Miten eroon tutista?

[mammalia]

Poika nyt 2½ vuotias ja edelleen käyttää tuttia yöunille mennessä..
Pullon jätti 1v. synttäreiden kieppeillä itsekseen ja olen odottanut jos jättäisi tutinkin kun tuntee olevansa siihen valmis. Olen myös siirtänyt tutin pois jättöä pikkuveljen syntymän takia, mutta nyt kun pikkuvelikään ei enää käytä tuttia voisi olla hyvä sauma jättää isoveljenkin tutti pois..
Mutta kun ei onnistu. Jokin aika sitten poika jo oli pari viikkoa ilman, tutti annettiin roska-autovauvalle. Mutta tuli ilta jolloin minulla ei ollut aikaa viettää muutaman tunnin nukutusrumbaa ja annoin tutin takaisin.. Koko parin viikon ajan poika parkui tuttiaan ja alkoi lopulta imeä peukaloa ennen nukahtamista.
No sitten aloin tekemään niin että kun poika oli nukahtanut vein tutin pois. Sillä seurauksella että nytkin, kun en enää tuttia vie, poika tulee öisin itkemään meidän sängyn viereen tai huutaa huoneessaan tuttia..
Olen ehdottanut rehtiä tutin roskiin laittamista ja laitoin pojan kanssa yhdessä pikkuveljenkin tutit roskiin, mutta ei.
Olen ehdottanut jos annettaisiin tutti jollekkin sitä enemmän tarvitsevalle, mutta ei.
Käytössä oleva tutti on liian pienikin, kuvittelin sen olevan niin hankala syöntinen että luovuttaisi, mutta ei.
Onko ideoita? En halua lähteä huudatus-pakottamislinjalle, kuin "viimeisessä hädässä", vaan haluaisin saada pojan itse keksimään että haluakin jättää tutin pois.. Mahtaakohan tämä edes olla mahdollista..

 

[maranooka]

Meidän neiti luopui aikoinaan tutista siten, että juteltiin siitä yhtenä iltana että eiän muillakaan isoilla tytöillä ole tuttia (naapurin lapset esimerkkeinä). Sitten tytön kanssa tultiin siihen tulokseen, että hänenkin täytyy tutistwa luopua ja hän todella vakavalla naamalla otti sakset ja leikkasi tuttinsa rikki. Itku meinasi tulla ja piti sitä tynkää hänen vielä maistaakin, mutta kun totesi ettei siitä enää ehjää tule hän itseheitti sen roskapönttöön. Hän oli tuolloin 1,5 vuotias ja ei tajunnut ettei hän todellakaan kaikkia tuttejansa rikkonut. Muut tutit olivat kaapissa kaiken varalta, mutta olisi varmaan ollut parempi että olisin nekin samantien heittänyt pois (ei niitä kyllä tarvittukaan). Ensimmäisen tutittoman yön jälkeen kirjoitin tytölle aamulla ihan oman kirjeen (kun olin ehtinyt lähteä jo aikaisemmin ja hän vielä nukkui), jossa lupasin että käymme illalla kun tulen, ostamassa hänelle "tuttipalkinnon". Annoin tytön valita ihan oman mielensä mukaan pehmolelun, joka saisi olla ikäänkuin tutin korvikkeenakin sitten tulevina öinä... Näin meillä päästiin tutista. Aikaisemmin olin tuloksetta yrittänyt tuttien viemistä eläinten poikasille ym. pikkuisille. Meillä tehosi siis vain tämä lapsen oman toiminnan kautta tutista poisoppiminen. Kyllä se siitä, sitten kun tutti on saatu lapselta pois (vaikka vain jo yhdeksi yöksi) niin suosittelisin hävittämään loputkin, jotta ei tule kiusausta niitä ottaa esille... Onnea ja kekseliäisyyttä yritykseen! =)

 

[Äiskä80]

