Miten aukaista umpisolmu?

Olemme vähitellen puolisoni kanssa ajautuneet tilanteeseen, joka kerta toisensa jälkeen menee riitelyksi eikä rakentavaa keskustelua enää synny. Kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi tai jos antaakin, niin useimmiten se olen minä. Taas sitten mennään vähän aikaa eteenpäin, kunnes tilanne taas tulee esille ja riitelyksihän se menee... jälleen kerran.
Tilanne on monille tuttu alkoholin käyttö. Ei, puolisoni ei ole alkoholisti, jos joku sellaisen käsityksen saa. Itse tulen perheestä jossa ko nautintoaine oli todellinen ongelma ja tästä johtuen suhtaudun sen nauttimiseen lasten läsnäollessa kielteisesti, etenkin kun lapset ovat pieniä niinkuin meidän. Mieheni harvoin nauttii kaljaa ktotna silloin kun olemme keskenämme, mutta kun tähän pakkaan sekoitetaan joku ulkopuolinen niin sitten.
Myönnän että näen punaista tässä asiassa turhankin äkkiä ja personallisuuteni ei anna olla hiljaa vaan sanon asiasta, joskus ehkä väärälläkin tyylillä. Voisin ehkä hieman opetella itsehillintää ja luottamaan toiseen, mutta kun minä olen aika useasti nähnyt kuinka joukossa tyhmyys tiivistyy eikä se jää siihen muutamaan seuran vuoksi nautittuun. Pelkään sitten aina että niin käy tälläkin kertaa.
Suon puolisolleni sen, että hän käy kavereidensa kanssa viikonloppuisin ( ei toki jokainen viikonloppu ). Lähiaikoina on tuntunut jollain tavalla jopa helpottavalta, etä hän lähtee kavereiden kanssa kun jää kotiin, koska tällöin minun ei tarvitse katsella edes yhden pullon juomista eikä kiristellä hampaita jotten räjähtäisi.
Rakastan puolisoani ja uskon, että hänkin rakastaa minua, vaikka se lähiaikoina onkin välillä ollut vaikeaa muistaa aina välillä.
Puolisoni on sitä mieltä, etä hän voi kyllä välillä nauttia muutaman oluen lastenkin ollessa kotona, minä taas en pidä tästä. Miten siis saisin jotain ratkaisua tähän tilanteeseen? Miten saisin puolisoni tajuamaan minun kantani asiaan ja toisaalta miten itse kasvattaisin omaa sietokykyäni tähän asiaan?
Lisättäköön vielä, että ise en ole absolutisti, nautin olutta ja siideriä silloin tällöin ( todella harvoin . Tuskin koskaan lasten läsnäollessa ja silloinkin vain korkeintaan yhden.

 

Meillä on otettu se raja, että toisen pitää olla autoilu kunnossa aina kun lapset on paikalla (eikä toinenkaan juo lasten nähden humalaan). Pari pulloa olutta voi ottaa joskus. Yleensä nekin ottaa sitten kun lapset nukkuu.

Ehkä jos korostat tilanteessa sitä miltä se sinusta tuntuu ja miksi? Onko kuitenkin parempi, että hän ottaisi ne pari kotona eikä lähtisi mihinkään kun että hän sitten lähtee ulos niitä juomaan? Ei varmaan lapsille ole haitaksi nähdä kohtuu käyttöä kotona silloin kun se on esim saunakalja tai kaksi kerran viikossa esim saunan yhteydessä? Siinä tapauksessa sinun pelkosi alkoholismista tai sen suuntaisesta käyttämisestä lienee liioiteltu ja jos ette sopua löydä, tilanne voi kärjistyä jopa eroksi. Keskusteluapu voisi olla solmukohtaan avuksi. Nimi vaan srk:n perheas.neuv.keskukseen jonoon, kyllä se aika tulee sieltä vastaan vaikka jono pitkä ehkä onkin.. On varmaan muitakin neuvojia olemassa. Kuka tietää?

 

Hei!
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa oli alkoholismia. Olen nähnyt ja kuullut väkivaltaa ja siksikin minulla on ollut erittäin kielteinen kanta alkoholin ottamiseen viikottain/viikolla. Itse en myöskään ole absolutisti, mutta jotenkin oli ymmärrettävämpää juoda sitten kerralla enemmän kuin että tissuttelee viikolla paljon. Tämä käsitys tosiaan johtuu juuri siitä, että isäni aloitti tissuttelulla ja lopputuloksena oli itsensä hengiltä juominen.
Mä ymmärrän sun kantasi tähän asiaan. Toki voisit ehkä ottaa jossain määrin asian rennomminkin. Meillä nautitaan saunakalja (silloin tällöin) lapsenkin ollessa kotona. Siis meidän oman perheen kesken. Mitään ryyppäjäisiä yms. meillä ei pidetä, ja jos pidetään niin muksu on silloin hoidossa. Meidän suhteessa tähän mun erittäin negatiiviseen käsitykseen juomisesta on auttanut vain puhuminen, puhuminen,puhuminen...Mieheni ymmärtää lähtökohdistani johtuvat pelot ja muut, ja nyt olenkin niistä juuri siksi päässyt, että olemme saaneet asian käsitelty halki. Enään siitä ei tarvitse puhua. Mulle ei itse asiassa ole tullut pitkään aikaan sellaista oloa, että älä juo...tai että tyhjät oluttölkit aiheuttaisi kaapissa kylmiä väreitä ja muistoja.
Mä olen sitä mieltä, että ilman keskustelua ja juurta jaksain puhumista te ette tuosta tilanteesta pääse eteenpäin. Kun keskustelu ei omin voimin onnistu, niin suosittelen minäkin esim. seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuskuksessa (kamala sana!) käyntiä. Jonoa sinne on, mutta kyllä sinne pääsee. Muistaakseni ystäväni joutui kaksi kuukautta odottamaan aikaa. Se menee onneksi äkkiä se aika =)