Mitähän tässä tekisi...ylläriraskaudesta kyse

[PikkasenPyöree]

Mulla just oli tollanen tilanne, yllätysraskaus. Pillereistä huolimatta tulin raskaaksi. Ja kieltämättä alkuun mietin aborttia, koska olisin joutunut selviämään raskaudesta ja vauva-ajasta yksin ja hoidettavana olisi ollut vielä tuo esikoinen.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tahdon vauvan pitää ja parhaani mukaan koitan selvitä uudessa tilanteessa. Muutama viikko tuon päätöksen jälkeen raskaus meni kesken. Ja voi sitä itkun ja surun määrää!

Teet ihan niinkun susta itsestäs parhaalta tuntuu, miehen mieliksi ei keskeytystä kannata tehdä.

 

[meah]

Vielä keskustelua jatkaakseni, mitkä luulette olevan vaikutukset parisuhteeseen, jos isä "pakotetaan" vielä kerran isäksi?Onko kokemuksia? Pelottaa vietävästi, että mies ei tue raskauden aikana tai vauvan ja isän välinen suhde ei ole samanlainen kuin toisten lasten kanssa.

Onko ne vaikutukset yhtään sen paremmat, jos sä teet abortin miehen painostuksesta, vaikka itse olisit halunnut antaa vauvan tulla?

Pystytkö sä siinä tilanteessa elämään miehen kanssa, katkeroitumatta, rakastamaan niin kuin ennenkin?

 

[:(]

Mies on ihan raivona asiasta, ei aikonut pistää tikkua ristiin, jos pidän vauvan. Käytti jopa sanoja, että "nostaa kytkintä"...mahtava olo

Sitten sun miehes on sori vaan aika pönttö!

Tiedetään...ero kai tässä tulee kohta

minkä verran sulla on viikkoja? ku mietin et voisitko esim. antaa viikon asian hautua jotta saisit ite mieittyä mitä teet ja mieskin sopeutumis aikaa! Mut missään tapauksessa et saa mennä tekemään aborttia, vain ja ainoastaan sen takia, että miehes sitä haluaa! JOs sen teen, niin myös sinun pitää olla todella sitä mieltä, että haluat sen!!
Ja jos mies on lapsen takia nostamassa kytkintä... niin voi vain miettiä et nostaako se sitä, vaik lasta ei oliskaan tulossa!!
Se on niin väärin, että nainen on se joka viimekädessä kantaa vastuun kaikestas, vaikka miehellä on 50% osuus asiassa!
Ota yhteyttä neuvolaan tai perheneuvolaan ja käy siellä juttelemassa!! vielä parempi olis jos saisit miehenkin mukaan (mikä melko varmasti mahoton ajatus)

 

[ap]

Lapsia olisi sitten neljä, en tiedä jaksaisinko yksin...Mutta tuskin parisuhdettakaan voi terveellä pohjalla jatkaa tämän jälkeen, varsinkaan jos keskeytys on tehtävä.

 

[ss]

Vielä keskustelua jatkaakseni, mitkä luulette olevan vaikutukset parisuhteeseen, jos isä "pakotetaan" vielä kerran isäksi?Onko kokemuksia? Pelottaa vietävästi, että mies ei tue raskauden aikana tai vauvan ja isän välinen suhde ei ole samanlainen kuin toisten lasten kanssa.

Onko ne vaikutukset yhtään sen paremmat, jos sä teet abortin miehen painostuksesta, vaikka itse olisit halunnut antaa vauvan tulla?

Pystytkö sä siinä tilanteessa elämään miehen kanssa, katkeroitumatta, rakastamaan niin kuin ennenkin?

täys peesi tälle

 

[ss]

Lapsia olisi sitten neljä, en tiedä jaksaisinko yksin...Mutta tuskin parisuhdettakaan voi terveellä pohjalla jatkaa tämän jälkeen, varsinkaan jos keskeytys on tehtävä.

Kyl sä pärjäät! Minkä ikäiset edelliset lapset ovat?

