Mitähän tuo mun lapsi oikeen juonii?

[kinuski]

Esikoinen 8v, ylivilkas adhd-lapsi, kauhukakara, joka ikiseen asiaan vänkää vastaan, jupisee, huutaa, kiusaa pikkuveljeä, riehuu, on siis kaikenkaikkiaan todella uuvuttava tapaus. Lähes kaikki illat yhtä tappelua nukkumaan käynnin yms kanssa. Kaikkea mahdollista ollaan kokeiltu mutta ei auta ei.

Tein eilen 11 tuntisen työpäivän, ja olin vasta 18 maissa kotona. Menin illalla vähäks aikaa pitkäkseni, ja kun nousin niin ihmettelin miten meillä on niin hiljaista. Esikoinen oli sängyssä ja hiljaa, iltapala syöty ja hampaat pesty . Kehuin kovasti ja lupasin täksi päiväksi tuoda kaupasta jotain kivaa. Tänään poika pääsi jo 12 koulusta, ja ihmettelin kun ei ollut yrittänyt soittaa mulle eikä miehelle. Yleensä siis soittelee molemmille ja marmattaa jostain. Tulin sitten kuopuksen kanssa kotiin, ja koko asunto olis siivottu! Siis ihan kunnolla siivottu, ja jopa meidän sänky oli pedattu. Olin varma, että reissuvihossa on monen sivun pituinen vuodatus siitä, miten on taas ollut vaikeaa ja levotonta koulussa, mutta päinvastoin, oli ollut kuulemma oikein hyvä viikko koulussa ja saanut erityiskehuja reippaudesta .
Nyt ollut koko illan oikein kiltti, normaaleja levottomuus-juoksukohtauksia lukuunottamatta. Itsekkin ihmetteli äsken että me ei olla riidelty tänään ollenkaan.

Mikä sillä on? Mitä se haluaa???? Mä suostun ihan mihin vaan jos tämä on pidempääkin kestävää

 

[hei haloo]

KYSY!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kehujen voima!

Sitä se on.

Ja hokasi kanavan purkaa levottomuus myönteisellä tavalla. Eli lisää kehuja peliin!

 

[hei haloo]

Sori, vielä kommentoin, kun pitää kysyä.
Kirjoitit, että yleensä poika soittaa teille vanhemmille töihin ja marmattaa jostakin.

Poika siis soittelee teille ja valittaa, näkee negatiivista kaikkialla ja kaikesta? Kysyn siksi, että itselläni oli semmonen tyttö. Mitään hyvää ei koskaan mistään. Muisti ikivanhoja asioita ja epäkohtia, kuinka en silloinkaan.. ja vaikka selitin, että se, ettei asia mennyt toivotusti EI ollut minusta kiinni, vaan olin kaikkeni yrittänyt, mutta ...
Ja edelleen valitti, että "..sitten en tulevaisuudessakaan varmaan koskaan ikinä.... yhtään mitään..."
Äärimmäisen uuvuttava.'
Koskaan ei soittanut ja kiittänyt tai ollut tyytyväinen. Tai koskaan ja koskaan, mutta tuo negatiivisuus ja hankaluus peittosi määrällään ja voimallaan sen pienen hyvän..

Nojaa, ilmeisesti tyttärelläni oli / on adhd.

 

[kolmen äiti]

Mullakin ADHD poika.... Tuttu tunne. eiks ne on ihanat ne päivät jotka on tommosia, ehkä kerran parissa kuukaudessa?!? Pitää ihan illalla rupea miettimään että miks on niin rauhallinen olo, aijaa ei olla riidelty tänään ollenkaan mistään silloin irtoo pojalle kehuja ja paljon.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Sori, vielä kommentoin, kun pitää kysyä.
Kirjoitit, että yleensä poika soittaa teille vanhemmille töihin ja marmattaa jostakin.

Poika siis soittelee teille ja valittaa, näkee negatiivista kaikkialla ja kaikesta? Kysyn siksi, että itselläni oli semmonen tyttö. Mitään hyvää ei koskaan mistään. Muisti ikivanhoja asioita ja epäkohtia, kuinka en silloinkaan.. ja vaikka selitin, että se, ettei asia mennyt toivotusti EI ollut minusta kiinni, vaan olin kaikkeni yrittänyt, mutta ...
Ja edelleen valitti, että "..sitten en tulevaisuudessakaan varmaan koskaan ikinä.... yhtään mitään..."
Äärimmäisen uuvuttava.'
Koskaan ei soittanut ja kiittänyt tai ollut tyytyväinen. Tai koskaan ja koskaan, mutta tuo negatiivisuus ja hankaluus peittosi määrällään ja voimallaan sen pienen hyvän..

