Mitäs sitten kun ei kelpaa mihinkään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"surullinen"

Vieras
En saa uutta työpaikkaa, en pääse edes haastatteluun, tänään tuli tieto, että en tänäkään vuonna päässyt opiskelemaan. Ihan sama vaikka vetäisi itsensä jojoon. Mihinkään kun ei kelpaa, niin hankalapa tässä on elämäänsä muuttaa, vaikka kuinka haluaisi.
 
Joskus vaan tuntuu, että elämä vai mikä lienee potkii kunnolla ja pitemmän aikaa. Ei siihen silloin auta muu kuin kärsivällisyys ja se, että tekee itselle mieluisia asioita. Jojot pitää unohtaa! Jos oikein ahdistaa, niin sitten jollekin juttelemaan.

Ja muuten: työkkärissä lienee vieläkin ammatinvalintapsykologeja. Siellä voi saada ihan uutta ajatusta siitä, mihin päin alkaisi elämässään suunnata.
 
Mulla ois kyllä vakituinen työpaikka mutta tapaturman vuoksi en pysty töitäni enää tekemään, ammattikouluun olisin päässyt mutten löytänyt työharjoittelupaikkaa, ammattikorkeaan en päässyt edes varasijale, joten tiedän aika hyvin miltä sinusta ap tuntuu!
 
Ei kannata silti jäädä tuleen makaamaan. Jos alkaa itsesääliin, maailma kyllä iskee kanveesiin. Kuten Stallonen roolihahmo sanoo:

"Ei ole kyse siitä, kuinka kovaa lyöt, vaan siitä, kuinka kovaa voit tulla lyödyksi ja jatkaa eteenpäin, paljonko voit kestää ja jatkaa eteenpäin."

Tuota ei tietenkään kannata soveltaa väkivaltaiseen parisuhteeseen mutta kyllä elämään yleensä :) Isoin tekijä menestyjien ja syrjäytyneiden välillä on, että jälkimmäiset lakkasivat yrittämästä. Pätee muuten monessa asiassa.
 
Luuletteko, että kaikille muille elämä on helppoa ja työ-ja koulupaikat tulee suit sait tuosta noin vain. Aina ei onnista ja sitten täytyy yrittäää uudelleen ja uudelleen ja tehdä sitten uudet suunnitelmat, jos en nykyiset onnistu. Sellaista elämä on.
 
[QUOTE="vieras";28609394]Luuletteko, että kaikille muille elämä on helppoa ja työ-ja koulupaikat tulee suit sait tuosta noin vain. Aina ei onnista ja sitten täytyy yrittäää uudelleen ja uudelleen ja tehdä sitten uudet suunnitelmat, jos en nykyiset onnistu. Sellaista elämä on.[/QUOTE]

Ei varmaan kaikilla. Mutta kun on jo vuosia hakenut uutta työtä ja ei ole päässyt edes yhteenkään haastatteluun. Eikä pääse opiskelemaan. Nykyisellä työpaikalla olen kynnysmatto, jolle nakitetaan kaikki paska hommat, mitä itse ei viitsi tehdä ja kaikessa kohtelussa näkee selvästi, että olen arvoasteikossa sitä alinta kastia. Kukaan jaksa jatkuvasti turpaansa ottaa (kuvainnollisesti). Tai en minä ainakaan.
 
[QUOTE="surullinen";28609415]Ei varmaan kaikilla. Mutta kun on jo vuosia hakenut uutta työtä ja ei ole päässyt edes yhteenkään haastatteluun. Eikä pääse opiskelemaan. Nykyisellä työpaikalla olen kynnysmatto, jolle nakitetaan kaikki paska hommat, mitä itse ei viitsi tehdä ja kaikessa kohtelussa näkee selvästi, että olen arvoasteikossa sitä alinta kastia. Kukaan jaksa jatkuvasti turpaansa ottaa (kuvainnollisesti). Tai en minä ainakaan.[/QUOTE]

Auttaisiko, jos hakeutuisit terapiaan? Siellä oppisit arvostamaan itseäsi ja sanomaan ei etkä olisi se työpaikan kynnysmatto.
 
Ei pidä jäädä rypemään itseinhossa. Yritystä vaan. Ei se helppoa ole, mutta vaikeuksissa mitataaan kuka on pärjääjä ja kuka luuseri.

Oletkos etsinyt miten sinnikkäästi sitä työtä? Muualtakin kuin juuri tietynlaista hommaa ja muualtakin kuin kotinurkilta?
 
[QUOTE="surullinen";28609415]Ei varmaan kaikilla. Mutta kun on jo vuosia hakenut uutta työtä ja ei ole päässyt edes yhteenkään haastatteluun. Eikä pääse opiskelemaan. Nykyisellä työpaikalla olen kynnysmatto, jolle nakitetaan kaikki paska hommat, mitä itse ei viitsi tehdä ja kaikessa kohtelussa näkee selvästi, että olen arvoasteikossa sitä alinta kastia. Kukaan jaksa jatkuvasti turpaansa ottaa (kuvainnollisesti). Tai en minä ainakaan.[/QUOTE]

Menestys vaatii myös helvetisti turpaan ottamista ja riskejä. Samoin mielestäni parisuhteen ja rakkauden arvostaminen.

Kaikki hyvä ja kaunis pitää olla työn ja vaivan takana, muuten niistä ei osaa iloita eikä antaa arvoa niille.
 
[QUOTE="vieras";28609446]Ei pidä jäädä rypemään itseinhossa. Yritystä vaan. Ei se helppoa ole, mutta vaikeuksissa mitataaan kuka on pärjääjä ja kuka luuseri.

Oletkos etsinyt miten sinnikkäästi sitä työtä? Muualtakin kuin juuri tietynlaista hommaa ja muualtakin kuin kotinurkilta?[/QUOTE]

No minä sitten olen luuseri.

Ja olen kyllä hakenut monenlaisiin hommiin. Mutta minkäs teet, kun on nykypäivän tasolla huono ja vanha tutkinto ja työkokemuskin pelkkää paska hommaa.
 
[QUOTE="surullinen";28609465]No minä sitten olen luuseri.

Ja olen kyllä hakenut monenlaisiin hommiin. Mutta minkäs teet, kun on nykypäivän tasolla huono ja vanha tutkinto ja työkokemuskin pelkkää paska hommaa.[/QUOTE]

Suosittelen tosiaan sitä terapiaa! Kuulostat masentuneelta. :(

Pienistä askelista se lähtee...
 

Similar threads

Yhteistyössä