Meillä poika on reilun 2-vuotta. Tutti on elämän tärkein asia, niitä pitää olla yksi suussa ja käsissä niin monta kun vaan mahtuu. Tutti on joka paikassa mukana ja suussa koko ajan. Kovasti olen yrittänyt selittää tutteja vauvojen jutuksi, mutta kysyessä Oletko sitten vauva? Niin poika hymyilee ja toteaa olevansa. Kauhulla ajattelen sitä päivää kun tutit on jätettävä... Meillä ei tuttien rikkominen tai pois lahjoittaminen luultavasti auta. Epäilen että tutit katoaa jonain yönä eikä niitä enää vain ole. Raakaa, mutta luulen että kerrasta poikki on meillä paras ratkaisu.
Tutista ei ole luovuttu, koska tuttipullokin on vielä käytössä. Poika juo apteekin maitoa,niin pahaa, ettei nokkamukista voi jouda. Tuttipullo on ainoa keino saada maito alas. Luonnollinen järjestyshän on luopua pullosta ja sitten tutista. En tiedä, luultavasti joudumme tekemään toisin päin. Alkaa tuo tuttiaddiktio vaan pahentua koko ajan...

 

[Terhikki]

Meidän tytsi on nyt 2v 2kk, ja tutista luovuttiin uutena vuotena. Tuttia tyttö oli aina syönyt lähinnä vain nukkuessaan, mutta parin viikon ajan ennen siitä luopumista oli tutin halunnut usein päivisinkin.

No meille kun kanssa kohtapuoliin tulossa uusi pienokainen niin ajateltiin että luopuahan tuosta pitää.

Parin päivän ajan kyselin tytöltä että mitä jos annettaisiin tutti oravavauvoille kun sinä oot jo iso tyttö? Tästä tyttö oli itse ihan innoissaan ja sitten uuden vuoden tienoilla asia toteutettiinkin. Itse sai laittaa tutin pussiin ja se vietiin parvekkeelle odottamaan että oravaäiti hakee pois. Jonkin aikaa tyttö oli ihan tyytyväinen, kunnes tietysti yöunille mentäessä iski totuus - ei ollutkaan enää unituttia!

Aika iso huutohan siitä tuli, mutta nukahti lopulta. Parin päivän ajan meilläkin oli vaikeaa sekä päikkäreille että yöunille nukahtaminen - kerran kysyttyään kyllä tyttö muisti ettei tuttia enää todellakan ole, mutta halusi silti että pitkään pidetään sylissä ennenkuin uskaltautui nukkumaan.

Kyllä siinä ehti tuntea itsensä hirveiksi vanhemmiksi kun näin riistettiin toiselta 'tuki ja turva', mutta oltiin vakaasti päätetty että takaisin ei tuttia voi antaa - siitähän tyttö ihan häkeltyisi!

No lopulta ei tainnut mennä edes viikkoa kun nukahtaminen jo sujui ihan hienosti ilman tuttia. Jonkin aikaa saattoi päivisinkin kiukunpuuskissaan kysellä tuttia, mutta riitti että muistutettiin ettei tuttia ollut kun se kerran oli oravavauvoilla.

Ja aika pian unohtui koko tuttiasia! Ei haitannut enää yhtään vaikka sukulaisvauvojen suussa oli tutti, ja näki häntä hieman isommallakin pojalla tutin suussa. Ei yhtään tuntunut kaipaavan omaa tuttia.

Eli ap:lle neuvoksi että ehdoton päättäväisyys on kaiken a ja o. Jos lapselle on kerrottu että tutti on annettu pois tms, ei sitä yhtäkkiä voi ottaakin kaapin pohjalta esiin kun toinen tarpeeksi huutaa. Seuraavan kerran vieroitusyirtys on taas sitten moninkerroin vaikeampaa! Lapsi oppii kerrasta että kun vaan tarpeeksi kauan huutaa niin lopulta saa periksi.

Tiedän todellakin että se on vaikeaa, sydäntä raastaa kuunnella toisen huutamista mutta eikös vanhempana olo täydykin olla hieman vaikeaa? Meidänhän tehtävä se on monista asioista päättäminen.

