miten arjesta selviää

[pöhköilijä]

miten muut työssä käyvät mammat joilla on alle kouluikäsiä lapsia ehtii ja jaksaa hoitaa koko rumban: lapset, kodin, itsensä ehkä miehenkin siinä sivussa.
ottaa päähän tää iso pömppämaha joka ei itsestään sula vaan pitäis löytää aikaa urheiluun, laittaa ruokaa vekaroille ja pitää huusholli kunnossa.
mies auttaa lasten kanssa pari tuntia päivässä mut ajattelee ehkä et kun hoitaa kaikki laskut niin siinähän sitä vastuunkantamista jaetaan.
omasta mielestä en saa tarpeeks tukea lastenhoidossa, siivouksesta puhumattakaan. töissäkin kun joutuu rämpimään vailla minkäänlaista tukea ja motivoida kymmentä ihmistä suorittamaan joka päivä 100% ilman että itse saan siitä muuta kun palkaa.
välillä tuntuu et nyt on liikaa painoa reessä, mut sitten taas aattelen et josko se on vaan omasta suhtautumisesta kiinni. moni jaksaa paljon enemmänkin eikä valita. mitä mie teen?

 

[Äiti2000]

Laske ihmeessä vaatimustasoasi. Ei kaiken tarvitse olla tiptop kunnossa, kun käyt työssä. Omaa aikaa ois myös hyvä ottaa. Siinäpä muutama vinkki täältä kotoa.

 

[Nelthilta]

\

mies auttaa lasten kanssa pari tuntia päivässä mut ajattelee ehkä et kun hoitaa kaikki laskut niin siinähän sitä vastuunkantamista jaetaan.

Just joo. Raha ei ole muuta kuin numeroita tiliotteessa, mutta oma aika on omaa aikaa. Jos olette molemmat täysipäiväisesti töissä niin jaatte myöskin tasan kotityöt.

 

[keväänlapsi]

En nipota kotitöistä, joita ei ole tehty. Se tekee, kumpaa ärsyttää ennemmin siivottomuus tai saamattomuus.

 

[Quality]

Avuttomuutta se on jos ei saa yhtä huushollia pyöritettyä. Ajatteles niitä entisaikojen äitejä jotka pesivät käsin pyykit, leipoivat leivät, siivosivat alkeellisilla välineillä, synnyttivät siinä sivussa. Avuttomuudesta ei tietoakaan...

 

[ennen oli ennen]

Joopa joo
Äitiniki hoiti 4 lasta,lehmät ja kodin kun mies oli savotassa. Ihmettelen miten jaksoi mutta olikin kuulema rättiväsynyt ja elämässä ei ollut paljon iloa. Nykyään on toisin. Ei ole tarvinnut tottua moiseen rääkkiin ja on lupa olla silti väsynyt. Joten me äidit elkäämme tunteko huonoa omatuntoa jos väsyttää. Itse tunnen olevani joskus rätti jo yhden vauvan ja kotitöiden kanssa. (mies ei ehdi osallistumaan mihinkään joten jää kyllä lämmitykset, tien auraukset ym. miesten töitä). Ollaan tyytyväisiä nykyaikaan kun yhteiskunta maksaa äitiyspäivärahan (edes jonkinlaisen) ja saadaan olla kotona edes vauvaaika. Entisaikojen äidit varmaan superäitejä joskin väsyneitä sellaisia. Lapsille ei varmaan hirveästi ollut "laatuaikaa" kun oli kaikki muut hommat. Nautitaan lapsistamme kun on siihen mahdollisuus eikä välitetä jos ei kaikki tiptop ja väsyttää.

 

[kukkerikuu]

Kyllä sitä väsynyt on ja välillä pitää valittaakin, mutta ei tämä jakso niin montaa vuotta kestä etteikö siitä selviä. Huusholli on enemmän tai vähemmän sotkuinen, mutta se on elämää. Miehen lastenhoito on aika vähäistä, nyt olen alkanut vaatia aikaa että pääsenl lenkille ja jumppaan. Esikoinen kulkee paljon isänsä kanssa ja minulla on mukana tuo meidän pikku - eemeli, joka ehtii jokapaikkaan ja varsinkin sinne minne ei saisi. Kiloja on vielä 10 ylimääräistä ja niitä tässä kovasti yritän pois saada.

