palstalla käynyt jo monta kertaa selväksi, että miesten rooli näissä hommissa on aika pieni

 

["miuku"]

[QUOTE="vieras";27479093]Useinkin mietin juurikin samoja asioita kuin ap. Itse on malta olla lapsista erossa kuin ihan pakollisissa tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset tekevät lapsia, koska niitä kuuluu tehdä ja toiset sen vuoksi, että oikeasti halauavat lapsia ja haluavat myös olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Taustalla varmasti on eroja siinä, kuinka itsekeskeinen äiti on eli haluaa nähdä ensin omat tarpeensa ja uskotella, että lapsella on hyvä olla päiväkodissa, vaikka itse on kotona.[/QUOTE]

Kuulostaa siltä et älykkyysosamäärä ei oo kovin korkee =)

 

[Huono omatunto]

Itsekin mietin, että miten se kotihoito estää näkemästä muita ihmisiä? Ja jos lapsi sattuisi kysymään, että miksi äiti on kotona ja hän hoidossa, niin vastaus on vaan "siksi", koska parempaakaan perustetta ei pystytä antamaan tai sitä ei itse asiassa olekaan? Mielestäni on kuitrnkin väärin verrata satunnaista viikonloppumatkaa ja sen toivomista siihen faktaan, että osa lapsista on päiväkodissa täyden päivän vanhemman köllötellessä kotona.

Ja Oiskulle synninpäästö annetakoon

 

["vieras"]

[QUOTE="miuku";27479479]Kuulostaa siltä et älykkyysosamäärä ei oo kovin korkee =)[/QUOTE]

Kiitos kommentistasi. Uskallan väittää, että korkeampi kuin sinun .

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";27479145]Riioouu tosiaan, mistä näkökulmasta katsoo, että kuka on ketäkin parempi ihminen, mutta uskon ihan oikeasti rakastavani lapsiani ja "hankkineeni" lapset paremmista syistä kuin moni muu äiti. Uskoo ken tahtoo.[/QUOTE]
Mä tiedän rakastavani lapsiani, ja hankkineeni heidät oikeista syistä.

Sitä, rakastanko lapsiani enemmän kuin moni muu äiti, ja olenko hankkinut heidät paremmista syistä kuin muut äidit, en oo kyllä tainnut koskaan tulla ajatelleeksi. Miksi sitä pitäisi ajatella, miksi pitäisi vertailla itseään muihin tässä asiassa?

En missään nimessä halua olla lasteni kanssa aina kun mahdollista - koska se on mahdollista periaatteessa aina, enkä halua olla lapsissani kiinni ihan koko ajan, koska kaipaan myös omaa aikaa ilman lapsia. Olen lasteni kanssa tosi paljon kuitenkin. Tänään sain kehuja siitä, miten hyvin keskityn lapsiini (en tiedä, mitä se itse asiassa tarkoitti, mutta sanoin että kiitos).

 

[Anatolia]

Itsekin mietin, että miten se kotihoito estää näkemästä muita ihmisiä? Ja jos lapsi sattuisi kysymään, että miksi äiti on kotona ja hän hoidossa, niin vastaus on vaan "siksi", koska parempaakaan perustetta ei pystytä antamaan tai sitä ei itse asiassa olekaan? Mielestäni on kuitrnkin väärin verrata satunnaista viikonloppumatkaa ja sen toivomista siihen faktaan, että osa lapsista on päiväkodissa täyden päivän vanhemman köllötellessä kotona.

Mun mielestä yhdenkään virikelapsen ei kuuluisi joutua olemaan pk:ssa täyttä päivää viitenä päivänä viikossa. Siinä suhteessa olen sun kanssa ehdottomasti samaa mieltä.

Mutten näe ollenkaan pahana asiana sitä, jos lapsi (taaperoiän ylittänyt) on päiväkodissa esim. kolmena päivänä viikossa 4-6 h kerrallaan, vaikka äiti (miksi aina äiti, entäs isät?) kotona olisikin

Itse asiassa olen sitäkin mieltä, että edes työssäkäyvien vanhempien lasten ei kuuluisi joutua olemaan pk:ssa jopa 50 tuntia viikossa, mutta joskus se vaan on ikävä pakon sanelema juttu.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27479093]Useinkin mietin juurikin samoja asioita kuin ap. Itse on malta olla lapsista erossa kuin ihan pakollisissa tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset tekevät lapsia, koska niitä kuuluu tehdä ja toiset sen vuoksi, että oikeasti halauavat lapsia ja haluavat myös olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Taustalla varmasti on eroja siinä, kuinka itsekeskeinen äiti on eli haluaa nähdä ensin omat tarpeensa ja uskotella, että lapsella on hyvä olla päiväkodissa, vaikka itse on kotona.[/QUOTE]

Ai jaa. Minä tein lapsen, koska halusin. Ja toinen on tulossa, koska haluan niitä kaksi.

