onneton80
Te hieman yli kaksikymppisinä ekaa kertaa raskaaksi tulleet. Kertokaapa miten ja missä vaiheessa kerroitte raskaudestanne omalle äidillenne. Miten hän suhtautui uutiseen?
Itse olen 25-vuotias nainen ja poikaystäväni on saman ikäinen. Olemme seurustelleet 16-vuotiaista asti. Emme ole naimisissa, mutta tarkoituksena kyllä olisi avioitua muutaman vuoden sisällä. Äitini ja isäni pitävät todella paljon poikaystävästäni. Silti...
Haluaisin todella lapsen rakkaan poikaystäväni kanssa. Ainoa asia, joka minua epäilyttää ja pidättelee on kuitenkin se, että pelkään äitini reaktiota. Äitini on meinaan todella tiukka tyyppi, EI uskonnollisessa mielessä vaan muuten. Olen aivan varma, että jos kertoisin olevani raskaana (en siis vielä ole), äiti saisi aivan hillittömän raivarin.
Tunnen äitini niin hyvin, että näen sen kaiken kauhun jo etukäteen mielessäni: "Mitä kaikki MUUT nyt ajattelevat! Mitä naapuritkin alkavat puhua! Ettehän te ole naimisissa! Sinullahan on opiskelut kesken! Ensin pitäisi olla ammatti, ura ja omistusasunto!..."
Itkettää, kun luen tätä keskustelupalstaa ja kaikki kertovat onnesta sekaisin olevista isovanhemmista ja hössöttävistä äideistä. Voi, kun minunkin äitini suhtautuisi niin.
Itse olen 25-vuotias nainen ja poikaystäväni on saman ikäinen. Olemme seurustelleet 16-vuotiaista asti. Emme ole naimisissa, mutta tarkoituksena kyllä olisi avioitua muutaman vuoden sisällä. Äitini ja isäni pitävät todella paljon poikaystävästäni. Silti...
Haluaisin todella lapsen rakkaan poikaystäväni kanssa. Ainoa asia, joka minua epäilyttää ja pidättelee on kuitenkin se, että pelkään äitini reaktiota. Äitini on meinaan todella tiukka tyyppi, EI uskonnollisessa mielessä vaan muuten. Olen aivan varma, että jos kertoisin olevani raskaana (en siis vielä ole), äiti saisi aivan hillittömän raivarin.
Tunnen äitini niin hyvin, että näen sen kaiken kauhun jo etukäteen mielessäni: "Mitä kaikki MUUT nyt ajattelevat! Mitä naapuritkin alkavat puhua! Ettehän te ole naimisissa! Sinullahan on opiskelut kesken! Ensin pitäisi olla ammatti, ura ja omistusasunto!..."
Itkettää, kun luen tätä keskustelupalstaa ja kaikki kertovat onnesta sekaisin olevista isovanhemmista ja hössöttävistä äideistä. Voi, kun minunkin äitini suhtautuisi niin.