 

[rr]

Lapsia olisi sitten neljä, en tiedä jaksaisinko yksin...Mutta tuskin parisuhdettakaan voi terveellä pohjalla jatkaa tämän jälkeen, varsinkaan jos keskeytys on tehtävä.

Et sä sitä saa tehdä miehen painostuksen takia, jos et itse halua...
Sun on ITSE päätettävä mitä teet... ei palstalaisten, eikä sinun miehes

 

[ap]

Tää raskaus on ihan alussa, 5.viikko menossa. Täytyy antaa asioiden nyt hautua ja käydä vaikka keskustelemassa jossain. Meidän parisuhde on kyllä koetuksella, en tiedä voinko ikinä unohtaa äskeisiä sanoja.

 

[ap]

Lapsia olisi sitten neljä, en tiedä jaksaisinko yksin...Mutta tuskin parisuhdettakaan voi terveellä pohjalla jatkaa tämän jälkeen, varsinkaan jos keskeytys on tehtävä.

Kyl sä pärjäät! Minkä ikäiset edelliset lapset ovat?

Kaksi jo koulussa ja yksi taapero (1v7kk).

 

[rr]

Tää raskaus on ihan alussa, 5.viikko menossa. Täytyy antaa asioiden nyt hautua ja käydä vaikka keskustelemassa jossain. Meidän parisuhde on kyllä koetuksella, en tiedä voinko ikinä unohtaa äskeisiä sanoja.

oot sen verran alussa, et sinulla ei ole vielä mitään kiirettä päätöksen suhteen, tietty kun asia pitkittyy se mutkistuu! Mut varaappa heti maanantaina aika, ja käy keskusteleen.
Sul on kuitenkin isommista lapsista jo apua! ja tosiaan, kerkeät käydä vielä töissä mukavan pätkän ennen kuin lapsi syntyy (jos päätät pitää sen).
Tarvitte miehen kanssa nyt miettimis aikaa kumpainenkin!!
Nyt saa miehes kyllä mennä itteensä ja miettiä vähän mikä sille on tärkeää ja laittaa arvojärjestystään kohilleen!!

 

[rr]

onko sulla tukiverkkoa joka auttaisi..

 

[HelloShitty]

mä en ainakaan ois pystyny siihen aborttiin. ja se että se ois ollu toisen tahto vielä.. :/ sanoinkin miehelle et en vois kuvitella semmoista loppuelämää että syyttäisin sitä tapahtumista. mielummin otin sen riskin et mies päättää ettei haluu olla mukana meiän elämässä. sen evrran vakava asia mun mielestä ettei siihen kannata mennä jos on pienikin epäilys.

 

[Mammukka]

Meillä mies oli jyrkästi vastaan lapsiluvun lisäystä, ja kun olin itsekin taipunut samalle kannalle, niin enkös vaan hetikohta raskautunut. Pelkäsin kertoa raskaudesta miehelleni, kun oli niin selvästi ilmoittanut, ettei enää halua lapsia, mutta hänen asenteensa muuttuikin noin 5 sekunnissa siitä, kun sai tietää - helpotus minulle. Toivottavasti teilläkin tilanne vielä kääntyy hyväksi.

 

[Orion-]

Semmosta se elämä. Ei mene aina kaikki suunnitelmien mukaan.

 

[ap]

Aika selväksi tuli, että mun vaihtoehdot on joko tehdä keskeytys tai jäädä yksin. Nyt lähinnä mietin, että kummalla lapsiluvulla jatkan yksin. En osaa ajatella, että jatkaisin tuollaisen törpön kanssa, kuulisittepa miten se puhuu täällä. Tukiverkkoakaan ei oikein ole...

