miten eroon viinasta???

onko täällä ketään jonka mies olisi päässyt eroon viinasta?
meillä on mies ryypännyt tai vetässyt kännit valehtelematta joka viikonloppuna, joko perjantaina tai lauantaia ehkä jo yli vuoden ajan.
tuntuu kyllä että tätä olis jo kestänyt kauemminkin.alan olla aika väsynyt.
yhteen aikaan hän vielä lähti aina baariinkin,nyt pysynyt kotosalla.
kyllästyin ja uhkasin lähteä.
hän myösi ongelmansa ja lupasi lopettaa.mitä luulette onnistuuko tuosta noin vaan?
onko mitään neuvoa miten voisin häntä auttaa asiassa?
olisi ihana kuulla jos täällä saman asian kanssa painivia äitejä! :\| :\| :\|

 

meillä aivan sama tilanne...mies lupautuu hakemaan hoitoon kun kännissä on mutta selvinpäin se taas unohtuu.meillä tämä tilanne on kestänyt jo kolme vuotta mutta koko ajan olen jaksanut tukena olla ja nyt ensimmäistä kertaa tunnen kuinka mieheni on noussut vastaan tuota viina pirua...kyllähän hän vielä juo mutta vähenemään päin.kovasti on kiitellyt minua tuesta ja siitä että en ole lähtenyt tai uhkaillut...hänellä on oma isä todella paha alkoholisti eikä muutenkaan niin ruusuinen lapsuus takana joten viina peikko ottaa vallan helposti hänen tunne myllerryksistä.
mutta olen minä ollut väsynyt ja itkenyt monet itkut...olen myös puhunut mieheni lähimpien ystävien kanssa ja näin olemme rakentaneet hänelle toista tietä. mutta työtä se vaatii ja helppoa se ei ole.
kannattaa itsellesi hakea tukea vaikka juuri näistä ystävistä joista sitten minulle oli todella suuri apu ja on vieläkin.

 

minä katselin tuota menoa kuusi vuotta. sitten lähdin. lähtöni jälkeen exäni vannoi muutosta, mutta se oli myöhäistä. en ole lähtöäni katunut, vaan olen ylpeä vahvuudestani ja siitä että uskalsin lähteä.

 

Meillä mies ei juonut niinkään usein, mutta sitäkin rankemmin. Ja kaksi viimeisintä kertaa erehtyi vierasiin naisiin. Sit lopetti juomisen...Vuosi sitten. Sen jälkeen ei ole maistanut pisaraakaan. Minä vaan en voi vielä luottaa.. esim. pikkujoulukautena olin ihan tulisilla hiilillä, kun koko ajan mietin lähteekö mies nyt työporukan kans baariin ja sitä kautta jälleen naisiin.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna olis pitäny ns. hälytyskellot soida jo seurustelun alussa ku mies oli ollu ehkä 5-6 vuotta juomatta ja silloinkin lopettanut kertaheitolla. Sit meidän seurustelun aikana alkoi pikkuhiljaa juominen.. häissä maistoi kaljaa ja sit lopulta seuraavissa höissä jo boolia. Sit alkoi kantaan kotiin saunakaljoja (otsikolla tekee hyvää elimistölle) ja alkoi niitä napsia sit joka ilta. Lopulta alkoi ottaa jo lärvejä muutaman kerta vuodessa ja niin edelleen--. Hetkeksi päättyi ekaan pettämiseen. Sit pikkuhiljaa alkoi uudelleen kunnes tuli toka pettämiskerta. Olin ihan hajalla, olin varma, että nyt erotaan. Sit sainki tietää et oon raskaana :x :ashamed: \|O :/ :'( Mies lupasi muuttua totaalisesti. Aikaa tästä vuosi. On mennyt hyvin, mutta ikinä en voi luottaa.....

 

viina piru on aikamoinen. Minun mieheni elämää on hallinnut viina enemmän tai vähemmän jo vuosia. On aina hoitanut työnsä, rakentanut perheelle talon ulos päin asiat tosi hyvin. Mutta sitten välillä mentiin niin ettei ollut mitään rajaa. Mutta jotain tapahtui viime kesänä eräänä heinäkuisena viikonloppuna, mies oli ollut juomassa pe, tuli kotiin la aamu yöstä oli kotona la päivän ja taas poistui la iltana ja saapui su aamu yöstä. Tulin su iltapäivällä töistä ja löysin kotoa hermoraunion miehen, itkevän ja katuvan ja sanoi että nyt täytyy tälle asialle tehdä jotain minä en enää jaksa. Soitti aa.n tukipuhelimeen, meni seuraavalla viikolla kokoukseen. Sen jälkeen meillä on ollut selvä mies ja isä. Ei yhtä ainoatakaan pisaraa kiittää jokaisesta selvästä päivästä, maailma muuttunut paremmaksi, auringonpaistekkin on erilaista kun ei kuulemma tarvitse rynnätä kaljan hakuun heti ensi säteiden näyttäydyttyä.
Ap.lle että jos mies itse tahtoo sen pystyy selättämään, helppoa se tuskin koskaan on. mutta jos on tahtoa sillä pääsee tosi pitkälle.
Päivän kerrallaan

