Mitataanko lapsen onnellisuus harrastusten ja tavaran määrässä?

[Chala]

Tältä nimittäin tuntuu kun ihmisten kommentteja lukee ja kuuntelee. Jos lapsella ei ole jo parivuotiaana kalliita harrastuksia, saati sitten peruskouluiässä, on hän selkeästi köyhästä perheestä. Samoin "suurperheelliset" tai siitä haaveilevat leimataan jo alun alkaen itsekkäiksi kun ei pystytä tarjoamaan jokaiselle lapselle kallista harrastusta ja kaikkea sitä tavaramäärää uutena mitä kaveritkin saa.

Matkustelu on kanssa yksi juttu mikä ihmetyttää. Onko tosiaan niin huipputärkeää lapsen/nuoren kehityksen kannalta päästä johonkin Kanarian rannoille joka vuosi? Ei voi kasvaa tasapainoista aikuista ellei ole käynyt talvilomalla Rukalla lautailemassa ja kesällä rantareissulla jossain turistikohteessa? Pääasia että lentämällä mennään..

Oikeesti alkaa pelottaa miten paljon voidaan pyöriä rahan ympärillä ja se on ainoa mikä määrää ihmisarvon. Kulutushysteria on ihan sairasta nykypäivänä ja materiahelvetti kaatuu niskaan joka suunnasta. Sekö tosiaan tekee lapset onnellisiksi että heille on varaa ostaa mitä tahansa?

 

[no]

jokainen voi miettiä nämä asiat ihan itse omilla aivoillaan...

 

[Chala]

jokainen voi miettiä nämä asiat ihan itse omilla aivoillaan...

No, sulla ei sitten mielipiteitä asiaan sen kummemmin omalta kohdaltasi ollut?

 

[NalleLuppakorva]

Meillä on kuusi lasta ja ei ole todellakaan varaa kilpailla monen kaveriperheen harrastusten määrässä tai ei ole varaa antaa niin paljon käyttörahaa kun usealla lasten kaverilla on. Meillä lapset ovat onnellisia rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa tai vaikka siitä, että katsotaan jotain yhteistä ohjelmaa sohvalla maaten saman peiton alla. Ja yksi mikä on tärkeää meidän lapsille, että saavat nukkua joskus vanhempien vieressä, kun muut sisarukset nukkuvat omassa sängyssään.
Jokainen perhe saa toimia mielestäni parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisten ei pidä puuttua asiaan.

 

[Chala]

Meillä on kuusi lasta ja ei ole todellakaan varaa kilpailla monen kaveriperheen harrastusten määrässä tai ei ole varaa antaa niin paljon käyttörahaa kun usealla lasten kaverilla on. Meillä lapset ovat onnellisia rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa tai vaikka siitä, että katsotaan jotain yhteistä ohjelmaa sohvalla maaten saman peiton alla. Ja yksi mikä on tärkeää meidän lapsille, että saavat nukkua joskus vanhempien vieressä, kun muut sisarukset nukkuvat omassa sängyssään.
Jokainen perhe saa toimia mielestäni parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisten ei pidä puuttua asiaan.

Se on just kauhean surullista, että niillä lapsilla joita itse esim. työssä nähnyt joilla on kaikkea mitä rahalla saa, harvoin on vanhempia jotka olisivat läsnä ja antaisivat omaa aikaansa. Tulee väkisinkin joskus sellainen olo, että vanhemmat ostavat lapset hiljaisiksi ja heitä kuskataan jatkuvasti harrastuksiin ettei tarvitse viettää aikaa heidän kanssaan. Tai ehkä että lapsilla on tekemistä kun vanhemmat kuitenkin ovat poissa.. Mene ja tiedä. Ei tietty voi yleistää, mutta joidenkin kohdalla tosiaan tältä tuntuu :ashamed:

 

[no]

jokainen voi miettiä nämä asiat ihan itse omilla aivoillaan...

No, sulla ei sitten mielipiteitä asiaan sen kummemmin omalta kohdaltasi ollut?

mun mielestä kai asia on sitten vaan niin selkeä. etten edes viitsinyt vääntää rautalangasta.. ei kai nyt harrastusten tai tavaroiden määrä takaa mitään lapsen onnellisuutta??!!!