Nojaa, ilmeisesti tyttärelläni oli / on adhd.

Noilla perusteilla ei diagnoosia heru, ei ainakaan adhd/add.

Toisilla on haastava temperamentti, joillain suorastaan raastava.

 

[mie]

Tuntuu jotenkin, että ADHD on ylidiagnosoitu. On varmasti oikeitakin tapauksia, mutta aika paljon mennään dg:n varjolla siihen, ettei tartte tehdä mitään kunnolla ja saa olla tuhma "luvan kanssa". Se on väärä tapa mielestäni. Nykyään dementiavanhuksiakin yritetään saada tekemään itse kaikki, minkä vain kykenevät. Kuntoutusta ja vaatimuksia myös ADHD-immeisiä kohtaan!

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tuntuu jotenkin, että ADHD on ylidiagnosoitu. On varmasti oikeitakin tapauksia, mutta aika paljon mennään dg:n varjolla siihen, ettei tartte tehdä mitään kunnolla ja saa olla tuhma "luvan kanssa". Se on väärä tapa mielestäni. Nykyään dementiavanhuksiakin yritetään saada tekemään itse kaikki, minkä vain kykenevät. Kuntoutusta ja vaatimuksia myös ADHD-immeisiä kohtaan!

Olet pahasti hakoteillä, onneksi ja suurimmaksi osaksi.

Aiheellinen adhd-diagnoosi mahdollistaa kuntoutumisen, miten sen sitten käsittääkään, ja antaa tietoa, jolla pärjätä yhteiskunnassa.

Kasvattajuus ja vastuu on hukassa niiltä, jotka käyttävät diagnoosia keppihevosena.

 

[kinuski]

Joo just tuota että hän ei KOSKAAN, IKINÄ saa sitä tai tätä. On kyllä ihan iloinen ja nauravainen poika, mutta jos joku ei mene mielen mukaan niin alkaa armoton raivoaminen. Ja juuri noin, että se negatiivisuus peittoaa sen hyvän mitä joskus harvoin on. Meillä ollut tuo kehuminen ja palkitseminen, positivisen palautteen anto yms jo pitkään käytössä, mutta ei siitäkään ole juurikaan apua ollut, jospa se alkaakin näin viiveellä tuottaa tuloksia, ainakin toivon. Se tässä vaikeinta on ollutkin, kun yrität itse olla rauhallinen ja positiivinen, vaikka sisällä kiehuu. Me ollaan tuon pojan kanssa niin samanlaisia, että ilman tuota mun maailman pitkäpinnaisinta miestä, mä olisin varmaan jo suljetulla. Mä toivon enemmän kuin mitään muuta, että tää todella jatkuis

 

[kolmen äiti]

Tuntuu jotenkin, että ADHD on ylidiagnosoitu. On varmasti oikeitakin tapauksia, mutta aika paljon mennään dg:n varjolla siihen, ettei tartte tehdä mitään kunnolla ja saa olla tuhma "luvan kanssa". Se on väärä tapa mielestäni. Nykyään dementiavanhuksiakin yritetään saada tekemään itse kaikki, minkä vain kykenevät. Kuntoutusta ja vaatimuksia myös ADHD-immeisiä kohtaan!

Meillä kyl vaaditaan että pitää osata käytäytyä, tai ainakin yritä!!! En kyl ole koskaan sononut kenellekään että pojalla ADHD ja siksi saa tehdä noin. Selitän kyllä jos on tosi paha tilanne pojan dg ja että käytös johtuu siitä, mutta poika ei kyllä saa jatkaa huonoa käytöstä!

Tulipa sotkuinen selitys :ashamed:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joo just tuota että hän ei KOSKAAN, IKINÄ saa sitä tai tätä. On kyllä ihan iloinen ja nauravainen poika, mutta jos joku ei mene mielen mukaan niin alkaa armoton raivoaminen. Ja juuri noin, että se negatiivisuus peittoaa sen hyvän mitä joskus harvoin on. Meillä ollut tuo kehuminen ja palkitseminen, positivisen palautteen anto yms jo pitkään käytössä, mutta ei siitäkään ole juurikaan apua ollut, jospa se alkaakin näin viiveellä tuottaa tuloksia, ainakin toivon. Se tässä vaikeinta on ollutkin, kun yrität itse olla rauhallinen ja positiivinen, vaikka sisällä kiehuu. Me ollaan tuon pojan kanssa niin samanlaisia, että ilman tuota mun maailman pitkäpinnaisinta miestä, mä olisin varmaan jo suljetulla. Mä toivon enemmän kuin mitään muuta, että tää todella jatkuis

Musta-valkoinen ajattelu ja ehdottomuus... Ja sitten mielipide muuttuu ja kaikki onkin taas hyvin. Tuttua meilläkin...

http://wonyou632.blogspot.com/2008/03/huomenta.html

 

[hei haloo]

Sori, vielä kommentoin, kun pitää kysyä.
Kirjoitit, että yleensä poika soittaa teille vanhemmille töihin ja marmattaa jostakin.