 

[Vieras]

Meillä oli sama tilanne viime kesänä. Mies ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin abortin ja oli siinä ehdoton. Meillä oli monta pientä lasta (4 alle 4 vuotiasta) ja ensimmäistä kertaa elämässäni myös minä mietin sitä vaihtoehtoa oman jaksamisen takia. Varasin ajan neuvolasta mahdollista aborttilähetettä varten ja selvisi, että raskaus olikin jo liian pitkällä abortin kannalta. Minä olin helpottunut ja mies raivona, mutta muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin pitää lapsi. Koko kesä riideltiin miehen kanssa ja syksyllä oltiin jo tosissaan eroamassa. Kuukauden verran oli todella tulehtuneet välit, mutta mies oli kuitenkin koko ajan arjessa mukana. Tilanne kuitenkin laukesi ja saatiin välit sovittua ja mies heltyi ja oli jo raskauden lopussa ihan mukana odotuksessa. Meidän yllätysvauva on nyt reilun kuukauden ikäinen ja on kummankin silmäterä.

 

[HelloShitty]

Aika selväksi tuli, että mun vaihtoehdot on joko tehdä keskeytys tai jäädä yksin. Nyt lähinnä mietin, että kummalla lapsiluvulla jatkan yksin. En osaa ajatella, että jatkaisin tuollaisen törpön kanssa, kuulisittepa miten se puhuu täällä. Tukiverkkoakaan ei oikein ole...

onko nyt ihan varma ettei mies pysty hyväksyy ja rakastamaan vaikka onkin ylläri?

ymmärrän ihan tosi hyvin noita sun fiiliksiä ja kaikki ne kysymykset mitä mietit. oon itekin miettiny asioita. koita puhua miehen kaa vielä. :hug:

 

[poiu]

Mun ystävälläni oli hieman samanlainen tilanne ja piti lapsen. Mitä jos ilmoitat ukolle et lapsi pidetään. Näät miten se suun sitte laittaa. Jospa se alkais funtsiin. Nyt luulee voivansa päättää. Se vois tottua ajatukseen, ehkä. Olet varmaan ajatellu et abortti olisi ehkä aina mielessä tai alkaisi todella vaivaamaan. Helppo täältä on tietysti sanoa mutta...Se päätös minkä teet on se oikea.

 

[Maine Coon/]

Meille tuli 1,5 vuotta sitten täytenä yllätyksenä mun raskaus.Olin todella järkyttynyt, sillä lapsiluvun 4kpl piti olla täynnä.Kaikki vauvatarvikkeet ja vaatteet olin antanut pois.Olin töissä...tosin määräaikainen työsuhde, mutta kuitenkin.Elämäntilanne oli muutenkin sellainen ettei siihen tuntunut millään sopivan vauvan tuleminen.Suunnittelin jopa keskeytystä :/ mikä oli täysin mun elämänarvojani vastaan, mutta siitä myös huomasi sen, millainen pommi se uutinen raskaudesta minulle oli.Itkin itkuni useampaan kertaan ja pohdin pohtimistani mitä lopulta tekisin.Onneksi järkiinnyin ja päätin antaa raskauden jatkua.Nyt perheessämme on 1,5v kaikkien rakastama ihana pikkuinen tyttö :heart: , jota en antaisi pois mistään hinnasta.
Mulla meni kaikki suunnitelmat sekaisin, mutta en kadu.Niin ihana ja rakas :heart: kuopuksemme on.Hän on pieni vain hetken ja nyt annan aikaa hänelle...jos Luoja suo mulle terveyttä ja elinpäiviä, niin ehkä mä vielä voin toteuttaa suunnitelmiani =)

 

[Kowalski]

Aika selväksi tuli, että mun vaihtoehdot on joko tehdä keskeytys tai jäädä yksin. Nyt lähinnä mietin, että kummalla lapsiluvulla jatkan yksin. En osaa ajatella, että jatkaisin tuollaisen törpön kanssa, kuulisittepa miten se puhuu täällä. Tukiverkkoakaan ei oikein ole...

No, mies on shokissa. Käyttäytyy typerästi, mutta on shokissa. Yllätysraskaus voi olla erittäin suuri shokki myös miehelle.

Anna miehen valita: elämä sinun ja lastenne kanssa, tai elämä yksin. Jos valitsee jälkimmäisen, niin olisi varmasti valinnut sen jossain vaiheessa ilman tätä vahinkoraskauttakin.

Mutta älkää nyt samantien tehkö mitään päätöksiä. Antakaa alkushokin mennä ohitse, ja tehkää suuret päätökset vasta sitten.