 

[Cinnamon Lee]

Kun olette kerran molemmat töissä niin kotiaskareet puoliks ja sillä selvä. Tai voihan sitä tieten palkata siivoojan joka käy siivoamassa kodin. Siinä voi sopia kummasta meilummin luopuu ajasta vaiko rahasta.

Urheilu vaati meilläkin paljon suunnittelua ja motivaatiota että sitä saa aikaseksi.

Joo, eipä ole mullkaan mitää ihme taikoja jakaa jolla arli pyöris ihan ittestään..

Käykää iltaisin jonkun kerran viikossa ulkona syömässä! (Mun paras vinkki). Kiva tapa olla yhdessä koko perheen kanssa, kaikki saa mieleistä ruokaa ja kenenkään ei tartte käydä kaupassa, tehdä ruokaa eikä tiskata. =)

 

[Cinnamon Lee]

\

Avuttomuutta se on jos ei saa yhtä huushollia pyöritettyä. Ajatteles niitä entisaikojen äitejä jotka pesivät käsin pyykit, leipoivat leivät, siivosivat alkeellisilla välineillä, synnyttivät siinä sivussa. Avuttomuudesta ei tietoakaan...

Joo, ja olivat pirteitä ja onnellisia? Järjestivät synntäreitä ym illalliskutsuja, opiskelivat ja kävivät töissä? Jäi varmaan myös aikaa harrastuksille ja ystäville? Saivat kahdenkeskeistä aikaa miehensä kanssa sekä tekivät usein viikonloppumatkoja kahdestaan?

 

[stara]

Tiedän tunteesi! Olen myös niin väsynyt välillä että en jaksa yhtään mitään. mies on kolmivuorotyössä ja hänen iltavuoro viikkonsa on aivan kauheita! Olen yksin lapsen ja koirien kanssa, nukahdin jopa viime viikolla kouluun tunnille. mutta aina sitä jostain sitten voimaa saa taas jaksaa eteenpäin. koirien kanssa pääsee onneksi hyvin lenkille monesti päivässä ja sinne on pakko mennä. ylimääräisistä kiloista en jaksa välittää. tulee vaan kauhia stressi siitäkin jos paineita ottaa liikaa.

 

[kohta töihin]

\

miten muut työssä käyvät mammat joilla on alle kouluikäsiä lapsia ehtii ja jaksaa hoitaa koko rumban: lapset, kodin, itsensä ehkä miehenkin siinä sivussa.
ottaa päähän tää iso pömppämaha joka ei itsestään sula vaan pitäis löytää aikaa urheiluun, laittaa ruokaa vekaroille ja pitää huusholli kunnossa.
mies auttaa lasten kanssa pari tuntia päivässä mut ajattelee ehkä et kun hoitaa kaikki laskut niin siinähän sitä vastuunkantamista jaetaan.
omasta mielestä en saa tarpeeks tukea lastenhoidossa, siivouksesta puhumattakaan. töissäkin kun joutuu rämpimään vailla minkäänlaista tukea ja motivoida kymmentä ihmistä suorittamaan joka päivä 100% ilman että itse saan siitä muuta kun palkaa.
välillä tuntuu et nyt on liikaa painoa reessä, mut sitten taas aattelen et josko se on vaan omasta suhtautumisesta kiinni. moni jaksaa paljon enemmänkin eikä valita. mitä mie teen?