 

[=)]

Meijän lapsille riittää jo perheen yhdessä olo ja erilaiset ulkoiluharrastukset yms. yhdessä
Enkä minäkään ole onneton tai ollut lapsena onneton kun en käynyt ikinä melkeimpä missään harrastuksissa.
Ja jos haluavat aloittaa jonkun harrastuksen niin yritämme budjetoida asian niin että "turhat asiat" pois ostoslistoilta jne. niin kyllä jotain pystyy harrastaakkin =)

Lapsia on siis 3 tällä hetkellä.

 

[hm]

ei. tavaroita o lapsilla liikaakin. muutama puupalikka ja nukke ja auto riittäisivät vallan hyvin ja mielikuvitus kehittyisi.
ja matkustaa voi mielikuvituksen voimin ja joskus suomessa autolomalla.
mutta harrastuksista olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun lapsi on koululainen ja toivoo todella kovasti jotain harrastusta, on kurjaa sanoa, että ei ole rahaa. suurperheet asuvat usein isoissa taloissa maalla ja siellä on varmasti harrastukset vieressä Metsät, hiihtoladut, jäät, luonto)

mutta kaupungeissa lapset ovat usein vain tietokoneen ja telkkarin seurana kkoska tilaa ei ole , pihat pienet, jne. jos niitä harrastuksia ei ole.

 

[Ultramariini]

Meillä on kuusi lasta ja ei ole todellakaan varaa kilpailla monen kaveriperheen harrastusten määrässä tai ei ole varaa antaa niin paljon käyttörahaa kun usealla lasten kaverilla on. Meillä lapset ovat onnellisia rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa tai vaikka siitä, että katsotaan jotain yhteistä ohjelmaa sohvalla maaten saman peiton alla. Ja yksi mikä on tärkeää meidän lapsille, että saavat nukkua joskus vanhempien vieressä, kun muut sisarukset nukkuvat omassa sängyssään.
Jokainen perhe saa toimia mielestäni parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisten ei pidä puuttua asiaan.

Se on just kauhean surullista, että niillä lapsilla joita itse esim. työssä nähnyt joilla on kaikkea mitä rahalla saa, harvoin on vanhempia jotka olisivat läsnä ja antaisivat omaa aikaansa. Tulee väkisinkin joskus sellainen olo, että vanhemmat ostavat lapset hiljaisiksi ja heitä kuskataan jatkuvasti harrastuksiin ettei tarvitse viettää aikaa heidän kanssaan. Tai ehkä että lapsilla on tekemistä kun vanhemmat kuitenkin ovat poissa.. Mene ja tiedä. Ei tietty voi yleistää, mutta joidenkin kohdalla tosiaan tältä tuntuu :ashamed:

olen kanssasi samaa mieltä. Ikävä kyllä.
Ei siis siten, että olisi kurjaa olla kanssasi samaa mieltä. Vaan kurjaa, että olen nähnyt samankaltaisia asioita.
Itse en usko vain rahan ja harrastusten tuovan onnellisuutta. Eivät ne toki varmaan epäonneakaan sinällään aiheuta. joskin joskus tuntuu.. että joidenkin jolla sitä rahaa on arvomaailma on vääristynyt. Joskaan tuskin omanikaan niin hyvä on. Mutta minusta raha ei ole itseisarvo, eikä oikotie onneen.

 

[Chala]

jokainen voi miettiä nämä asiat ihan itse omilla aivoillaan...

No, sulla ei sitten mielipiteitä asiaan sen kummemmin omalta kohdaltasi ollut?

mun mielestä kai asia on sitten vaan niin selkeä. etten edes viitsinyt vääntää rautalangasta.. ei kai nyt harrastusten tai tavaroiden määrä takaa mitään lapsen onnellisuutta??!!!

Siksihän mä sitä täällä halusinkin ihan "ääneen" ihmetellä kun tuntuu että liian monet ajattelee nykyään että se sen onnellisuuden mittaa

 

[jeps1]

Tämä on taas niitä juttuja, että jokainen perhe harrastaa ja matkustelee lompakkonsa ja mieltymystensä mukaan. Mitäpä sitä muut miettimään mitä muut tekevät...tai vielä pahempaa että ruvetaan arvostelemaan toisten valintoja siltä osin jos antavat lastensa harrastaa jotain mikä on lapselle mieluisaa ja siinä sivussa vaikkapa matkustella perheelle mieluisissa paikoissa.

Mikä sen onnellisuuden sitten mittaa ? Se mitä lapsi sanoo vaiko se mitä vanhemmat sanovat... voiko kukaan sanoa toisen puolesta onko hän onnellinen vai ei...niinpä.

