Miten eroon negatiivisista tunteista ystävän mahdollista raskautta kohtaan?

[Musta harmaana]

Hei,

Tuli pitkähkö aloitus, mutta jos joku jaksaa kiinnostua niin kiitos!

Olemme mieheni kanssa toivoneet vauvaa jo pidemmän aikaa.
Tuloksena yksi hiukan pidemmälle edennyt raskaus, joka päättyi rv14 ja pari alkuraskauden keskenmenoa/kemiallista raskautta.

Pitkäaikainen ystäväni on nyt alkanut mieheni kanssa toivomaan vauvaa, ja huomaan usein ajattelevani, etten halua hänen tulevan raskaaksi/saavan vauvaa ennen minua. Hällä nyt ensimmäinen "yrityskierto" takana ja minä olin onnellinen, että hällä menkat alkoi

En ole ollut kateellinen kaikille ympärilläni raskaaksi tulleille tai katkera nähdessäni vauvamasuja, mutta jostain syystä ajatus tämän ihmisen raskaaksi tulosta ennen minua ahdistaa, vaikka tiedän ettei se ole minulta pois ja tiedostan, etten saisi ajatella näin. Enkä todella haluaisi, mutten mahda itselleni mitään.

Luulen, että asiaan on vaikuttanut se, että tämä ystäväni ei ole erityisen lapsirakas ja on sanonut, ettei edes pidä vauvoista jne.
Minä taas olen haaveillut äitiydestä teinistä lähtien...
Lisäksi hän on suhtautunut todella kylmästi menetyksiimme eikä ole ollut tukenani tai jaksanut edes kuunnella, kun minulla on ollut tarve puhua, rv14 keskenmenneen raskauden jälkeen välimme ovat viilentyneet aika lailla.

Oli miten oli, haluaisin eroon näistä tunteista...
Kiitos jos joku jaksoi tämän lukea, ja vielä suurempi kiitos niille, jotka jaksavat kommentoida.

 

[vieras]

minulla oli samoja tuntemuksia siskoani kohtaan. olen vanhempi, ja jotenkin halusin että minä saisin lapsen ensin. mutta meillä mies ei halunnut lapsia joten jouduin "odottamaan" vuosia, kunnes tulin vahingossa raskaaksi. pitkien keskustelujen jälkeen päätimme pitää lapsen ja siskoni tuli raskaaksi vasta kun lapsemme oli jo syntynyt. nyt hänellä on jo 2 lasta ja meillä "vain" yksi koska mies ei halua enempää

 

[hei]

nuo tunteethan ovat ihan luonnollisia. Jos kyseessä olisi oikein sydänystävä niin varmaan puhuisin tunnoistani. Se yleensä puhdistaa ilmaa ja varmaan ystäväsikin ajattelee sit vähän noita sun menetyksiä ja tuntoja. Hän ei ehkä ole osannut ajatella sitä keskenmenon kauheutta, kun ei ole itse koskaan ollut raskaana tai lapsia silloin toivonut. Tuosta lapsirakkaudesta sanoisin, että monikaan ei ole lapsirakas ennen omia, eikä tarttekaan. Äidiksi kasvetaan raskausaikana ja hyvä niin. Et sinä siitä tunteesta ehkä kokonaan eroon pääse, mutta puhuminen voisi tehdä hyvää. Mukavaa jatkoa sinulle, toivottavasti onnistaa

 

[Ap]

Tuli vielä mieleen lisäys, että olen huolissani siitä, että jos ystäväni tulee raskaaksi hän odottaa minun olevan täysillä mukana iloitsemassa hänen raskaudessaan, mutta pelkään, etten pysty, vaikka haluaisinkin ja voin kyllä yrittää.

 

[Autumn]

No tuota, en osaa kyllä suoraan sanoa, että miten tuosta tunteesta eroon pääsis, mutta varmasti itsekkin hyvin tiedät, että ei se ole sulta mitenkään pois vaikka ystäväsi tulisikkin raskaaksi. Ja kokemusta minullakin on pitkään yrittämisestä, että tiedän tunteen. Meillä meni kolme vuotta ja sitten tärppäsi. Keskenmenosta minulla ei ole kokemusta ja siitä halit sulle :hug: Toivottavasti saatte vielä pienen nyytin.

 

[Gloria Mundi]

Omassa elamassani olin juuri siina pain vastaisessa tilanteessa. Hyva ystavani toivoi ja toivoi lasta, yrityksista huolimatta ei tulosta. Mieheni ja mina omassa elamassamme paatimme etta oli toisen vauvan aika meille - ja mina tulin raskaaksi heti ensi kierrosta. Kannoin todella huonoa omaa tuntoa siita etta tulin raskaaksi, vaikka niin halusinkin kayvan, eika ystavani monen vuoden yrityksesta huolimatta tullut raskaaksi. Valit viilenivat meilla alkuraskauteni aikana kunnes paatin etta tama on jotenkin selvitettava. Ystavani ja mina tapasimme ja juttelimme tilanteesta - milta meista molemmista tuntui - itkimme kumpikin - ja olemme edelleen hyvia ystavia - 16 vuotta myohemmin. Joskus on nostettava se kissa poydalle ja rohkeasti puhuttava josko se tilanne siita laukeaisi. Rohkeutta sinulle ja onnea matkaan. =)

 

[!!]

