Mitäköhän tässä pitäisi nyt ajatella

[Harmaana]

Mies käy töissä, minä olen opiskelujen loppusuoralla. Lapsi on ollut tervetullut jo jonkin aikaa. Suhde kestänyt 4 vuotta.
Ongelmamme on raha.

Mies maksaa vuokran + muuta mihin minun opintotukeni ei riitä. Mies muistuttelee välillä että kukas tämän vuokran nyt oikein maksaakaan ja että mitä minä teen sen eteen, kun loisin täällä hänen siivellään. Töitä etsin koko ajan koulun ohelle ja tietenkin kesätöitä. Itse maksan kuitenkin autoni ja harrastukseni.

Ennen yhteen muuttoa tein hänelle monta kertaa selväksi, että rahallisesti hänen kannattaisi asua yksin. Halusi kuitenkin muuttaa kanssani yhteen kun lastakin toivotaan.
Elintasosta olisi varaa tiputtaa roimasti, mutta hän ei halua luksuksesta luopua. Nyt hän siis valittaa, kun en saa rahaa enempää ja hän joutuu maksamaan enemmän elämisestä.

Olemme keskustelleet lapsen tulosta ja rahan riittävyydestä, mutta jotenkin tuntuu että nyt pitäisi heittää ilmaan kysymys: Rahaa säästöön vai lapsi (jota hänkin kovasti haluaa).

En osaa selittää tarkasti mitä ajattelen, mutta eikö normi perheessä kuitenkin toinen hoida lasta kotona ilman omantunnon tuskia siitä, ettei tienaa perheelle elantoa?
Mielestäni perhe kuitenkin on yhteinen yritys mihin molemmat panostavat. Yleensä mies tuo rahaa kotiin ja nainen hoitaa lapset ja kodinhoidon.

 

[Mari35]

Jos raha on ongelma jo ennen lasta, ei se varmasti helpota lapsen synnyttyä. Ai sä loisit?

Ehdotan muuttoa sellaiseen, yhdessä valittuun kämppään johon molemmilla on ns varaa. Kyllä ne menot ja tulot on yhteisiä siinä vaiheessa mun mielestä kun on yhteisiä lapsiakin. Tai sitten sun miehen pitää jäädä kotiin ni voitte katsoa et kuka muka loisii?

jos sä jäät kotiin ja mies tienaa, miten käy sun eläkkeen? sähän uhraat omaa tulevaisuuttasi.. jos mies ei pysty ajattelee yhteisprojektina teidän perhettänne niin peräänny vielä kun voit! olen nähnyt läheltä miten vuosien saatossa käy kun mies inkuttaa kotona lapsia hoitavalle et sen pitää maksaa puolet kaikesta ja mitään ei tee kun vaan lorvii kotona. Ei kyllä hyvin voi se parisuhde!

ainakin asiat selväksi ja sen jälkeen ne on sillä sipuli eikä niitä kaivella jatkossa! Mun näkemyksen mukaan tollaset miehet pyrkii vaan hallitsemaan ja alistamaan rahalla.

 

[Harmaana]

Ehdotan muuttoa sellaiseen, yhdessä valittuun kämppään johon molemmilla on ns varaa. Kyllä ne menot ja tulot on yhteisiä siinä vaiheessa mun mielestä kun on yhteisiä lapsiakin. Tai sitten sun miehen pitää jäädä kotiin ni voitte katsoa et kuka muka loisii?

jos sä jäät kotiin ja mies tienaa, miten käy sun eläkkeen? sähän uhraat omaa tulevaisuuttasi.. jos mies ei pysty ajattelee yhteisprojektina teidän perhettänne niin peräänny vielä kun voit! olen nähnyt läheltä miten vuosien saatossa käy kun mies inkuttaa kotona lapsia hoitavalle et sen pitää maksaa puolet kaikesta ja mitään ei tee kun vaan lorvii kotona. Ei kyllä hyvin voi se parisuhde!

ainakin asiat selväksi ja sen jälkeen ne on sillä sipuli eikä niitä kaivella jatkossa! Mun näkemyksen mukaan tollaset miehet pyrkii vaan hallitsemaan ja alistamaan rahalla.
[/quote]


Joo mä oon varsinainen loinen
Kämppä on ihan yhdessä valittu, kooltaan lasta silmällä pitäen. Nyt mies tosin puhuu että vaihto pienempään voisi olla ajankohtaista, vasta muutama kuukausi asuttu tässä. Minä asun täällä sillä mielellä että tämä on oikea koti, mutta mies viihtyisi vaikka 20 neliön yksiössä lapsen kanssa kunhan ei vain maksaisi paljoa. Jos kaikki olis mennyt suunnitelmien mukaan niin meillä olisi täällä jo taapero "tilaa viemässä".