 

[Chala]

Meillä on kuusi lasta ja ei ole todellakaan varaa kilpailla monen kaveriperheen harrastusten määrässä tai ei ole varaa antaa niin paljon käyttörahaa kun usealla lasten kaverilla on. Meillä lapset ovat onnellisia rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa tai vaikka siitä, että katsotaan jotain yhteistä ohjelmaa sohvalla maaten saman peiton alla. Ja yksi mikä on tärkeää meidän lapsille, että saavat nukkua joskus vanhempien vieressä, kun muut sisarukset nukkuvat omassa sängyssään.
Jokainen perhe saa toimia mielestäni parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisten ei pidä puuttua asiaan.

Se on just kauhean surullista, että niillä lapsilla joita itse esim. työssä nähnyt joilla on kaikkea mitä rahalla saa, harvoin on vanhempia jotka olisivat läsnä ja antaisivat omaa aikaansa. Tulee väkisinkin joskus sellainen olo, että vanhemmat ostavat lapset hiljaisiksi ja heitä kuskataan jatkuvasti harrastuksiin ettei tarvitse viettää aikaa heidän kanssaan. Tai ehkä että lapsilla on tekemistä kun vanhemmat kuitenkin ovat poissa.. Mene ja tiedä. Ei tietty voi yleistää, mutta joidenkin kohdalla tosiaan tältä tuntuu :ashamed:

olen kanssasi samaa mieltä. Ikävä kyllä.
Ei siis siten, että olisi kurjaa olla kanssasi samaa mieltä. Vaan kurjaa, että olen nähnyt samankaltaisia asioita.
Itse en usko vain rahan ja harrastusten tuovan onnellisuutta. Eivät ne toki varmaan epäonneakaan sinällään aiheuta. joskin joskus tuntuu.. että joidenkin jolla sitä rahaa on arvomaailma on vääristynyt. Joskaan tuskin omanikaan niin hyvä on. Mutta minusta raha ei ole itseisarvo, eikä oikotie onneen.

Niinpä.. Ja tottakai ongelmia läheisyyden ja lapsista välittämisen kanssa löytyy ihan kaikista sosiaaliluokista, jotenkin vaan tuntuu niin hassulta että tuleeko vanhemmille oikeasti parempi mieli ja hyvä omatunto siitä, että lapsi kuitenkin saa tuoreimmat merkkikuteet ja puhelin ja mp3 on aina vimpan päälle, vaikka vanhemmat ei muuten tuntisi lastaan ollenkaan eikä tiedä mitä hänen elämässään tapahtuu, kenen kanssa liikkuu jne.

 

[BootyPeppi]

Kai meidänkin penskoilla suht kalliit on, tyttö sambaa, tyttö harrasti vielä hetki sitten kontaktinyrkkeilyäkin mutta samba pukujen käsikoristeet eivät mahtuneet haueksen ympäri joten lopetti sen ja poika taas käy Caboirassa. Ja tavaarakin löytyy muttei se ole mikään ensisijainen juttu.

 

[Aurinkokunta]

Mie oon ainakin sitämieltä, että tavaroissa ja harrastuksissa ei sinällään oo mitään pahaa, kunhan lapset harrastavat todella omasta halustaan eikä vanhempien mieliksi, ja kunhan ne tavarat on ostettu lapselle jostain muusta syystä kun "korvaamaan" vanhemman läsnäolo ja lapsen kuunteleminen... ja lapsen kanssa ajan viettäminen.

Onhan se lapselle kurjaa sekin, että jos ei koskaan pääse juuri minnekkään, eikä juuri koskaan saa mitään uutta tavaraa... mutta kyllä mie luulen, että se perimmäinen onnellisuus tulee jostain aivan muualta.

 

[Chala]

Niinpä.. Ja tottakai ongelmia läheisyyden ja lapsista välittämisen kanssa löytyy ihan kaikista sosiaaliluokista, jotenkin vaan tuntuu niin hassulta että tuleeko vanhemmille oikeasti parempi mieli ja hyvä omatunto siitä, että lapsi kuitenkin saa tuoreimmat merkkikuteet ja puhelin ja mp3 on aina vimpan päälle, vaikka vanhemmat ei muuten tuntisi lastaan ollenkaan eikä tiedä mitä hänen elämässään tapahtuu, kenen kanssa liikkuu jne.