Olen samaa miettinyt itsekin. Menen kohta töihin ja mietin, miten aika riittää yhtään mihinkään. Miten vietän yhteistä aikaa lapsen kanssa, joka pitäisi laittaa sänkyyn varmaan jo 19.30, jotta jaksaisi herätä aamulla aikaisin ja unta olisi riittävästi - päiväkodissa päiväunet jää siihen 2 tuntiin, kotona saattaa nukkua 3-4 h. Iltatoimet on siis aloitettava heti klo 18 jälkeen syömisineen, pottajuttuinen, iltasatuineen :/

Ja aamulla ylös klo 06 että ennättää haravoida oman kuontaleensa ojennukseen ettei ihan harakalta näyttäisi työpaikalla.. illalla pyykit, silitykset, tiskit, siivota on pakko kun on astmaa ja allergiaa, ja lapsen kanssa pitäisi leikkiä ja olla, ja niin, nämä kotiäitikilot minäkin haluan pois! Ja itseni semmoisiin mittoihin että tykkään itsestäni.

 

[kohta töihin]

\

miten muut työssä käyvät mammat joilla on alle kouluikäsiä lapsia ehtii ja jaksaa hoitaa koko rumban: lapset, kodin, itsensä ehkä miehenkin siinä sivussa.
ottaa päähän tää iso pömppämaha joka ei itsestään sula vaan pitäis löytää aikaa urheiluun, laittaa ruokaa vekaroille ja pitää huusholli kunnossa.
mies auttaa lasten kanssa pari tuntia päivässä mut ajattelee ehkä et kun hoitaa kaikki laskut niin siinähän sitä vastuunkantamista jaetaan.
omasta mielestä en saa tarpeeks tukea lastenhoidossa, siivouksesta puhumattakaan. töissäkin kun joutuu rämpimään vailla minkäänlaista tukea ja motivoida kymmentä ihmistä suorittamaan joka päivä 100% ilman että itse saan siitä muuta kun palkaa.
välillä tuntuu et nyt on liikaa painoa reessä, mut sitten taas aattelen et josko se on vaan omasta suhtautumisesta kiinni. moni jaksaa paljon enemmänkin eikä valita. mitä mie teen?

Olen samaa miettinyt itsekin. Menen kohta töihin ja mietin, miten aika riittää yhtään mihinkään. Miten vietän yhteistä aikaa lapsen kanssa, joka pitäisi laittaa sänkyyn varmaan jo 19.30, jotta jaksaisi herätä aamulla aikaisin ja unta olisi riittävästi - päiväkodissa päiväunet jää siihen 2 tuntiin, kotona saattaa nukkua 3-4 h. Iltatoimet on siis aloitettava heti klo 18 jälkeen syömisineen, pottajuttuinen, iltasatuineen :/

Ja aamulla ylös klo 06 että ennättää haravoida oman kuontaleensa ojennukseen ettei ihan harakalta näyttäisi työpaikalla.. illalla pyykit, silitykset, tiskit, siivota on pakko kun on astmaa ja allergiaa, ja lapsen kanssa pitäisi leikkiä ja olla, ja niin, nämä kotiäitikilot minäkin haluan pois! Ja itseni semmoisiin mittoihin että tykkään itsestäni.

 

[Auvoinen arki]

Olen 2-vuotiaan touhottajan ylipainoinen, yksinäinen, yh. =) Oma ratkaisuni on ollut ulkoilu YHDESSÄ naperon kanssa.
Työpäivän jälkeen syö ensin lapsi,vaatii vielä vahtimista ! Sit hän katsoo lastenohjelmia ( tällä aikaa minä syön, ja luen postit )
Yhdessä tosiaan pihalle tai kavereille, ym kivaa...
Kotiin viimeistään 19.30 ja silloin alkaa iltajutut.
Nuppuseni on nykyisin onneksi helppo nukutettava, joten kodin kaaos alkaa järjestyä vasta klo 21.00 jälkeen. hetken aikaa saan nuttia siististä kodista, kunnes kuukahdan itsekin viimeistään 22.30.
Silitykset ym isommat hoitelen, kun lapsi on viikonloppuisin päiväunilla.
Näin meillä.
piha on kuin viidakko, pyykkivuori huikea, en koskaan leivo...Mutta MEILLÄ ON KIVAA !!!!!!!!!!!!