Ystäväsi toivoo vauvaa mieheSI kanssa??

 

[Ap]

Kiitos vastauksista.

Luulen, että ystäväni saattaa aavistaa ainakin osittain nämä tunteeni.
Siitäkin tunnen huonoa omaatuntoa. En haluaisi, että hän joutuu olemaan varovainen kanssani. Olisi ihanaa jännäillä yhdessä ystävän kanssa, olen vielä sen verran nuori (24) ettei ystäväpiirissäni juuri ole lapsia tai edes lapsia juuri tällä hetkellä suunnittelevia.

Jotenkin se, että minun nyt pitäisi olla innoissaan hänen yrityksestään, kun hän ei ole ollut lainkaan kiinnostunut meidän tilanteestamme, tuntuu vaikealta.

En tunnista itseäni näistä viesteistäni, nämä tunteet tulivat täytenä yllätyksenä.

 

[AP]

Ystäväsi toivoo vauvaa mieheSI kanssa??

Juu ei, noin ei kyllä ollut tarkoitus kirjoittaa. Mutta hyvä että kirjoitin noin, koska nyt ainakin vähän naurattaa

 

[Finttu]

Mä ymmärrän sua täysin. Itsellä melkein kolme vuotta yritystä takana ja nyt olen "icsi-raskaana". Minulla on yksi ystävä, joka on myös kauan halunnut vauvaa ja ainoa keino myös heille on ivf/icsi, mutta he ovat päättäneet, että hoitoihin he eivät lähde. Tämä ystäväni ei tiedä, että olen raskaana, puhumattakaan, että olemme hoitojen avulla raskautuneet.
Miten voisin kertoa hänelle raskaudestani, kun en kuitenkaan halua tuoda julki, että se on hoidoilla aikaan saatu?[b/] En haluaisi häntä loukata, mutta luulen hänen kuitenkin pahoittavan mielensä. Antakaahan vinkkiä.

 

[Finttu]

Ai niin, anteeksi AP, että tulin sun ketjuun kyselemään, mutta tässä olis asian toinen puoli.

 

[Ap]

Ei haittaa Finttu, mielellään kuulen näitä "toisen puolen" kokemuksia myös, ne ehkä auttavat ajattelemaan asiaa ystäväni näkökulmasta.
Olen oikeasti tosi pettynyt itseeni, kun tunnen niin kuin tunnen.

 

[Ap]

Miksi muuten Finttu et haluaisi tuoda julki että raskaus on hoidoilla alkuun saatu? Minulta meni tämä vähän ohi...

 

[Finttu]

Miksi muuten Finttu et haluaisi tuoda julki että raskaus on hoidoilla alkuun saatu? Minulta meni tämä vähän ohi...

En mä oikein tiedä. Ei vaan olla kerrottu kun mun yhdelle hyvälle ystävälle asiasta. Kun jos kertoo, että on hoidot takana, ni sitten kaikki kysyy sitä syytä. Meillä on miehessä vika ja musta vaan tuntuu, ettei se ole kovin innokas kertomaan asiasta, vaikka ei ole sitä koskaan sanonutkaan.

Mutta kyllä mullakin oli noita hirveitä tunteita tässä muista ihmisistä. Toiset tosiaan jaksaa itku kurkussa kertoa jostain JO toisesta yrityskierrostaan.

 

[Ap]

Kun jos kertoo, että on hoidot takana, ni sitten kaikki kysyy sitä syytä. Meillä on miehessä vika ja musta vaan tuntuu, ettei se ole kovin innokas kertomaan asiasta, vaikka ei ole sitä koskaan sanonutkaan.

Mutta kyllä mullakin oli noita hirveitä tunteita tässä muista ihmisistä. Toiset tosiaan jaksaa itku kurkussa kertoa jostain JO toisesta yrityskierrostaan.

Aivan, juu minä ymmärsin että hän tietää kuitenkin että teilläkin on ongelmia ollut.

Se on kyllä jännä miten toiset on paniikissa siitä tokasta yrityskierrosta jo.
Meillä ei ole takana niin pitkää yritystä kuin täälläkin monella että useampia vuosia ennen ekaakaan tärppiä.
Mutta meillä kun ne tärpit ei sitten kuitenkaan ole tullut syliin saakka, niin eipä se paljon lohduta, että on raskaaksi tullut, kun kerta kerran jälkeen menee kesken. Plussia on kutakin edeltänyt noin puolen vuoden yritys, mutta kaikki menneet kesken.