 

\

viina piru on aikamoinen. Minun mieheni elämää on hallinnut viina enemmän tai vähemmän jo vuosia. On aina hoitanut työnsä, rakentanut perheelle talon ulos päin asiat tosi hyvin. Mutta sitten välillä mentiin niin ettei ollut mitään rajaa. Mutta jotain tapahtui viime kesänä eräänä heinäkuisena viikonloppuna, mies oli ollut juomassa pe, tuli kotiin la aamu yöstä oli kotona la päivän ja taas poistui la iltana ja saapui su aamu yöstä. Tulin su iltapäivällä töistä ja löysin kotoa hermoraunion miehen, itkevän ja katuvan ja sanoi että nyt täytyy tälle asialle tehdä jotain minä en enää jaksa. Soitti aa.n tukipuhelimeen, meni seuraavalla viikolla kokoukseen. Sen jälkeen meillä on ollut selvä mies ja isä. Ei yhtä ainoatakaan pisaraa kiittää jokaisesta selvästä päivästä, maailma muuttunut paremmaksi, auringonpaistekkin on erilaista kun ei kuulemma tarvitse rynnätä kaljan hakuun heti ensi säteiden näyttäydyttyä.
Ap.lle että jos mies itse tahtoo sen pystyy selättämään, helppoa se tuskin koskaan on. mutta jos on tahtoa sillä pääsee tosi pitkälle.
Päivän kerrallaan

eikö sinua kiinnosta mitä tuona viikonloppuna tapahtui? Mikä oli se, joka katkaisi kamelin selän?

 

Minun mieheni oli jonkin asteen alkoholisti kun me tavattiin, mutta minun aikana ei ole juopotellut.
Luulen että mieheni tapauksessa kyse oli vain tavasta, eli kun ei ollut muutakaan tekemistä niin vedetään sitten kännit. Ja toisinaan juopottelu oli lähteny käsissä ja putki oli kestäny useitakin päiviä.
Mieheni isä oli alkoholisti ja tiedä sitten olisiko mieheni isänsä jalan jälkiä seurannut jos ei olisi elämässä uudet tuulet ruvenneet puhaltamaan.

Nykyisin mieheni juo tuskin koskaan ja silloin kun juo,juo niin vähän ettei ole edes humalassa tai jos menee humalaan niin sitten haluaa nukkumaan.
Meidän seurustelun aikana yli3v. on mieheni ollut kunnolla humalassa tasan kerran ja muutaman kerran on ottanut pari sauna olutta.

Toivotaan että sama meno jatkuu, alkoholistin tyttärenä totisesti tiedän millaista on elää viinan tuhruisessa elämässä, enkä todellakaan jaksaisi niin elää.

Alkoholismi kun on sairaus, eikä siitä noin vaan hupskeikkaa parannuta.
Viina vaan muuttuu kaikkea muuta tärkeämmäksi se vaan vie mennessään ja tuhoaa kaiken tieltään jos saa siihen mahdollisuuden.

Siinä on varmasti parisuhde koetuksella kun alkoholistin kumppani syyttää itseään ja väsyy siinä viina #&%?$!*ä...kaikki energia kuluu riidellessä ja surressa, pelätessä sitä että mies/vaimo lähtee taas ja siinä menee rahat ja muut.

Mutta eihän siinä syyttelyt ja riitely auta! Ja toisen osapuolen ollessa humalassa ei asiaa pitäisi olemoisinkaan ottaa esille, siitä syntyy vaan riitaa ja turhaa pahaa mieltä molemmille ja lisää syytä juomiselle.
Selvinpäin ja keskustelemalla asiat hoidetaan, ei syyttelemällä jne. vaan kertomalla miltä itsestä tuntuu kun toinen juo jne. yhdessä pitää ongelmaan apua hakea ja yhdessä ongelmasta selvitä.
Rakastaen, kunnioittaen, luottaen ja tukien...se ei ole helppoa tiedän mutta sillä on paremmat tulokset kuin riitelyllä ja toisen sättimisellä.

Alkoholi ongelmia ei pidä salailla, muttei niitä toista loukaten tarvitse huudella ja apua on saatavilla.

 

on mies puhunut useinkin missä oli, mitä teki. Muistin pätkiä sieltä, toinen täältä ei mitään yhtenäistä kuvaa. Ehkä siinä oli se että mitta vain tuli täyteen, ei enää kestänyt sitä henkistä pahaa oloa mikä seurasi ryyppyreissuista ja muistamattomista päivistä(öistä)

 

Mutta nyt en jaksa kirjoittaa, kun on yö ja väsy.
Koetan tulla lähipäivinä kirjoittamaan sulle. (huom. vappu)