Esikon hoitopaikka pidetään, koska haluan että hän pääsee pari kertaa viikossa leikkimään ja voin omistautua ne päivät vauvalle.

Lapsellani on hyvä olla päiväkodissa, ei me muuten oltais sitä paikkaa pitämässä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27479533]Ai jaa. Minä tein lapsen, koska halusin. Ja toinen on tulossa, koska haluan niitä kaksi.

Esikon hoitopaikka pidetään, koska haluan että hän pääsee pari kertaa viikossa leikkimään ja voin omistautua ne päivät vauvalle.

Lapsellani on hyvä olla päiväkodissa, ei me muuten oltais sitä paikkaa pitämässä. [/QUOTE]

Niinpä . Minä, minä, minä...

 

[Madicken04]

Itsekin mietin, että miten se kotihoito estää näkemästä muita ihmisiä? Ja jos lapsi sattuisi kysymään, että miksi äiti on kotona ja hän hoidossa, niin vastaus on vaan "siksi", koska parempaakaan perustetta ei pystytä antamaan tai sitä ei itse asiassa olekaan? Mielestäni on kuitrnkin väärin verrata satunnaista viikonloppumatkaa ja sen toivomista siihen faktaan, että osa lapsista on päiväkodissa täyden päivän vanhemman köllötellessä kotona.

Ja Oiskulle synninpäästö annetakoon

Eiköhän tuolle kuopuksellekin tule riittämään vastaukseksi että hän oli päiväkodissa leikkimässä muiden lasten kanssa -ihan niin kuin kaikki muutkin täkäläiset lapset- jos hän sitä joskus kummastelee.

Onko lapsellasi sitten paha olla päiväkodissa, hän ei viihdy tai joutuu olemaan kovin pitkiä päiviä? Silloin ymmärrän ahdistuksesi. Itselläkin oli joskus paha mieli kun miehen kanssa työvuorot meni niin että lapsille tuli väkisinkin pidempiä päiviä, joutuivat menemään hoitoon jo varttia vaille seitsemäksi jne. Noina viikkoina tuli sellainen olo ettei sitä jää riittävästi aikaa lapsille ja perheelle. Mutta taas noina puhtaina virikeaikoina tuota oloa ei ole tullut. Nytkin kun kuopus menee hoitoon 2x6h tunnin päiviä eli käytännössä 12h/vko josta nukkuu vielä kahdet päikkärit niin koen että meille jää vielä ihan kivasti aikaa omalla väelläkin. Jos lapsi hoidossa viihtyy niin en näe mitään syytä soimata itseäni tuosta, tietty jos lapsi ei viihdy niin sitten mietitään asioita uusiksi.

 

[Lapseton shoppailija]

Vaikuttaa siltä, ettei lapset tykkää shoppailusta tai kahviloissa istuskelusta ainakaan itkusta päätellen. Varmaan kivempaa olla tarhassa ja illalla kotona kun äideillä on aikaa olla niiden kanssa.

 

[dvdd]

ymmärrän, että äidillä on erotuska esim. vauvaikäisestä, mutta tyyliin 4v ja muutaman tunnin erosta työpäivän ajan niin ei ole normaalia. Sitten ihmetellään, että lapsella on vaikeaa olla päiväkodissa. No varmaan jos äiti märisee 7h erossaoloa joka päivä :O

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27479543]Niinpä . Minä, minä, minä...[/QUOTE]

Anteeksi, olivatko lauserakenteeni jotenkin pielessä?

Meille siunaantui lapsi, koska herra ylipäällikkö oli niin ajatellut. Toinen on tulossa, koska universumi haluaa niitä meille kaksi.

Esikkoni haluaa käydä leikkimässä myös jatkossa kavereidensa kanssa päiväkodissa, joten se hänelle sallittakoon.

Lapsellani on ihana pieni päiväkotipaikka, josta häntä on täysin turha ottaa pois vuoden-puolentoista takia ja ottaa sitä riskiä, että hän joutuisi sen jälkeen johonkin isoon laitospäiväkotiin.

Joko meni oikein?

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";27479543]Niinpä . Minä, minä, minä...[/QUOTE]

Mistä syystä sinä, sinä, sinä sitten olet lapsia laittanut? Jumalan käskystä, vai kenties siksi että ITSE halusit? Ja koko tämä ketju lähti siitä, mitä AP itse ajattelee omassa päässään. Ei siitä, mitä hänen lapsensa kenties ajattelee.