Lisäyksenä tähän, että ehkä se perheen "yhteinen" lomareissu sitten kompensoi menetettyä aikaa. Mennään vaikka sinne Espanjaan viikoksi, lapset saa käyttörahaa niin paljon kuin ehtii törsäämään, vanhemmat vetää viinaa kaksin käsin ja isä on puhelimessa tai koneella suurimman osan ajasta..

Tai lähdetään laskettelemaan, vanhemmat baarissa ja kakarat rinteessä ja illat hekin enemmän tai vähemmän laitamyötäisessä. Karua kuunnella kakaroitten juttuja näistä reissuista kun miettii ettei ne ikinä edes ole kovin liioiteltuja :ashamed:

 

[Chala]

Mie oon ainakin sitämieltä, että tavaroissa ja harrastuksissa ei sinällään oo mitään pahaa, kunhan lapset harrastavat todella omasta halustaan eikä vanhempien mieliksi, ja kunhan ne tavarat on ostettu lapselle jostain muusta syystä kun "korvaamaan" vanhemman läsnäolo ja lapsen kuunteleminen... ja lapsen kanssa ajan viettäminen.

Onhan se lapselle kurjaa sekin, että jos ei koskaan pääse juuri minnekkään, eikä juuri koskaan saa mitään uutta tavaraa... mutta kyllä mie luulen, että se perimmäinen onnellisuus tulee jostain aivan muualta.

Nimenomaan.

 

[Madicken04]

Eiköhän se onnellisuus ole paljon useamman tekijän summa? Ei tietenkään pelkkä raha, tavara, harrastukset ja matkustelu takaa hyvää ja onnellista lapsuutta jos puutteita löytyy muista asioista.

Toisaalta kuitenkaan en näkisi että se taloudellinen tiukkuus, harrastusten, hienompien lelujen ja matkustelun puuttuminen sekään ole mikään onnen takuu. Edes tällaisissa perheissä ei ole varmuutta siitä että lapset oikeasti saavat vanhemmiltaan sitä aikaa ja huomioa oikealla tavalla.

Tosissaan jokainen perhe puntaroi nuo keskenään, jotkut sitten haluavat nauttia noista "luksus-jutuista" ja heillä on siihen mahdollisuus, miksei sitten lapsikin samalla nauttisi niistä harrastuksista, matkustelusta jne? Itsekin toivon pystyväni tarjoamaan lapsilleni noita - monen muun asian ohessa.

 

[vakkari]

ap kysymykseen on vastaus..EI

 

[no]

jokainen voi miettiä nämä asiat ihan itse omilla aivoillaan...

No, sulla ei sitten mielipiteitä asiaan sen kummemmin omalta kohdaltasi ollut?

mun mielestä kai asia on sitten vaan niin selkeä. etten edes viitsinyt vääntää rautalangasta.. ei kai nyt harrastusten tai tavaroiden määrä takaa mitään lapsen onnellisuutta??!!!

Siksihän mä sitä täällä halusinkin ihan "ääneen" ihmetellä kun tuntuu että liian monet ajattelee nykyään että se sen onnellisuuden mittaa

onneksi meille kaikille on suotu ne aivot millä ajatella. ettei tarvitse olla markkinamiesten vietävissä!

 

[Madicken04]

Lisäyksenä tähän, että ehkä se perheen "yhteinen" lomareissu sitten kompensoi menetettyä aikaa. Mennään vaikka sinne Espanjaan viikoksi, lapset saa käyttörahaa niin paljon kuin ehtii törsäämään, vanhemmat vetää viinaa kaksin käsin ja isä on puhelimessa tai koneella suurimman osan ajasta..

Tai lähdetään laskettelemaan, vanhemmat baarissa ja kakarat rinteessä ja illat hekin enemmän tai vähemmän laitamyötäisessä. Karua kuunnella kakaroitten juttuja näistä reissuista kun miettii ettei ne ikinä edes ole kovin liioiteltuja :ashamed:

Tai sen reissun aikan oikeasti perhe kerkeää rauhassa rentoutua yhdesä ja nauttia toistensa seurasta uudessa ympäristössä. Tehdä yhdessä kaikkea mukavaa...

Itse en muista kyllä omassa tuttavapiirissä törmänneeni tuollaisiin kuvailemiisi lomailijoihin.

