Miten 1-vuotias taas nukahtamaan itsenäisesti?

Muksu nukahti aikanaan itsekseen iltaisin ilman tuttia unilelun kanssa. Päiväunille nukahti tutin kanssa itsekseen. Siirryimme pois tutista, jolloin hyssyttelin tytön uneen ja nopeasti tähän tottuikin. Nyt kuitenkin ei osaa enää nukahtaa itsekseen iltaisin (jos siis minä nukutan. Miehen antaa nukuttaa ilman, että hän jää huoneeseen) vaan nousee itkemään pinnasängyn reunaa vasten.

Olen tehnyt niin, että laitan tytön rauhallisesti takaisin nukkuma-asentoon ja odotan pinniksen vieressä, että rauhottuu ja lähden pois. Joskus alkaa heti itkemään, joskus menee minuutti-pari. Annan hetken itkeä ennen kuin menen taas laittamaan nukkuma-asentoon. Tätä jatkuu sitten 15-30min.

On vähän "huudatus-unikoulu" ja tekee vähän pahaa olla vastaamatta lapsen hätään. :| Opetanko näin lapsen todella, että hän pystyy ihan hyvin nukahtamaan itsekseen vai jääkö lapselle enemmänkin trauma koko nukkumaanmenosta, kun aina joutuu itkemään...?

Vai taivunko nukuttamaan lapsen niin, että olen vieressä? Sekin vaan on aikamoista säätöä, kun pikkuhiljaa sitten saa keventää silityksiä ym ja silti saattaakin havahtua, kun äiti ei olekaan vieressä enää.

Olisi vaan huomattavasti helpompaa, jos esikoinen osaisi nukahtaa itsekseen, koska seuraava olisi tulossa helmikuussa...

Syliä lapsi saa päivisin (laulellaan, lorutellaan, leikitään) kyllä, mutta nyt on joku pikku-uhma nostamassa päätään äidille... :headwall: Ja flunssaakin on ollut.

 

itse ainakin neuvoisin olemaan vaan päättäväinen, eli ei lapselle palveluja. tottuu siihen kyllä että vaikka kuinka itkustaa ei se auta. meillä vieläkin esikko joskus kokeilee että tulisko kanniskelijoita mutta kun on päättäväinen se tuottaa tulosta. yhdessäoloa paljon ennen nukkumaan menoa, sänkyyn hetken silittelyä ja pois huoneesta. pidennä joka kerta takaisin menoa kun lapsi alkaa itkemään. vaikka 5 minuutilla. kyllä se ajan kanssa kun ei vaan välillä anna periksi, pysy tiukkana. tämä on toiminut meillä ja lapsi on nukkunut puolivuotiaasta asti 12 tuntisia öitä ilman nukutteluja, ja yöllisiä herättelyitä. viedään sänkyyn peitto päälle, pusuja, ja pois huoneesta.

ottakaa vielä joku selkeä iltarutiini niin lapsi tietää että nukkuma-aika on tulossa.

 

meillä muuten tota itkemistä unikoulun aloitettuamme kesti vajaan viikon. välillä kokeili vanhoja tapoja mutta kun periksi ei annettu on tulos nyt hyvä. ennen tätä tyttö heräili tunninki välein ja joskus nukutus kesti 1h-2h...huh..

 

vaikka olisi kuinka päättäväinen niin silti lapsella saattaa olla vaikeuksia tyyntyä itsekseen ym.silti hän saattaa herätä yöllä monta kertaa.

meillä tyttö nukkui 10kk-18kk hyvin ja nukahti illalla hyvin ja nyt ollutkin sitten liki vuoden kaikenlaista säätämistä....yöllä kulkee meidän viereen ja iltaisin haluaisi nukahtaa sohvalle meidän viereen.nyt on taas menossa meillä "unikoulu"kun vauva tulossa tammikuussa.ollaan vierellä kunnes nukahtaa.

unikoulutus ja se huudattaminenkin on vielä suht "helppoa" kun lapsi ei pääse pinniksestä pois.jatkettavasta pääsee pois ja kulkemaan.eipä sitä sinne oikein sitoakaan voi

 

Iltarutiinit ovat juu todella selvät: Iltapuuroa, sitten vessaan potalle, pesulle ja yöpön vaihtoon, sitten iltamaito tuttipullosta olkkarissa sylissä, seuraavaksi hampaiden pesu ja sitten sänkyyn nukkumaan. Silloin, jos on ihan poikki, niin saattaa nukahtaa iltamaidollekin (ehkä yhden kerran viikossa tms), mutta silti käyn pesemässä hampaat (peilin kautta, kun muksu makaa olkapäällä... )

Ja sänkyyn ei olla koskaan tarjoiltu mitään. Ei maitoa, ei vettä. Aiemmin annettiin aamusta tutti, jotta nukkuisi vähän pidempään, mutta nyt ollaan sekin lopetettu (periaate on, ettei sängystä nousta ennen 7.00.

