Miten elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy toinen lapsi?

Ikäeroa tulee 2v 1kk. Millaisia hyviä käytännön vinkkejä antaisitte?

 

Osta kantoliina ja kaksivuotiaalle videoita.

Niih, ja ne jutut, jotka jää tekemättä, ehtii varmasti myöhemminkin; rauhassa vaan.

 

Yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä.

Paljon puuhaa kaksivuotiaalle, anna extrahuomioita isosisarukselle, paijaatte yhdessä vauvaa jne. Pidä rutiineista kiinni (jos olette käyneet kerhoissa tms), ettei lapsi koe, että vauva on vienyt häneltä kaiken hauskan.

 

Älä hermostu vaikkei asiat aina toimi suunnitellusti. Meillä ikäeroa 1v9kk ja pitkää pinnaa tarvitaan usein Huomioi uhmaikäistä, ja naurata, usein kiukuttelu on vain huomionhakua..

 

Meillä on vähemmän ikäeroa vanhempien välillä (15kk) ja niin pienellä ikäerolla se ei muuttanu oikein mitään. Oli vaan 2 vauvaa. Vanhempikin oli vielä niin vauva, että esim. ihan varmasti nukkuivat vähänaikaa yhtäaikaa ja koska vanhempikion vilä nukkui ihankunnolla päivisin ja muutenkin oli niin vauva että viihtyi vielä vaunuissa istumassa, voi käydä lenkillä ja liikkua kävellen kuten ennenkin.

 

Ottakaa yhdessä päiväunet... se oli ihanaa. Kun lapsia on enemmän, joku on aina hereillä...

Ja kantoliina on huippu.

 

Minuukin vähän alkaa jo jännittää, kun tuo tyttö on jo uhman merkkejä näyttänyt ja tokan la on marraskuussa..ikäeroa tulossa vajaa 2v.7kk.

 

2v 1kk on meidän kahden ekan ikäero. Hyvin meni heti aluksi. Mutta kun pikkusisko alkoi liikkua, isoveli alkoi kiusata. Loppui kyllä suht nopeasti kun puututtiin aina. Nyt ovat 4v ja 1v 11kk ja leikkivät paljon yhdessä, mutta tappelevat ja riitelevätkin.

Stressaavaa oli toisen vauva-aikana se, että esikoinen yritti tehdä pahojaan sillä aikaa kun imetin. Ja toista ei uskaltanut jättää kaksin toisen kanssa ettei vaan mottaise heti kun silmä välttää.

Esikoiselle leffoja ja uusia leluja ja paljon huomiota, ettei koe että pikkuveli/-sisko vie kaiken huomion.

 

Jotkut väittävät, että yhtä hyvin kahden kanssa mennyt tai paremminkin.
Tilastollisesti tosin suurin eropiikki on toisen lapsen syntymän ja rakentamisen aikana.
Mielestäni toinen lapsi muutti enemmän kuin ensimmäinen. Oma aika ja parisuhdeaika loppuivat, kun molemmille piti antaa joskus henk.koht huomiota, ja mies töissä. Ajan puute ja rahan puute astuivat meillä kuvaan jo toisen lapsen synnyttyä... yhdelle kaikkea oli liikaakin.

 

mutta jos ikäeroksi tulee 1 vuosi niin se ON AIVAN KAMALAA!
vauva aika menee hyvin, kun vauva yleensä vain syö ja nukkuu. vaan sitten kun vauva täyttää vuoden..voi hyvät hyssykät |O siitä se ilo alkaa
(kauheaa on ollu mutta pois en vaihtas kuitenkaan )

:heart:

 

Alussa kaikki meilläkin ihan ok, kun vauva nukkuu paljon mutta vähitellen totaalinen oman ajan puute kyllä väsyttää, kun aina on joku jotakin vailla. (esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, niin iso jo)

Ja kun yhden lapsen kanssa elämä oli sitä, että ihmetteli, miten paljon sitä omaa lasta voi ihailla ja rakastaa ja palvoa, ja voi voi voi... kahden lapsen kanssa samat asiat alkoivat jo tuntua kovalta työltä: lohduttaminen (taapero, ja leikki-ikäinen, koko ajan sattuu jollekin jotain, koko ajan on hommaa), kysymyksiin vastaaminen, koko ajan saatavilla olo.
Meillä ei tosin tukiverkkoja ollenkaan. Varmasti monilla on ihan eri kokemus, jos isompi on edes joskus pois silmistä mummolassa tai jonkun muun kanssa pihalla edes pari tuntia.

 

mutta jos ikäeroksi tulee 1 vuosi niin se ON AIVAN KAMALAA!
vauva aika menee hyvin, kun vauva yleensä vain syö ja nukkuu. vaan sitten kun vauva täyttää vuoden..voi hyvät hyssykät |O siitä se ilo alkaa
(kauheaa on ollu mutta pois en vaihtas kuitenkaan )

:heart:

Älähän liiottele siellä.