Miehellä on periaate, että rahaa pitää aina jäädä säästöön, mikä ei olisikaan ollenkaan pahitteeksi. Ei meillä kuitenkaan ihan pennilleen lasketa sun ja mun menoja vaan esim. ravintolassa mies tarjoaa välillä ja toisinpäin.
Olenkin miettinyt juuri tuota "peräänny vielä kun voit" teoriaa. Eli jos nyt jo on kiistaa rahasta niin miten se tulevaisuudessa mahtaa olla.
Kuulemma kaikki muuttuu sitten kun lapsi saadaan :/ Niin rahapolitiikan kuin viikonloppurintojen suhteen, jaa-a :/
Sen olen päättänyt, että minua ei kukaan alista/kiristä oli sitten lapsia tai ei. Ja mieskin tietää luonteeni.

 

[Vieraana]

Ihmettelen suuresti miksi ihmiset haluavat uskotella sekä toisille, mutta myös itselleen, että asiat muuttuvat ja olisivat jotenkin toisin sitten kun... En tajua "sitten kun elämän" tarkoitusta. Tällä tarkoitan sitä, kun ap mainitsit, että miehesi mielestä asiat olisivat jotenkin toisin jos olisi lapsi.

Kyllähän se asia on niin, että jos on kaksi ihmistä, joilla ei asiat suju, ei siinä asioita paranna se kolmas osapuoli(ellei kyse ole terapeutista ). Lapsia on minusta turha hankkia, jos kuvittelee että niiden avulla kaikki olisi toisin.

 

[Mari35]

Tuli vielä mieleeni, että kannattanee pohdiskella ihan tosissaan että onko tuo puoliso valmis vastuuseen ja luopumaan omasta itsekkyydestä. Sitä se lapsi vaatii. Äiti joutuu pakosta (yleensä) kasvamaan henkisestikin ja venymään kun asiat tapahtuvat omassa ruumiissa. Isälle voi isäksi kasvaminen tulla viiveellä, ja toisille ei koskaan. Sitä ei voi täysin ennustaa mutta merkkejä voi nähdä.

Lapsi on yhteisprojekti, ei sun ja mun vuorotellen. Vaikka yhteisprojektissa on hyvä jakaa vuorojakin että saa levätä välillä. Jos se on alusta asti sun ja mun eikä meidän projekti voi tulla kilpailua kumpi tekee enemmän, maksaa enemmän, jne jne. sitä kisaa ei varmasti voiteta, siinä häviää vain parisuhteen loputkin.

Lapsi on myös kallis projekti. Jos rahasta on erimielisyyttä (mielipide-eroja ja kulutustottumus eroja) ennen lasta, kärjistyvät ne lähes varmasti äitiys-hoitovapaalla. Se on itsenäiselle naiselle paljon että ns jää toisen armoille, voi tuntea olevansa jatkuvalla puolustuskannalla vaikka toinen ei mitään sanoisi eikä edes tarkoittaisi. Tilanne on varmasti pahempi vielä jos toinen jo alunperin pitää loisena.

Lapsi sitoo teidän loppuiäksi yhteen. Jos siinä vielä erotellaan sun ja mun rahoja on yhteiselämä musta vähän outoa. Eri asia on jos on erottu ja on omat rahat. Mulle tulee vaan mieleen että jos toinen ei ole valmis jakamaan rahataloutta, onko sitoutuminen niin syvää että siihen voidaan ottaa lapsi mukaan? Jokainen tekee suhteessansa rahojen suhteen miten heille sopii. Henkkoht. mulle ei sopisi jakaa vastuuta lapsesta mutta ei yhteisestä taloudesta silloin kun ollaan yhtenäinen perhe.

Keskustelkaa asiat puhki. Kaikki mistä nyt puhutte ja sovitte ennen lasta on hyötyä sitten kun lapsen kanssa arjen haasteet painavat.

 

[taustalla]

me laitetaan aina rahat "yhteen kasaan" ja siitä kasasta maksellaan laskematta kumpi maksoi enemmän.. hyvin toimii.

 

[koi-isä]

Aivan kuten Mari35, miettikää sitä ja keskustelkaa avoimesti.

(meilläkin "loisitaan", ja ollaan ylpeitä siitä