Kaipa tuo tosta suttaantuu ajan kanssa... :|

 

itsellä ei siis ole kokemusta kun tästä yhdestä ja ainoasta muksusta mutta sen olen oppinut tuttujen ja oman lapsen kautta että tilanteet vaihtelee.aika harva lapsi pysyy rutiineissaan ikuisesti.kehitysvaiheet ja hampaat sekoittavat monesti nukkumisasiat.olennaista kai on se että yrittää aina näiden tilanteiden jälkeen palata totuttuun tapaan.
1-vuotias on vielä tosi pieni, musta ei kannata olla liian rankka.
pääasiahan kai on että jokainen perhe tekee niinkuin parhaaksi katsoo ja sitä mikä tukee jaksamista pidemmällä tähtäimellä.
siltikään aina homma ei mene niinkuin haluais...mä olen ainakin sen oppinut.olen myös hyväksynyt että tuo oma muksu ei ole kaikkein helpoin ja parhain nukkuja vaikka kuinka haluais.

 

olen samaa mieltä että toiset lapset on päättäväisyydestä huolimatta huonoja nukkumaan. se on ihan tosi. mun mielestä silti ei annata lapselle antaa periksi. meilläkin tyttö kun siirrettiin pinniksestä pikkusänkyyn, ekana yönä ei nukkunut kuin tunnin ku käveli aina meidän viereen. mutta joka kerta kun tyttö huoneeseen itkien tuli, vein takasin omaan sänkyyn ja peittelin enkä puhunut mitään. seuraavana yönä ei noussut sängystään kuin 3 krt. ja nyt on nukkunut taas monta kuukautta hyvin. =) meillä on ainakin toiminut. eli meillähän ei periaattees koskaan oo " unikoulua" lopetettukaan kun se kerran aloitettiin, aina jos yöllä /( todella harvoin ) jotain häikkää tulee, noudatamme miheni kanssa näitä hyväksi todettuja toimia, ja yöt rauhoittuu pikaisesti.
mutta jokainen lapsihan on yksilö ja jokainen vanhempi parhaiten tuntee oman lapsensa enkä todellakaan väitä että tämä kaikilla toimisi. omalla kokemuksella voin tätä ( ja ystäväperh. ) suositella. mutta jokainenhan tekee niinkuin itse parhaaksi näkee, ja ajattelee lapsellekin parhaaksi olevan.

paljon onnea uudesta tulevasta perheenlisäyksestä ja toivottavasti nukutus menee pian helpommaksi :hug:

 

Taidan olla nyt musta lammas tässä ketjussa, mutta itse olen aina ottanut muksun viereen jos on yöllä viereen kinunnut. Mun kohdalla se on tuntunut oikealta ratkaisulta, että lapsi pääsee viereen jos kaipaa aikuisen turvaa. Isompana ollaan sitten tehty omaan sänkyyn muuttamisesta kiva juttu, ja "vapaaehtoisesti" siirtyminen on ollut huomattavasti helpompaa, eikä ole täytynyt potea huonoa omaatuntoa siitä että lapsi itkee pinnasängyssä (mulle tulee heti hirveet itsesyytökset, turhaan varmaankin). Joka tapauksessa, kyllä ne muksut jossain vaiheessa alkaa halutakin omaan sänkyyn, kavereiden mallikin vaikuttaa kovasti.
En todellakaan tuomitse millään tapaa niitä jotka opettavat lapset itsenäiseen nukkumiseen alusta alkaen, mulla vaan tämä toinen vaihtoehto tuntui paremmalta ratkaisulta, eli siirtyy sitten omaan sänkyyn kun itsenäisyys kasvaa. Katsotaan miten käy sitten kakkosvauvelin kanssa =)