M
maitokannut
Vieras
tuossa yhdessä ketjussa suurin osa sanoo että 1-2v ois hyvä imettää.
tää on ainoa asia mistä jotenkin en mielelläni puhuisi, kun olisin halunnut imettää pidempään
ekaa ja toista lasta imetin kumpaakin n. 3,5kk, sitten alkoivat itse jotenkin kyllästyä siihen. toinen alkoi suuttumaan kun näkikin tissin ja toinen vaan tuijotteli kattoon ja ihan kuin olisi pyristellyt pois. eihän ketään voi pakottaa, joten pulloon pikkuhiljaa siirryttiin, se kun kelpasi. eihän syömisen pidä lapselle ikävää olla. haikein mielin imetyksen kummallakin kerralla lopettelin, mutta ajattelin että hölmö olisin jos vaan sitkeästi pakottaisin.
sitten tietysti olen lukenut asiasta enemmän ja kuulema suunnilleen tuossa iässä tulee tissiraivareita jotka menee ohi. tietty otin itelleni huonon omantunnon ja se on säilynyt näköjään tähän päivään asti, vaikka lapset on jo 4v ja 6v.
nyt nuorin alkaa lähestyä tuota 3,5kk ikää. toivon että imetys sujuisi vielä, mutta sen keston päättää tuo ihana pieni
olenko mä ihan huono, kun olen imettänyt vaan reilu 3kk? olenko mä luovuttanut liian helpolla vai olenko mä vain toiminut lapsentahtisesti?
3,5kk on tosi kaukana suosituksista, mutta terkatkin on sanoneet että jokainen viikko, ja jokainen päiväkin on plussaa. ja kyllähän järki sen sanoo että niinhän se on. miten tästä typerästä mietiskelystä pääsee eroon??
tää on ainoa asia mistä jotenkin en mielelläni puhuisi, kun olisin halunnut imettää pidempään
ekaa ja toista lasta imetin kumpaakin n. 3,5kk, sitten alkoivat itse jotenkin kyllästyä siihen. toinen alkoi suuttumaan kun näkikin tissin ja toinen vaan tuijotteli kattoon ja ihan kuin olisi pyristellyt pois. eihän ketään voi pakottaa, joten pulloon pikkuhiljaa siirryttiin, se kun kelpasi. eihän syömisen pidä lapselle ikävää olla. haikein mielin imetyksen kummallakin kerralla lopettelin, mutta ajattelin että hölmö olisin jos vaan sitkeästi pakottaisin.
sitten tietysti olen lukenut asiasta enemmän ja kuulema suunnilleen tuossa iässä tulee tissiraivareita jotka menee ohi. tietty otin itelleni huonon omantunnon ja se on säilynyt näköjään tähän päivään asti, vaikka lapset on jo 4v ja 6v.
nyt nuorin alkaa lähestyä tuota 3,5kk ikää. toivon että imetys sujuisi vielä, mutta sen keston päättää tuo ihana pieni
olenko mä ihan huono, kun olen imettänyt vaan reilu 3kk? olenko mä luovuttanut liian helpolla vai olenko mä vain toiminut lapsentahtisesti?
3,5kk on tosi kaukana suosituksista, mutta terkatkin on sanoneet että jokainen viikko, ja jokainen päiväkin on plussaa. ja kyllähän järki sen sanoo että niinhän se on. miten tästä typerästä mietiskelystä pääsee eroon??