 

[jeps1]

Meillä on kuusi lasta ja ei ole todellakaan varaa kilpailla monen kaveriperheen harrastusten määrässä tai ei ole varaa antaa niin paljon käyttörahaa kun usealla lasten kaverilla on. Meillä lapset ovat onnellisia rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa tai vaikka siitä, että katsotaan jotain yhteistä ohjelmaa sohvalla maaten saman peiton alla. Ja yksi mikä on tärkeää meidän lapsille, että saavat nukkua joskus vanhempien vieressä, kun muut sisarukset nukkuvat omassa sängyssään.
Jokainen perhe saa toimia mielestäni parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisten ei pidä puuttua asiaan.

Se on just kauhean surullista, että niillä lapsilla joita itse esim. työssä nähnyt joilla on kaikkea mitä rahalla saa, harvoin on vanhempia jotka olisivat läsnä ja antaisivat omaa aikaansa. Tulee väkisinkin joskus sellainen olo, että vanhemmat ostavat lapset hiljaisiksi ja heitä kuskataan jatkuvasti harrastuksiin ettei tarvitse viettää aikaa heidän kanssaan. Tai ehkä että lapsilla on tekemistä kun vanhemmat kuitenkin ovat poissa.. Mene ja tiedä. Ei tietty voi yleistää, mutta joidenkin kohdalla tosiaan tältä tuntuu :ashamed:

olen kanssasi samaa mieltä. Ikävä kyllä.
Ei siis siten, että olisi kurjaa olla kanssasi samaa mieltä. Vaan kurjaa, että olen nähnyt samankaltaisia asioita.
Itse en usko vain rahan ja harrastusten tuovan onnellisuutta. Eivät ne toki varmaan epäonneakaan sinällään aiheuta. joskin joskus tuntuu.. että joidenkin jolla sitä rahaa on arvomaailma on vääristynyt. Joskaan tuskin omanikaan niin hyvä on. Mutta minusta raha ei ole itseisarvo, eikä oikotie onneen.

Niinpä.. Ja tottakai ongelmia läheisyyden ja lapsista välittämisen kanssa löytyy ihan kaikista sosiaaliluokista, jotenkin vaan tuntuu niin hassulta että tuleeko vanhemmille oikeasti parempi mieli ja hyvä omatunto siitä, että lapsi kuitenkin saa tuoreimmat merkkikuteet ja puhelin ja mp3 on aina vimpan päälle, vaikka vanhemmat ei muuten tuntisi lastaan ollenkaan eikä tiedä mitä hänen elämässään tapahtuu, kenen kanssa liikkuu jne.

No toi mistä te kirjoitatte niin on varmastikin totta osan kohdalla, mutta toki löytyy paljon sellaisia lapsia ketkä saavat paljon materiaa sekä paljon läsnäoloa vanhemmiltaan.
Meillä on ainakin näin...haluan, että lapseni voi valita vaatteita joista hän pitää ja siten myös pukeutuu ilomielin mieluisiin vaatteisiin. Lapseni saa myös tekniikan vempaimia...tänä päivänä ne ovat mm mp3 tai mp4-soittimia, silloin kun minä olin teini niin oli korvalappustereoita tai kannettavia cd-soittimia.
Harrastukset...tuen lastani harrastuksessa: kuljetan, kustannan ja kannustan...laji on täysin lapsen, mutta perheemme on mukana liki kaikissa turnausmatkoissa niin koti- kuin ulkomaillakin. Joten en koe, että lapseni olisi heitteillä ja vailla mitään tietoa mitä mikäkin maksaa ja minkä arvoista raha on.

Ennemminkin olisin huolissani (jos nyt pitää olla jostain huolissaan) niin niistä lapsista joilla ei ole harrastuksia ja vanhemmat pakertavat omissa menoissaan ilman, että ehtivät olla perheenä kesälomaa enempää vuoden aikana.

 

[Chala]

Eiköhän se onnellisuus ole paljon useamman tekijän summa? Ei tietenkään pelkkä raha, tavara, harrastukset ja matkustelu takaa hyvää ja onnellista lapsuutta jos puutteita löytyy muista asioista.

Toisaalta kuitenkaan en näkisi että se taloudellinen tiukkuus, harrastusten, hienompien lelujen ja matkustelun puuttuminen sekään ole mikään onnen takuu. Edes tällaisissa perheissä ei ole varmuutta siitä että lapset oikeasti saavat vanhemmiltaan sitä aikaa ja huomioa oikealla tavalla.