Poika siis soittelee teille ja valittaa, näkee negatiivista kaikkialla ja kaikesta? Kysyn siksi, että itselläni oli semmonen tyttö. Mitään hyvää ei koskaan mistään. Muisti ikivanhoja asioita ja epäkohtia, kuinka en silloinkaan.. ja vaikka selitin, että se, ettei asia mennyt toivotusti EI ollut minusta kiinni, vaan olin kaikkeni yrittänyt, mutta ...
Ja edelleen valitti, että "..sitten en tulevaisuudessakaan varmaan koskaan ikinä.... yhtään mitään..."
Äärimmäisen uuvuttava.'
Koskaan ei soittanut ja kiittänyt tai ollut tyytyväinen. Tai koskaan ja koskaan, mutta tuo negatiivisuus ja hankaluus peittosi määrällään ja voimallaan sen pienen hyvän..

Nojaa, ilmeisesti tyttärelläni oli / on adhd.

Noilla perusteilla ei diagnoosia heru, ei ainakaan adhd/add.

Toisilla on haastava temperamentti, joillain suorastaan raastava.

Häntä ei ole diagnosoitu, koska siihen aikaan kun hän oli kouluikäinen ei adhd ollut yhtä tunnettua, tiedostettua, oli vain huonosti kasvatettu ja kuriton kakara.
Joten vaikka käytöksestä aina joka paikassa (päiväkoti, koulu, kerho) tuli palautetta, ei kukaan koskaan heittänyt ilmaan semmoista, että pitäisi tai kannattaisi lähteä tutkimaan neurologista puolta, ylivilkkautta.

Tuohon aikaan lueteltiin litania oireita, joiden perusteella lapsella olisi mahdollinen adhd, mutta minun tyttöni ei täyttänyt kaikkia kriteereitä, esim. on motorisesti taitava, on käsistään näppärä, ei ole lukihäiriöitä jne.

Tänä päivänä ollaan jo pidemmällä eikä yhtä musta-valkoisesti ajatella..

Meillä on vain vahva epäily, että hänellä on / oli adhd, eikä epäilyn syynä ole edellä luetellut, vaan vallan muut, ja todella hyvin monet muut seikat.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Häntä ei ole diagnosoitu, koska siihen aikaan kun hän oli kouluikäinen ei adhd ollut yhtä tunnettua, tiedostettua, oli vain huonosti kasvatettu ja kuriton kakara.
Joten vaikka käytöksestä aina joka paikassa (päiväkoti, koulu, kerho) tuli palautetta, ei kukaan koskaan heittänyt ilmaan semmoista, että pitäisi tai kannattaisi lähteä tutkimaan neurologista puolta, ylivilkkautta.

Tuohon aikaan lueteltiin litania oireita, joiden perusteella lapsella olisi mahdollinen adhd, mutta minun tyttöni ei täyttänyt kaikkia kriteereitä, esim. on motorisesti taitava, on käsistään näppärä, ei ole lukihäiriöitä jne.

Tänä päivänä ollaan jo pidemmällä eikä yhtä musta-valkoisesti ajatella..

Meillä on vain vahva epäily, että hänellä on / oli adhd, eikä epäilyn syynä ole edellä luetellut, vaan vallan muut, ja todella hyvin monet muut seikat.

Aikuinenkin hyötyy diagnoosista. Usko pois!

Kannattaa tutkituttaa.

*sanoo se, joka sai yli kolmekymppisenä diagnoosin*

 

[kinuski]

Tuntuu jotenkin, että ADHD on ylidiagnosoitu. On varmasti oikeitakin tapauksia, mutta aika paljon mennään dg:n varjolla siihen, ettei tartte tehdä mitään kunnolla ja saa olla tuhma "luvan kanssa". Se on väärä tapa mielestäni. Nykyään dementiavanhuksiakin yritetään saada tekemään itse kaikki, minkä vain kykenevät. Kuntoutusta ja vaatimuksia myös ADHD-immeisiä kohtaan!