Mutta tsemppiä teille yritykseen. Tokihan voi tulla päivä jolloin lapsi ihan oma-aloitteisesti tutista luopuu, mutta siihen voi kulua pitkänkin aikaa. Mutta miten tutista luopuminen ikinä sitten tapahtuukin, muistakaa ettei sitä sitten takaisin enää saa antaa - se on lapselle vielä suurempi vahinko!

:flower:

 

[taustalla]

Leikkaa tuttiosasta ronskisti vaan saksilla palanen pois...niin meillä ollaan onnistuttu jo kahteen otteesseen.Esikoinen vei tutin leikkaamisen jälkeen itse roskiin ja toisen tutti pyöri pitkin lattioita vajaa viikon vaikka ei käytössä ollutkaan kunnes heitin itse roskiin!
Molemmat ovat päässeet eroon tutista hyvin ennen 2v.päivää!

 

[mammalia]

Kiitos neuvoista.
Tiesin ettei tuttia olisi saanut enään antaa takaisin kun oli jo niinkin kauan ollut poissa.. Oli vaan vielä kaapissa yksi käyttämätön tutti jäljellä ja sehän olikin helppo sieltä ottaa :ashamed:
No nyt kun kuopuskaan ei tuttia enää käytä ei kaapeissa uusia tutteja ole, ja tänään keksin pääsiäisen kunniaksi jonkun jutun. Voitaisiin vaikka viedä tutti pikku-pupuille metsään.. :saint:
Huh, toivottavasti kuopus edes nukkuisi suht hyvin seuraavat viikot..

 

[Katrillix]

Meillä kummatkin tytöt luopuneet tutista noin 2v. Kuopus, nyt 2v.2kk., loppiaisena (vähän myöhemmin kuin sun lapsesi Terhikki.)
Konsti on ollut sama. Tutit on heitetty ulko-ovesta oravavauvoille. Ja sinne ovatr jääneet. Itse ovat ne heittäneet. Itku on tullut vasta illalla nukkumaan mennessä kun tuttia ei olekaan ollut. Mutta kuopus varsinkin hyväksyi asian yllättävän nopeasti, vain muutaman kerran kyseli tutin perään, vaikka vaikutti olevan TODELLA kiintynyt siihen. Lapset voi yllättää... =)

 

[mammalia harmaana]

Me tänään pojan kanssa leikattiin tutti poikki.. Jätin risan tutin vielä pöydälle, jos haluaa viel varmistaa että tutti on rikki. Roskiin ei sitä halunnut laitettavaksi, ehkäpä huomenna veisimme sen pupuille. Tai kenties roskiin.
Vähän ennen 23 nukahti vihdoin meidän sänkyyn viereeni..
Rassu.

 

[maranooka]

Onnea yrityksen jatkumiseen! :flower: Muistan tuon tunteen, kun lapsi oli niin "haavoittuvaisen" ja ressukan oloinen, mutta samalla kuitenkin yritti olla urhea pikkuinen... Kyllä se muutamien öiden jälkeen varmasti jo helpottaa!

 

[Mummy]

Kirjoita kortti muka pupuäidiltä, jossa pupuäiti kiittelee hienosta tutista ja kertoo, että tutti on nyt pupuvauvalla. Siihen mukaan vastalahjaksi vaikka puputarroja tai muuta minkä voi ottaa illalla nukkumaan mennessä viereen. Meillä toimi tällainen tarina, tutin uusi haltija oli karhuvauva. Luettin ennen tutin luovutusta ahkerasti kultakutria ja kolmea karhua.

 

[mammalia harmaana]

\

Kirjoita kortti muka pupuäidiltä, jossa pupuäiti kiittelee hienosta tutista ja kertoo, että tutti on nyt pupuvauvalla. Siihen mukaan vastalahjaksi vaikka puputarroja tai muuta minkä voi ottaa illalla nukkumaan mennessä viereen. Meillä toimi tällainen tarina, tutin uusi haltija oli karhuvauva. Luettin ennen tutin luovutusta ahkerasti kultakutria ja kolmea karhua.

