Miten estän isän uuden vaimon saamasta perintöä?

[tytär]

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleeni kysyä tällaista: Isälläni on paljon omaisuutta ja hän on naimisissa uuden vaimon kanssa, joka ei ole äitini. Suurin osa isäni omaisuudesta on hänen äidiltään saatua, ja kaikissa lahjakirjoissa lukee järjestään:

"Lahjansaajan nykyisellä tai tulevalla aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta tähän lahjaan tai sen tuottoon"

Käsittäkseni heillä ei ole avioehtoa. Eli kysymykseni kuluu: suojaako lahjoittajan lauseke myös kuolemantapauksessa omaisuuden menoa avio-puolisolle? Ymmärrän, että avioerotilanteessa suojaa, eli ei haittaa, ettei avioehtoa ole

Mutta se on mulle epäselvää, miten asia on kuoleman kohdalla, jos isäni kuolisi ensin? Ero kun ei ole näköpiirissä...

 

[ttppii]

Suojaa. Ainostaan silloin jos sinä, kaikki mahdolliset sisaruksesi, ja kaikki teidän lapsenne ovat kuolleita ennen kuin isäsi kuolee, menee tuolla sitaatilla varustetusta perinöstä mitän äitipuolellesi.

 

["vieras"]

lauseke pätee.

Avioliitto päättyy eron lisäksi toisen puolison kuolemaan

 

[Tytär]

Oikeestiko? Oikeestiko? Siis jesss! Kun tuosta tuntuu olevan kahta ilmaa Onneksi mummi on ollut kaukaa viisas

 

["vieras"]

Onneksi mummi on ollut kaukaa viisas

Oikeesti sulla on viisas mummim =)

 

[Tytär]

[QUOTE="vieras";25774130]Oikeesti sulla on viisas mummim =)[/QUOTE] Kiitos Ja ihana mummi onkin, kaikin puolin. Still going strong, 91v.

 

["vieras"]

Paitsi, että isäsi voi testamentata sen nykyiselle vaimolleen. Lakiosaa voit kuitenkin vaatia.

 

[Minerva McGarmiwa]

Jos omaisuus on kiinni asunnossa niin leskellä on oikeus siihen sitten jäädä asumaan vaikka omistus menis miten

 

[kysynpä minäkin]

Miehelläni on 50 % omistus eräästä kiinteistöstä ja omistuskirjoissa lukee tuo sama lahjoittajan kirjoittama teksti "aviovaimolla ei ole oikeutta jne...". Entä jos mieheni kuolee ja alaikäinen lapsemme näin ollen perii tuon osuuden, niin eikö minulla ole edes lapsen huoltajana oikeutta antaa suostumusta tuon osuuden myynnistä tai myymättömyydestä. Toisinsanoen: eikö kyseistä kiinteistöä voida myydä ennen kuin lapseni on täysi-ikäinen, vaikka toinen 50 % omistaja haluaisikin.
Toivottavasti joku ymmärsi ja vastaa =)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25774174]Paitsi, että isäsi voi testamentata sen nykyiselle vaimolleen. Lakiosaa voit kuitenkin vaatia.[/QUOTE]

jos lahjan antaja on rajannut noin selkeästi niin ei auta. Ensin tehty eli alkuperäisen antajan tahto on vahvempi. Uusi puoliso voisi periä vain jos ei olisi rintaperilliset (lapset) elossa.

 

[Hoh]

Kiitos Ja ihana mummi onkin, kaikin puolin. Still going strong, 91v.

kannattaa ottaa selville vielä muualtakin kun palstalta ettei tule ylläreitä

 

[Tytär]

Jos omaisuus on kiinni asunnossa niin leskellä on oikeus siihen sitten jäädä asumaan vaikka omistus menis miten

Joo, tämä ei mua haittaa. En mä mikään inhottava halua olla, mutta ei olla kauheesti väleissä tämän hlön kanssa. Oletettavasti siinä tulis sen verran, että pärjään mainiosti muutenkin Ja heidän vakikiinteistö on Espanjassa. En mä sinne halua edes. Ainakaan ko. taloon

 

["vieras"]

Miehelläni on 50 % omistus eräästä kiinteistöstä ja omistuskirjoissa lukee tuo sama lahjoittajan kirjoittama teksti "aviovaimolla ei ole oikeutta jne...". Entä jos mieheni kuolee ja alaikäinen lapsemme näin ollen perii tuon osuuden, niin eikö minulla ole edes lapsen huoltajana oikeutta antaa suostumusta tuon osuuden myynnistä tai myymättömyydestä. Toisinsanoen: eikö kyseistä kiinteistöä voida myydä ennen kuin lapseni on täysi-ikäinen, vaikka toinen 50 % omistaja haluaisikin.
Toivottavasti joku ymmärsi ja vastaa =)

http://maistraatti.fi/Documents/Hol...psen omaisuuden hoitaminen.pdf?epslanguage=fi

 

[Tytär]

kannattaa ottaa selville vielä muualtakin kun palstalta ettei tule ylläreitä

Joo, totta tämäkin! Olen ajatellut mennä asianajajlle mutta kun mä olen tätä nykyä niin köyhä, ettei ole haluja laittaa rahoja siihen, kun ei se tietty mitään muuta, se on niin kuin se on ja selviää aikanaan. Mutta tietysti olisi hölmöä tuudittautua väärään tietoon, siinä olet ihan oikeassa.

Tämäkin niin kuvaavaa meillä, mummi on antanut aikoinaan jo paljon isälleni, mutta hänestä mulle ei tartte antaa nyt kun hiukka perheellisenä siitä olis apua niin mitään. Sen sijaan kun aikaisemmin vierailimme espanjassa, niin 3. päivänä isä ja vaimo jo vihjailivat, että toisimme kaupasta leipää kun kerran syömme heillä koko ajan
Kai se oli sitten tyytyväinen kun "osallistuimme"