[QUOTE="pojan äiti";30638369]
Mieheni kulttuuri painostaa tekemään leikkauksen lapsena. Muita vaihtoehtoja ei hyväksytä, leikkaamattomuus on erittäin vakava synti isälle ja häpeä myös. Pojasta ei ole tullut kristittyä eikä muslimia, mutta tällä operaatiolla mies varmasti haluaa varmistaa että poika voi helposti tulla muslimiksi. Asiaa on ihan turha perustella järjellä, emme me suomalaisetkaan ymmärrä miksi alastomuus saunassa on väärin. Silti tätäkin meille normaalia tapaa kummastellaan maailmalla. Ympärileikkaus on normi mieheni kotimaassa, ja olisi samanlainen vaade jos mieheni vaatisi etten saa opettaa ja viettää joulua poikani kanssa koska hän uskoo toisin, kokisin että hän ei kunnioita minun kulttuuriani ja toiveitani lapsen kehitykseen liittyen.
Mieheni ei missään vaiheessa ole asettanut rajoitteita tai toiveita sille miten kasvatan lastamme ja mitä kulttuurisia perinteitä hänelle opetan. Ainoastaan minä olen asettanut rajoitteita, mm. vaatinut ympärileikkauksen peruuttamista.
Mitä tulee meidän avioliittoomme, niin ulkopuolisten on turha sitä spekuloida. Meidän liittomme on muutoin täysin toimiva ja vahva, mutta prioriteettilistallani lapsi tulee ykkösenä. Ja kun on kyse lapsen asioista, olen valmis jopa luopumaan avioliitostani jos koen että jokin uhkaa lapseni terveyttä ja hyvinvointia. Eikö jokainen vanhempi toimi samoin, jos esim. epäilee puolisoaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lapsen pahoinpitelystä, eikö toisella vanhemmalla ole vastuu siirtää lapsi tällöin toisen puolison ulottumattomiin?
Kukaan ei ole aivopesemässä lasta tai syyllistämässä tätä erosta. Jossain vaiheessa asia varmasti tulisi esiin, mm. siinä vaiheessa jos lapsi ihmettelee miksi hän ja isä ovat erilaisia. Ja miksi kaikki isän ystävät ja heidän poikalapset ovat erilaisia kuin hän. Ja sitten erilaisuus verrattaen suomalaisiin koulukavereihin ja ystäviin? Teki niin tai näin niin lapsi kokee olevansa johonkin ryhmään verrattaen erilainen.[/QUOTE]
Oletpas sinä nyt ristiriitainen. Aiemmin pohdit sitä, mitä lapsesi ajattelee kun kuulee teidän eronneen tämän ympärileikkausasian takia. Ja sitä, miten estäisit miestäsi aivopesemästä lasta. Nyt taas väität, että kukaan ei syyllistäisi tai aivopesisi lasta. Itse esität marttyyriä, joka on valmis lapsen vuoksi uhraamaan muuten hyvän ja toimivan liiton, eli laitat eron lapsen vastuulle. Eikö tämä muka lapselle välittyisi?
Minäkin tietysti jättäisin miehen, joka uhkaisi lapsen hyvinvointia vakavasti. En ole ihan varma pitäisinkö ympärileikkausta niin vakavana asiana, mutta minä en olisi ikinä edes rakastunut ihmiseen, joka pitää kiinni järjettömistä perinteistä eikä suostu niistä edes keskustelemaan. Mutta en jättäisi lastani pahoinpitelevää miestä vain lapsen edun vuoksi, vaan minä en todellakaan itsekään voisi rakastaa ja kunnioittaa sillä tavoin toimivaa miestä.
Ja jos miehesi on nyt niin ehdoton asiassa ettei suostu siitä edes kanssasi keskustelemaan, miten kuvittelet että hänen kantansa eron myötä lievenisi? Kyllä sinulla on varmasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa mieheen nyt ollessanne parisuhteessa, kuin sitten kun olet hänet jättänyt.
Tuntuu kummalliselta myös asian vertaaminen joulunviettoon. Minusta se nimittäin on sen verran vähäpätöinen asia, että tottakai olisin valmis siitä luopumaan, jos avioliitto ja lapsen ehjä perhe olisi siitä kiinni. Vaikka joulusta pidänkin ja sitä olen aina viettänyt.