Joo, kiva idea!! =)

 

[Kirsikaarina76]

hyvä lukea toisten kokemuksia! meillä neiti 1v9kk ja kesällä pikkukakkonen tulossa. kovasti olemme jo isännän kanssa pohtineet tutista vieroitusajankohtaa...että nyt aika pian ennen vauvaa tai sit selkeesti jälkeen syntymän. neiti syö tuttia vain päikkäreillä ja yöunilla. alkuvuodesta oli päiviä, jolloin vinkui sitä jatkuvasti ja silloin kiristettiin otetta tähän "vain nukkuessa"-linjaan.joskus otan illalla tutin pois kun nukkuu jo, mutta alkaa sen päiväinen pyöriminen ja maiskutus...ja pian saa tintata sen takasin suuhun, jos mielii nukkua ite. äitini oli löytänyt kirjakaupasta Pupu Tupuna kirjan, jossa pikkupupu antaa tutin hiirivauvoille. Mummo on tulossa tällä viikolla meille pitkästä aikaa ja tuo kirjan tuliaisina. eli varmaan aloitamme työstää asiaa piakkoin. jään nyt kuun vaihteessa kotiin tytön kanssa, joten senkin puolseta vois projektin aloittaa...mieskin vielä viikon talvilomalla....eli ei huonosti nukutut yöt haittais niin paljoa...

 

[kati]

Tässä kaksi täysin erilaista tarinaa tutista luopumiseen.
Neiti vajaa 2 v luopui tutistaan kiltisti kun neuvolassa lääkäri selitti että tutti pitäisi heittää pois koska huulessa oli maitorupea. Tätä samaa minäkin olin jo selittänyt mutta tuloksetta. Sitten kun lääkäri sanoi tämän aivan saman asian neiti uskoi kerrasta eikä sen koomin tuttia kaivannut ja minä ihmettelin!

Herra vajaa 2 v leikkasi oman tuttinsa itse saksilla poikki ja heitti ylpeänä roskikseen. Se oli kerrasta poikki ihan kirjaimellisesti sanoen ja taas minä ihmettelin!

Lisäys vielä tohon ensimmäiseen tarinaan: lapsella oli ihan oikeeasti märkärupea huulessa eli ei ollut lääkärin juksua tuo juttu.

 

[mammalia harmaana]

Tänään poika ensimmäistä kertaa tutin leikkaamisen jälkeen kyseli tuttia ennen yöunille menoa, mutta muisti sen menneen rikki.
Edelleen itkee illat n. 22 asti, kunnes nukahtaa. Onneksi kuopus on nopea sopeutuja ja saa alettua nukkumaan vaikka toinen huutaakin.
Tänään jo suostui ajattelemaan lehmän (pehmolelu josta tykkää) ottamista viereen unileluksi. Aikaisemmin käytti rättiä, mutta nyt kun ei ole tuttia ei kelpaa enää rättikään.

 

[Emulihemuli]

Meillä esikoisella oli ihan mieletön tuttiriippuvuus. Kun aloin odottaa toista, päätin, että nyt saa loppua tuttirumba (tyttö oli vajaa 2v). Aiemmat maanitteluyritykset eivät olleet johtaneet omatahtoiseen luopumiseen. Leikkasin tutista ison palan pois ja kerroin, että hiiri oli käyny puremassa tutin rikki ja vieny muut tutit hiirivauvoille. Seurasi epätoivoista imemisyritystä tyngästä, roskiin vientiä, takas hakua...itkun kans nukkumaan parina päivänä ja tuhman hiiren syyttämistä...kunnes kolmantena päivänä ei enää muistanutkaan tuttia kysellä. Välillä pitkänkin ajan päästä vielä katseli kaiholla serkkunsa tuttia ja toisinaan salaa imeskeli kuopuksen tuttia, mutta ohi on mennyt sekin vaihe. Mutta yhdyn edellisiin siinä, että on oltava päättäväinen asiassa, vaikka sydäntä raastaakin toisen lohduton tutin kaipuu.
Onneksi tämä kuopus ei ymmärrä tutin päälle, joten ehkä jää yksi taisto vähemmälle...

