mitäs sitten jo ei vaan yksinkertaisesti JAKSA?! :(

[syd]

on tilanne mennyt nyt siihen pisteeseen että mä en jaksa enää edes välttämättömiä kotihommia tehdä. lapsille ruuan saan laitettua. aamuisin en meinaa millään päästä ylös sängystä.
mikään ei enää maistu,olo on tosi paha ja ahdistunut

missään ei tunnu olevan enää mitään järkeä,en osaa enää ajatella eteenpäin mitään.. voin todella huonosti,ja pelkään

ymmärrän että kun minä äitinä voin näin huonosti,lapsetkin voi huonosti. mitä voin tehdä,multa on keinot loppu

 

[vieras]

onko sulla miestä?
Kannattaa ottaa neuvolaan yhteyttä, ettei mene tilanne liian pitkälle.

 

[Moonbride]

Menet lääkäriin. Jos olo on kamala juuri nyt, soita päivystykseen. Sieltä sinut ohjataan oikeaan paikkaan. Hanki apua, sitä saat kyllä.

 

[Cee]

Oletko YH? Jos et laita isäntä hommiin!

 

[ccc]

Masennusta? Soita heti huomenna neuvolaan ja puhu siellä asiasta. Varaa lääkäri aikaa. Pääsisit juttelemaan jonkun kanssa.


Hae apteekista vitamiineja ja omega kolmosta ja muista syödä niitä.

*halauksia ja kovasti stemppiä*

 

[NuorenaÄidiksi]

Tomi kuin aikuisen kuulu ja hae itsellesi apua, jo ihan lasten takia Oma jaksamisesi on parasta mitä voit lapsillesi tarjota ja toivon että saatte nauttia vielä monia ihania hetkiä yhdessä. Lapsesi tarvitsevat sinua :flower:

 

[s]

Mulla oli noin. Hain neuvolasta apua, sanoin etten jaksa enää hoitaa lapsianikaan. Tiesin että olen masentunut. Ohjasivat psykologille ja siellä kävin säännöllisesti juttelemassa. Sain myös lääkityksen joka auttoi.

Nyt olen lopettanut lääkityksen ja olen ns. kuivilla.

 

[ap]

mulla on vuosia ollut masennus ja ahdistuneisuushäiriö,lääkitys vaihdettiin reilu kk sitten kun se ei enää tehonnut toivotulla tavalla. soitin viime vkolla lääkärilleni ja kerroin että tilanne vain pahentunut.sanoi että kokeillaan annostuksen nostoa.. mut mä uskon että ei sekään mitään auta
en jaksa ulkoilla lasteni kanssa,hyvä kun jaksan nousta aamuisin. kaikki voimat menee jo siihen kun yritän pitää itseni kasassa jotenkin kuten.yksi lapsi on koululainen ja 2 alle kouluikäistä.tunnen olevani NIIN yksin ja hukassa tän kaiken kanssa
haluaisin olla jaksava ja läsnäoleva äiti!

 

[yh]

Itse olen, ja onneksi ei noin pahaan jamaan ole asiat vielä menneet, mutta aina pelottaa että mitä JOS... Ja minulla sentään vain 1 lapsi.

 

[ap]

Itse olen, ja onneksi ei noin pahaan jamaan ole asiat vielä menneet, mutta aina pelottaa että mitä JOS... Ja minulla sentään vain 1 lapsi.

en ole yh.

 

[ap]

Mulla oli noin. Hain neuvolasta apua, sanoin etten jaksa enää hoitaa lapsianikaan. Tiesin että olen masentunut. Ohjasivat psykologille ja siellä kävin säännöllisesti juttelemassa. Sain myös lääkityksen joka auttoi.

Nyt olen lopettanut lääkityksen ja olen ns. kuivilla.

mä käyn kanssa terapiassa, mutta ei sekään oikein auta
mutta sitä mietin että kun ei jaksa enää oikein mitään.. mitä tehdä??

 

[ap]

Oletko YH? Jos et laita isäntä hommiin!

isännän pitää töissä käydä,ei hän silloin voi olla mua auttamassa.

 

[tsemppiä ja rohkeutta hakea apua]

Sulla on tasan 1 vaihtoehto ja se on jaksaa! Haet apua ja kerrot läheisillesikin että nyt palo pata pohjaan. Itse vakavan masennuksen ja burnoutin kokeneena tiedän jo omat rajani sekä jaksavuuteni eri tilanteissa. Yritä hakea vaan apua ja sinnikkäästi vaadit omaa aikaa. Iltaisin miehesi varmaan voi antaa sun levätä tai ulkoilla. Ystävien kanssa puhuminenkin auttaa! Älä jää kotiin odottamaan auttajia vaan lähde rohkeasti hakemaan tukea. Et halua että tilanne menee pahemmaksi ja lapset kärsivät oikeasti!

 

[toinen.ap]

Oletko YH? Jos et laita isäntä hommiin!

isännän pitää töissä käydä,ei hän silloin voi olla mua auttamassa.

missäpäin asut? mulla olis äitikaveri tarpeen lähes saman tilanteen vuoksi

 

[ap]

Sulla on tasan 1 vaihtoehto ja se on jaksaa! Haet apua ja kerrot läheisillesikin että nyt palo pata pohjaan. Itse vakavan masennuksen ja burnoutin kokeneena tiedän jo omat rajani sekä jaksavuuteni eri tilanteissa. Yritä hakea vaan apua ja sinnikkäästi vaadit omaa aikaa. Iltaisin miehesi varmaan voi antaa sun levätä tai ulkoilla. Ystävien kanssa puhuminenkin auttaa! Älä jää kotiin odottamaan auttajia vaan lähde rohkeasti hakemaan tukea. Et halua että tilanne menee pahemmaksi ja lapset kärsivät oikeasti!

mä olen hakenut apua jo silloin heti kun tää kaikki alkoi.olen saanut terapiaa,on lääkitys jne jne. en tiedä miksi mun olo on nyt muutaman kk siten pahentunu tosi paljon.ystäviä mulla ei juuri ole keille voin näistä jutella,lastenhoitoapua en juuri saa.kodinhoitajan saan joskus kun mulla esim. hammaslääkäri.
kun jaksan lähteä ulos,tuntuu kuin olisin joku ihan vieras ihminen ,alkaa pelottaa ja ahdistaa. ihmiset tuntuu kummallisilta.

mies on hyvin huono lähtemään lasten kanssa mihinkään,ilman että minä olen mukana.ei ikinä lähde esim lasten kanssa ulos eikä liioin leiki tai lue tai muutakaan lasten kanssa. kuitenkin energiaa näyttää riittävän muuhun,kuten ristelyin miettimiseen ja elektroniikka-laitteiden hankkimiseen.
nuo on minun mielestä aivan toisarvoisia asioita! meidän perhe on kriisissä ja mies ei tunnu oikein sitä haluta tajuavan. välillä musta tuntuu että mä joudun hoitaan lähes kaiken,oon venynyt niin pitkään että olen aivan loppu!