Miten ajattelitte jaksaa huomisen päivän?

Mua nolottaa edes ajatella huomista, koska taas uudemman kerran tuotin pettymyksen tälle yhteiskunnalle

 

? B) ei ymmärrä...

 

Tämä viesti tulikin lapsettomuus-puolelle B)

 

:ashamed: no näköjään..
Mutta pohdin tota asiaa eilen illalla, ystäväpiirissä on pari lapsetonta paria, joista tuntuu varmasti ihan kamalalta tuo äitienpäivähössötys.

 

Mä aattelin käyttää huomisen juhlistamalla omaa äitiäni. Pahalta se itsestä tuntuu aina äitienpäivänä mutta oma perhe on tukena. Juhlitaan sitten vielä tämäkin vuosi vaan äitiä, ei mua.

 

Kauheelta tuntuu, jo kolmas äitienpäivä kun mun olisi pitänyt olla itse äiti :'(
Onneksi on parin viikon päästä lisätutkimuksia ja hoitoja eessä niin yrittää ajatella positiivisesti että sieltä apu löytys jo pikkuhiljaa.

Tsemppiä kaikille ja ei anneta periksi, jospa me vielä päästään äitienpäivää päivänsankareina viettämään ja sitte se tuntuuki niiiiiin hyvältä

 

Teen kaikkea muuta kuin vietän sitä juhlaa, omaa äitiäkin kävin jo tänään onnittelemassa. Nukun pitkään, sitten lenkille ja saunaan, ruokaa ja hyvää musiikkia. Radiota tai telkkaria ei kannata avata.

 

Mä ajattelin puhtaasti vihata maailmaa ja oksentaa, kun näen onnellisia pikku perheitä ja onnellisia pikku aloituksia kaksplussalla, joissa äiti hehkuu miten isukki leikkii lasten kanssa ja miten lapset iloisesti kiljuvat. Tunnepatoumia? Kyllä. Pitäisikö vaan pysyä kaukana kaksplussasta? Kyllä.

 

En oikeasti tiedä. Toinen ivf takana, pp10 menossa ja lugeja laittaessa havaittavissa punaista :'( Viime vuonna äitienpäivänä alko menkat ja itkin niitä. Tänä vuonna näköjään sama juttu.

 

Don Huonotin biisi hetkellisesti paransi mieltä:

Hyvää yötä ja huomenta
Hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta

 

Mie aattelin siivoilla, pakkailla tavaroita ja pitää sen tavallisena sunnuntaina. Soitan varmaan äidille onnittelu puhelun kuitenkin. Tämä on nyt 5. äitienpäivä, kun lasta olemme yrittäneet. Ensimmäinen ja toinen äitienpäivä meni surullisissa merkeissä, kolmanteen mennessä oli jo turtunut koko hommaan, joten ei tuntunut enää missään. Viime vuonna tuli taas masentunut olo, kun samoihin aikoihin selvisi, ettei ensimmäinen inssi tuonutkaan tärppiä ja niinä päivä ehkutettiin töissäkin äitienpäivää. Vaikka tämän vuoden alussa tehty IVF-hoitokaan ei tuonut toivottua tulosta, en stressaa.

Mutta jos alkaa surettamaan, niin halaan ja hellin sitten tuota meidän koiraa, koska mies on toisella paikkakunnalla, enkä saa häneltä lohtua.