 

[heli-79]

Meillä tytär heitti itse tutit roskiin, kun oli ikää 1,5v. Näki kun isänsä laittoi huonossa kunnossa olevan tutin roskiin, niin tytär heitti koputkin eikä enää sen jälkeen "kysellyt" tutin perään.

Minulle voi meilailla osoitteeseen helistin79@suomi24.fi , jos haluaa jutella muutenkin..

 

[mammalia]

Jee!! Nyt meillä on sitten ihan tutitonta sakkia
Esikoinen ei ole enää kysellyt tutin perään (en muuten edes tiedä missä se raato on).. Koskaan sitä ei saanut viedä kellekkään pupulle, lampaalle tai hiirelle mitä ehdotin. Mutta ei sitä enää halua itsekkään. Heitti rätinkin pois.. Muistuttaa ehkä liikaa siitä mukavasta turvallisesta imeskelykapineesta.
Kauhistuttaa vaan kun tuo kuopus käyttää tissiä imemisentarpeeseen.. Pitääköhän nekin sitten joskus leikata palasiksi ja heittää roskiin. Auts!
Kiitos tsempistä kaikille ja urheutta saman asian kanssa painiville!! Oli se aika hurjaa huudattaa "pientä".. Mutta kannatti.

 

[galateija]

Meiilä neiti oli kans kova syömään tuttia.. Yhtenä päivänä vaan leikattin tutin päät rikki ja aina kun pyysi tutia niin näytettiin että se on rikki. Tosi pian oppi sen itsekin muistamaan eikä sen perään sitten huudeltu..

 

[Eetun äiti]

Meidän tutit annettiin joulupukille!

 

[kattara]

Meillä jäi tutti pois tasan tarkkaan vuosi sitten. (Nti on nyt 2v7kk.)
Sillon oli kova nuha, eikä tuttia voinut imeä.Nuhan parattua ostin silikonitutteja, ihan vaan kokeilun vuoksi,sillä ennen nuhaa oli käytössä luonnonkumiset tutit. Eihän se silikonitutti kelvannut, Enni ei työ tutti on pahhaa, sano ja nukahti. Ihmeen helposti se tutti jäi. Joskus vaan alkuaikoina nti kaipasi tuttia, mutta tyytyi lampaaseen ja rättiin. :hug:

 

[hiiri]

\

Meidän tutit annettiin joulupukille!

Ja meillä oraville =)

 

[minä]

Meillä poika oli 2 vuotiaana kova katsomaan teletappeja, joten päätettiin antaa kaikki tutit teletappi maahan. Meillä lopetti poika päiväunien nukkumisen, yöunet meni niin, että parina päivänä kyseli että missä se tutti on kun nukkuun mentiin. Kerroin että siellä teletapeilla, ni poika rauhottu ja alkoi nukkumaan. Pian sen jälkeen kyllä alkoi nukkumaan minun vieressä..

 

[gringa]

Tyttö oli erittäin tuttiriippuvainen ja nukkumisesta ei tullut mitään ilman tuttia. Juhannuksena kun siskojeni kissat olivat kanssamme mökillä niin viimeisenä päivänä aloin puhumaan, että kisut on vielä pieniä, että mahtaako ne tarvita tuttia. Tyttö antoin tuttinsa kisuille ja illalla kotona sitä tietysti kyseli, mutta saatoin sanoa, että nehän jäi mökille kisuille. Ensimmäinen yö oli yhtä tuskaa, toinen vähän helpompi ja kolmas nukuttiin jo kokonaan. Ensimmäisen yön jälkeen en olisi koskaan uskonut että se menee niin kivuttomasta. Pari päivää myöhemmin tyttö vaan tuhahteli nähdessään jollain tutin, että vaan vauvat syö tutteja.