No ei se ihan noin ole. Meillä on tässä niin vaikea ja kivikkoinen tie ollut, että mulle se diagnoosi (mitä ei edes virallisesti ole, tai OLI, mutta kun kaikki psykologit, neurologit, psykiatrit on antaneet ihan eri diagnooseja) olisi ihan toissijainen juttu, jos vain saataisiin apua. Sitäpaitsi mä pidän adhd:ta ennemminkin piirteenä, en sairautena minkä varjolla SAA tehdä mitä vaan. Pitäisi vaan löytää ne keinot auttaa, että pärjäisi tämän piirteensä kanssa tässä nykyään niin vaativassa maailmassa.

 

[kolmen äiti]

Tuntuu jotenkin, että ADHD on ylidiagnosoitu. On varmasti oikeitakin tapauksia, mutta aika paljon mennään dg:n varjolla siihen, ettei tartte tehdä mitään kunnolla ja saa olla tuhma "luvan kanssa". Se on väärä tapa mielestäni. Nykyään dementiavanhuksiakin yritetään saada tekemään itse kaikki, minkä vain kykenevät. Kuntoutusta ja vaatimuksia myös ADHD-immeisiä kohtaan!

No ei se ihan noin ole. Meillä on tässä niin vaikea ja kivikkoinen tie ollut, että mulle se diagnoosi (mitä ei edes virallisesti ole, tai OLI, mutta kun kaikki psykologit, neurologit, psykiatrit on antaneet ihan eri diagnooseja) olisi ihan toissijainen juttu, jos vain saataisiin apua. Sitäpaitsi mä pidän adhd:ta ennemminkin piirteenä, en sairautena minkä varjolla SAA tehdä mitä vaan. Pitäisi vaan löytää ne keinot auttaa, että pärjäisi tämän piirteensä kanssa tässä nykyään niin vaativassa maailmassa.

Parempi selitetty kuin mun höpötys
=)

 

[hei haloo]

Häntä ei ole diagnosoitu, koska siihen aikaan kun hän oli kouluikäinen ei adhd ollut yhtä tunnettua, tiedostettua, oli vain huonosti kasvatettu ja kuriton kakara.
Joten vaikka käytöksestä aina joka paikassa (päiväkoti, koulu, kerho) tuli palautetta, ei kukaan koskaan heittänyt ilmaan semmoista, että pitäisi tai kannattaisi lähteä tutkimaan neurologista puolta, ylivilkkautta.

Tuohon aikaan lueteltiin litania oireita, joiden perusteella lapsella olisi mahdollinen adhd, mutta minun tyttöni ei täyttänyt kaikkia kriteereitä, esim. on motorisesti taitava, on käsistään näppärä, ei ole lukihäiriöitä jne.

Tänä päivänä ollaan jo pidemmällä eikä yhtä musta-valkoisesti ajatella..

Meillä on vain vahva epäily, että hänellä on / oli adhd, eikä epäilyn syynä ole edellä luetellut, vaan vallan muut, ja todella hyvin monet muut seikat.

Aikuinenkin hyötyy diagnoosista. Usko pois!

Kannattaa tutkituttaa.

*sanoo se, joka sai yli kolmekymppisenä diagnoosin*

Yrittää nyt kovasti päästä neurologille tai mikä psykoneurologi lie, jotta tutkittaisi ja saisi mahdollisesti lääkkeet.
Kuviteltiin, että se on yksinkertaista: soittaa vaan ajan ko. alan asiantuntija-lääkärille.
Mutta: jotta saisi ko. käynnistä kelan korvauksen, mitä yksityiseltä erikoislääkäriltä saa, pitää olla lähete.
Vakuutus ei korvaakaan näitä tämän tyyppisten psyykkisten vaivojen takia tehtyjä lääkärikartoituksia, lääkkeet kyllä sitten ??!!

Näin on sanottu sekä ko. lääkäriasemalta että vakuutusyhtiöstä !!

Koska mukana on myös työpaikkakassa, joka maksaa sen Kela-korvauosuuden, lääkäriaika pitää olla työpaikkalääkärille. Tyttö nyt toivoo, että riittäisi yksi käynti, eikä mitään useampaa kartoitusta työpaikka-yleis-lääkärin vastaanotolla tms., vaa että saisi sen lähetteen !!

Aiheen tiimoilta on välillä soittanut minulle noin kahdeksan puhelua yhden päivän aikana, puhua pulputtanut ... ja nyt on ollut ainakin 2 viikkoa täysi ja syvä hiljaisuus..
Käy siis välillä kierroksilla ja vauhdilla.. tai siis välillä heh, jos ei ole ketään muuta kelle purkaa ne, niin minulle ja silloin on sata soittoa päivän aikana, vauhtia ja puhetta ja yksityiskohtaisen tarkkaa selostusta ..uuuuhhh..