 

[Annu]

Hei,

Tuli pitkähkö aloitus, mutta jos joku jaksaa kiinnostua niin kiitos!

Olemme mieheni kanssa toivoneet vauvaa jo pidemmän aikaa.
Tuloksena yksi hiukan pidemmälle edennyt raskaus, joka päättyi rv14 ja pari alkuraskauden keskenmenoa/kemiallista raskautta.

Pitkäaikainen ystäväni on nyt alkanut mieheni kanssa toivomaan vauvaa, ja huomaan usein ajattelevani, etten halua hänen tulevan raskaaksi/saavan vauvaa ennen minua. Hällä nyt ensimmäinen "yrityskierto" takana ja minä olin onnellinen, että hällä menkat alkoi

En ole ollut kateellinen kaikille ympärilläni raskaaksi tulleille tai katkera nähdessäni vauvamasuja, mutta jostain syystä ajatus tämän ihmisen raskaaksi tulosta ennen minua ahdistaa, vaikka tiedän ettei se ole minulta pois ja tiedostan, etten saisi ajatella näin. Enkä todella haluaisi, mutten mahda itselleni mitään.

Luulen, että asiaan on vaikuttanut se, että tämä ystäväni ei ole erityisen lapsirakas ja on sanonut, ettei edes pidä vauvoista jne.
Minä taas olen haaveillut äitiydestä teinistä lähtien...
Lisäksi hän on suhtautunut todella kylmästi menetyksiimme eikä ole ollut tukenani tai jaksanut edes kuunnella, kun minulla on ollut tarve puhua, rv14 keskenmenneen raskauden jälkeen välimme ovat viilentyneet aika lailla.

Oli miten oli, haluaisin eroon näistä tunteista...
Kiitos jos joku jaksoi tämän lukea, ja vielä suurempi kiitos niille, jotka jaksavat kommentoida.

Tunteesi ovat täysin inhimillisiä! Eikä tunteet ketään vahingoita!

Minulla on jo yksi lapsi ja toista toivomme ja yritystä pari kiertoa eli tosi vähän aikaa. Silti vastaavia tunteita nousee sisältäni muita kohtaan!

 

[Ap]

Tunteesi ovat täysin inhimillisiä! Eikä tunteet ketään vahingoita!

Kaippa nämä tunteet voivat olla jokseenkin normaalejakin, mutta tuntuvat minusta itsestäni niin kovin vääriltä...

Mietin, meneekö tunne kuitenkin ohi jos ystäväni tulee raskaaksi.
Vai tunnenko todella niin kuin pelkään tuntevani? Pystynkö iloitsemaan hänen raskaudestaan? Vai unohtuvatko nämä ikävät tunteen tosipaikan tullen ja olenkin aidosti iloinen ja innoissani hänen onnestaan alusta saakka (niin kuin mielestäni pitäisi, sillä eihän hänen onnensa ole minulta pois)?

Noh...aika näyttää.

 

[sama ongelma toisinpäin]

Pahoittelut ap menetyksiesi puolesta. Minulla on sama tilanne tavallaan meneillään, mutta olen se toinen osapuoli. Itsellä alkaa pian ikäkin tulla vastaan lisääntymisen kannalta, mutta en edes uskalla ajatella raskautta ja sitä mitä ystäväni siitä ajattelisi. Pahimmillaan välimme katkeasivat, mitä en todellakaan halua. Olen ajatellut odottaa vielä pari vuotta, mutta sitten on pakko vain panna toimeksi, tapahtui mitä tapahtui. Huonolla tuurilla käykin vielä niin, että itsekin kohtaa ikäviä vastoinkäymisiä ja raskauden mahdollisuus pitkittyy entisestään. Nämä on aika hankalia juttuja.

 

[Finttu]

[quote="Ap]
Aivan, juu minä ymmärsin että hän tietää kuitenkin että teilläkin on ongelmia ollut.

Se on kyllä jännä miten toiset on paniikissa siitä tokasta yrityskierrosta jo.
Meillä ei ole takana niin pitkää yritystä kuin täälläkin monella että useampia vuosia ennen ekaakaan tärppiä.
Mutta meillä kun ne tärpit ei sitten kuitenkaan ole tullut syliin saakka, niin eipä se paljon lohduta, että on raskaaksi tullut, kun kerta kerran jälkeen menee kesken. Plussia on kutakin edeltänyt noin puolen vuoden yritys, mutta kaikki menneet kesken.[/quote]

Juu ei hän tiedä. Tietää tosin, että ens keväänä tulee 4 vuotta kun en ole pillereitä syönyt ja ½ vuotta niiden lopettamisen jälkeen mulla alkoi sellaset helvetilliset menkkakivut, ettei mitään rajaa. Että voisihan sitä laskea yhteen 1+1 jos haluaisi.

Mä oon pahoillani sun menetysten takia. Usko tai älä, mutta pelko se on mulla vieläkin pepun ympärillä vaikka mennään jo rv15+.