Mitäs, kun on ikävä henkilöä, joka joskus on lyönyt?

[Kotona Kirves Kädessä]

Ei olla oltu aikoihin missään yhteydessä, eikä varmaan tulla enää olemaankaan. Mutta saatana, ikävä on silti.

 

[No]

Oisko valikoiva muisti? Muistaapi vain ne ihanat hetket.

 

[vieras]

Koska jokaisessa ihmisessä on niitä hyviäkin puolia, niin niitä voipi olla ikävä. Ihanhan se on luonnollista.

 

[Jätkä]

Ihmisen muisti on liian valikoiva, se muistaa liian hyvin ne paremmat hetket.

 

[vieras]

samaa sanon kuin muutkin, siinäkin ihmisessä on hyviäkin puolia.
Mutta varmaan, jos saisit taas turpaasi, muistaisit niitä paskojakin päiviä.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

samaa sanon kuin muutkin, siinäkin ihmisessä on hyviäkin puolia.
Mutta varmaan, jos saisit taas turpaasi, muistaisit niitä paskojakin päiviä.

Mä muistan tasan ne paskat hetketkin, mutta ikävä on välillä. Välillä taas en edes muista koko ihmistä, ihan kuin sitä ei olis koskaan ollutkaan.

 

[No]

Sehän voi tulla mieleen vaikka jostain tuoksusta, paikasta, säätilasta jne

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Sehän voi tulla mieleen vaikka jostain tuoksusta, paikasta, säätilasta jne

Niinhän ne asiat yleensä tulee jostain tosi oudosta yhteydestä mieleen.

 

[Ei kuitenkaan niin]

Jaa-a, mulla oli sama tilanne sukulaisen kohdalla. Meni 10 vuotta että osasin päästää irti, ikävästä ja vihasta. Sen jälkeen tuli puhtaasti hyvä olla ja traumat alkoi unohtuun. Suosittelen.