Meillä ikäeroa 11,5 kk ja paremmin ei voisi olla! Ainoa ongelmallinen asia oli kuopuksen koliikki ja itkuisuus lähelle vuoden ikää. Siitä asti kun kuopus lopetti itkemisen ja oppi kävelemään, on ollut helpompaa. Meillä ei tosiaan vauvat ole syöneet ja nukkuneet.

 

Ja vielä parisuhteesta, kun ensimmäinen yhteinen lapsi parantaa parisuhdetta, syventää sitä, toinen lapsi kyllä on haitaksi koska ei koskaan ole sitä parisuhdeaikaa, vain kotitöitä ja lastenhoitoa ja lapsia ja palkkatyötä.
En neuvoisi oman kokemuksen perusteella ketään tekemään kahta lasta, paitsi jos on paljon rahaa tai paljon tukiverkkoja ja apua. Jos siis haluaa että elämässä on muutakin kuin työtä.
Mutta moni rakastaa niin paljon lapsia, että tekee vielä enemmänkin. (minä en ole niin lapsirakas).

Neuvoisin käyttämään sitä rahaa ja tukiverkkoja jos niitä on, niin jaksaa. (Tai menemään töihin äitiysloman jälkeen, silloin minulla alkoi vasta väsyttää, pienen vauvan kanssa kaikki sujui paremmin kuin hyvin, mutta kun toisesta alkaa olla vastusta esikolle, siinä vaiheessa alkaa tappelut ja esikoisen huomionhaku)

 

Ja vielä parisuhteesta, kun ensimmäinen yhteinen lapsi parantaa parisuhdetta, syventää sitä, toinen lapsi kyllä on haitaksi koska ei koskaan ole sitä parisuhdeaikaa, vain kotitöitä ja lastenhoitoa ja lapsia ja palkkatyötä.
En neuvoisi oman kokemuksen perusteella ketään tekemään kahta lasta, paitsi jos on paljon rahaa tai paljon tukiverkkoja ja apua. Jos siis haluaa että elämässä on muutakin kuin työtä.
Mutta moni rakastaa niin paljon lapsia, että tekee vielä enemmänkin. (minä en ole niin lapsirakas).

Neuvoisin käyttämään sitä rahaa ja tukiverkkoja jos niitä on, niin jaksaa. (Tai menemään töihin äitiysloman jälkeen, silloin minulla alkoi vasta väsyttää, pienen vauvan kanssa kaikki sujui paremmin kuin hyvin, mutta kun toisesta alkaa olla vastusta esikolle, siinä vaiheessa alkaa tappelut ja esikoisen huomionhaku)

Hassu. Ei onneksi ihan noin mene. Muutoinhan ei olisi edes aikaa saada seuraavia lapsia alulle
:kieh:

 

Ja vielä parisuhteesta, kun ensimmäinen yhteinen lapsi parantaa parisuhdetta, syventää sitä, toinen lapsi kyllä on haitaksi koska ei koskaan ole sitä parisuhdeaikaa, vain kotitöitä ja lastenhoitoa ja lapsia ja palkkatyötä.
En neuvoisi oman kokemuksen perusteella ketään tekemään kahta lasta, paitsi jos on paljon rahaa tai paljon tukiverkkoja ja apua. Jos siis haluaa että elämässä on muutakin kuin työtä.
Mutta moni rakastaa niin paljon lapsia, että tekee vielä enemmänkin. (minä en ole niin lapsirakas).

Neuvoisin käyttämään sitä rahaa ja tukiverkkoja jos niitä on, niin jaksaa. (Tai menemään töihin äitiysloman jälkeen, silloin minulla alkoi vasta väsyttää, pienen vauvan kanssa kaikki sujui paremmin kuin hyvin, mutta kun toisesta alkaa olla vastusta esikolle, siinä vaiheessa alkaa tappelut ja esikoisen huomionhaku)

Hassu. Ei onneksi ihan noin mene. Muutoinhan ei olisi edes aikaa saada seuraavia lapsia alulle
:kieh:

No meillä ei ole ollutkaan. Ehkä kerranvuodessa jaksaa ajatella asiaa. (Ei ole muuten tarkoitus saada enempää lapsia alulle.) Ihmettelen ja ihailen niitä jotka jaksavat siinäkin asiassa ja joka vuosi uusi raskaus... kai me olemme erialisia.

 

No meillä ei ole ollutkaan. Ehkä kerranvuodessa jaksaa ajatella asiaa. (Ei ole muuten tarkoitus saada enempää lapsia alulle.) Ihmettelen ja ihailen niitä jotka jaksavat siinäkin asiassa ja joka vuosi uusi raskaus... kai me olemme erialisia.

Totta, erilaisia olemme ja hyvä niin. Suomessa ei kenenkään ole pakko lisääntyä omien rajojensa yli.