Miten eroon miespelosta?

[ugly]

Onko kellään kokemusta? Siis en pelkää sellaisia miehiä ketkä ei kiinnosta vaan sellaisia jotka kiinnostaisi. Olen myös ujo ja hiljainen ollut aina miesten seurassa ja siitä minua on kiusattukin koulussa. Nytkin huomasin että olen yhdessä miehen kanssa jota pidän ystävänä eli minulla ei ole tunteita häntä kohtaan. Pelkään että en rakastu koskaan tai olen monta kiinnostavaa ja hyvää miestä jo hylännyt. Tai siis en päästä heitä lähelle sisimpääni...

 

[sylolooki]

Pelkäät siis rakastaa. Olet ehkä kokenut hylkäämisiä? Itsetuntosi vaikuttaa huonolta. Jonkun mukavan terapeutin kanssa keskustelusta voisi olla apua.

 

[ugly]

En vaan osaa niitä sanoa mitä ne voisi olla, isäni ei ehkä ollut läsnä ja ei ollut voimakas isähahmo minulle.

 

[Tuulipuku]

Aloita joku miehinen harrastus

 

[ugly]

mikä olisi miehinen harrastus ja olisiko siitä apua tähän rakkausongelmaan?

 

[Mrs Shillelagh]

Miesten pelkääminenhän on ihan tervettä itsesuojeluvaistoa, nehän on vaarallisia.

 

[ugly]

Osaahan tälle nauraakin, mutta se ei ole tosielämässä kivaa kun jos tapaa mielenkiintoisen miehen niin suurinpiirtein paskoo housuunsa ja änkyttää. Eli tulee paniikki, että kiinnostuukohan tuo minusta, juuri tuo rakkaudenpelko ja hylkäämisen pelko.

 

[winter feeling :-)]

On mullakin miespelkoa, yli kuuteen vuoteen en ole treffeillä käynyt, enkä ole ikinä ollut seurustelusuhtessa. Mulla on ollut ankara isä. Pitäsi vissiin löytää "hyvä" terapeutti, niin se toimisi korjaavana kokemuksena. Tosin live-elämäkin voi niitä tarjota, jos ei liikaa itseään pelon sisälle rajoita. Niin moni mennyt ohi, juuri tämän pelon takia, vaikea avautua ja uskaltaa tunnustaa tunteensa ja rakastua. Mutta kyllä se aikanaan varmaan menee ohi, jos jonnekkin pääsee puhumaan asioita. Ikä ja aika tietysti vähän auttaa. Mutta ei kaikesta yksin selviä.

 

["vierailija"]

Aion mennä omilla kokemuksilla eteenpäin, joitain positiivisia kokemuksia on ollut, esim. treffeillä olen käynyt. Niin niistä se pitää nyhtää elämänfilosofian lanka omaan elämään. Ei auta jäädä tuleen makaamaan.....Rohkeasti vaan uusiin tilanteisiin, hyviä kokemuksia sieltä tulee ja jos ei tule, niin sit ei tule, ei se niin vakavaa ole. Ei parane jäädä miespelkoiseksi loppuelämäksi.

 

["Roosa"]

Mä lopetin alkoholin käytön kokonaan 15 vuoden jälkeen. Mitä enemmän vähensin, sitä enemmän tuli miespelkoa. Nyt olen ollut muutaman kuukauden kokonaan juomatta ja pelkään miehiä hyvin arkipäiväsissä tilanteissa, kuten kaupankassalla, junassa jne. Juomattomuus on vahvistanut pelkoa, mutta toisaalta haluan kohdata sitä, enkä piilottaa noita pelon tunteita juomalla. Tavoitteena on kohdata miehet arkipäiväsissä tilanteissa ilman hikoilua ja sydämen hakkaamista ja välttelyä. Sitten toivoisin että saisin hankittua miespuolisia ystäviä. Romanttisissa suhteissa en ole koskaan ollut ilman alkoholin "apua". Olen aloittanut terapian, sillä ahdistus kasvaa välillä sietämättömäksi. Kuulisin muiden kokemuksia mielelläni, sillä en ole kuullut että tälläaista olisi ollut kenelläkään.