Tosissaan jokainen perhe puntaroi nuo keskenään, jotkut sitten haluavat nauttia noista "luksus-jutuista" ja heillä on siihen mahdollisuus, miksei sitten lapsikin samalla nauttisi niistä harrastuksista, matkustelusta jne? Itsekin toivon pystyväni tarjoamaan lapsilleni noita - monen muun asian ohessa.

Varsinkin erittäin syvä köyhyys, se ettei ole varaa yhtään mihinkään, heijastuu varmasti lapsiin tosi karusti varsinkin kouluiässä. Lapset ja nuoret on niin julmia toisilleen ja monia varmasti kiusataan tosi pahasti siitä että on vanhat vaatteet eikä varaa mihinkään ylimääräiseen.

Sitä paitsi se että perheessä on paljon rahahuolia, tuo usein sosiaalisia ongelmia. Työttömyys voi poikia syrjäytymistä ja päihteidenkäyttöä jolloin lapset jäävät auttamatta taka-alalle.

Kun ihmiset löytäisivät sen kultaisen keskitien Mutta jos maailma olisi niin ideaali kun joistain asioista toivoisi, ei meillä olisi tällaisia ongelmia

 

[vieras]

Meillä ei leikki-ikäinen ole vielä päässyt käymään ulkomailla ollenkaan, ja kyllähän se tietysti harmittaa.

 

[Chala]

Lisäyksenä tähän, että ehkä se perheen "yhteinen" lomareissu sitten kompensoi menetettyä aikaa. Mennään vaikka sinne Espanjaan viikoksi, lapset saa käyttörahaa niin paljon kuin ehtii törsäämään, vanhemmat vetää viinaa kaksin käsin ja isä on puhelimessa tai koneella suurimman osan ajasta..

Tai lähdetään laskettelemaan, vanhemmat baarissa ja kakarat rinteessä ja illat hekin enemmän tai vähemmän laitamyötäisessä. Karua kuunnella kakaroitten juttuja näistä reissuista kun miettii ettei ne ikinä edes ole kovin liioiteltuja :ashamed:

Tai sen reissun aikan oikeasti perhe kerkeää rauhassa rentoutua yhdesä ja nauttia toistensa seurasta uudessa ympäristössä. Tehdä yhdessä kaikkea mukavaa...

Itse en muista kyllä omassa tuttavapiirissä törmänneeni tuollaisiin kuvailemiisi lomailijoihin.

En minkään omassa tuttavapiirissä, mutta töissä on nuoret näitä juttuja toisilleen kertoilleet ja kun tietää vähän perhetaustaa niin ovat yleensä 95% totta.

 

[Chala]

No toi mistä te kirjoitatte niin on varmastikin totta osan kohdalla, mutta toki löytyy paljon sellaisia lapsia ketkä saavat paljon materiaa sekä paljon läsnäoloa vanhemmiltaan.
Meillä on ainakin näin...haluan, että lapseni voi valita vaatteita joista hän pitää ja siten myös pukeutuu ilomielin mieluisiin vaatteisiin. Lapseni saa myös tekniikan vempaimia...tänä päivänä ne ovat mm mp3 tai mp4-soittimia, silloin kun minä olin teini niin oli korvalappustereoita tai kannettavia cd-soittimia.
Harrastukset...tuen lastani harrastuksessa: kuljetan, kustannan ja kannustan...laji on täysin lapsen, mutta perheemme on mukana liki kaikissa turnausmatkoissa niin koti- kuin ulkomaillakin. Joten en koe, että lapseni olisi heitteillä ja vailla mitään tietoa mitä mikäkin maksaa ja minkä arvoista raha on.

Ennemminkin olisin huolissani (jos nyt pitää olla jostain huolissaan) niin niistä lapsista joilla ei ole harrastuksia ja vanhemmat pakertavat omissa menoissaan ilman, että ehtivät olla perheenä kesälomaa enempää vuoden aikana.

Sehän on paras vaihtoehto, riittävästi kaikkea Ja tottakai riippuu paljon lapsen/nuoren iästä miten paljon harrastukset ja tavara kavereihin verrattuna merkitsee, riippuu myös tosi paljon ympäristöstä jossa eletään (vrt. kärjistetysti maalla vai kaupungissa).

Pienemmälle lapselle vanhemman fyysinen läsnäolo on tärkeämpää kuin meneminen, isommalle taas pitää jotain tekemistäkin olla ja riittää kun vanhemmat ovat läsnä kun heitä tarvitaan En muista tiedä, mutta omalla kohdalla ajattelen näin