 

[Fiona]

Mä haluaisin vain rohkaista sua siinä mielessä, että kyllä se miehenkin mieli voi muuttua. Meillä ehkäisy oli ollut jo vuosikausia miehen huolehdittavana. Mä olin ilmaissut miehelle selkeästi sen, että mulle olisi oikeastaan ihana asia perheen kasvaminen. Mies oli jyrkästi tätä vastaan ja hänen mielensä mukaan siinä mentiin, koska hän huolehti ehkäisystä. Toki välillä yritin puhua, että jättäisi ehkäisyn pois... Meillä oli siihen aikaan 3 lasta. Noh kävi sitten se "klassinen vahinko" ja aloin nelosta odottamaan. Miehen reaktio oli kamala. Mies joka yleensä on itse ystävällisyys ja rauhallisuus, sai kamalan hepulin ja kielen käyttö oli kamalaa. Silloin mä hermostuin itsekin ja sanoin, että enää on turha siinä huutaa. Lapsi on tulossa ja minä olen siitä onnellinen. Jos syyllistä etsit - katso peiliin! Ei mennyt kauaa, kun mies oli jo mukana odotuksessa ja ikionnellinen sitten syntyneestä pojastaan. Tämä sama toistui jälleen muutaman vuoden päästä sillä erolla, että murjotusta kesti pidempään, mutta mies oli ihan myyty pienen prinsessan edessä. Tyttö osasi ensi hetkestä kyllä kietoa isänsä pikku sormensa ympärille.

Se on rankkaa ottaa vastaan tuollainen vihamielisyys ja ehdottomuus. Mies ei voi yksin päättää tällaisista, koska fyysisesti lapsi on naisen kohdussa ja lain edessä nainen voi yksin päättää raskaudestaan. Toivon niin kovasti, että teilläkin käy hyvin. Tämä asia on vain niin vaikea ratkaista toista loukkaamatta. Mä luulin ihan aidosti, että meilläkin avioliitto olisi mennyttä perheen kasvaessa vahingosta, mutta toisin kävi... Mies taisi olla ihan "aseeton" oman lapsensa edessä. Nyt meillä on siis 5 lasta ja odotan kuudetta. Nyt olemme sitten sopineet, että tämän raskauden jälkeen jompikumpi (nähtävästi minä) käy laittamassa piuhat poikki ja sitten lapsiluku on täynnä. Ai niin ja tämä kuudes on sitten ihan molempien haluama ja toivoma. Tämäkin oli uutta minulle... Aloite tuli minun puoleltani, mutta yllätys oli minulle todella iso, kun mies olikin samaa mieltä.

Tsemppiä kovasti Ap:lle!

 

[ap]

Meille tuli 1,5 vuotta sitten täytenä yllätyksenä mun raskaus.Olin todella järkyttynyt, sillä lapsiluvun 4kpl piti olla täynnä.Kaikki vauvatarvikkeet ja vaatteet olin antanut pois.Olin töissä...tosin määräaikainen työsuhde, mutta kuitenkin.Elämäntilanne oli muutenkin sellainen ettei siihen tuntunut millään sopivan vauvan tuleminen.Suunnittelin jopa keskeytystä :/ mikä oli täysin mun elämänarvojani vastaan, mutta siitä myös huomasi sen, millainen pommi se uutinen raskaudesta minulle oli.Itkin itkuni useampaan kertaan ja pohdin pohtimistani mitä lopulta tekisin.Onneksi järkiinnyin ja päätin antaa raskauden jatkua.Nyt perheessämme on 1,5v kaikkien rakastama ihana pikkuinen tyttö :heart: , jota en antaisi pois mistään hinnasta.
Mulla meni kaikki suunnitelmat sekaisin, mutta en kadu.Niin ihana ja rakas :heart: kuopuksemme on.Hän on pieni vain hetken ja nyt annan aikaa hänelle...jos Luoja suo mulle terveyttä ja elinpäiviä, niin ehkä mä vielä voin toteuttaa suunnitelmiani =)

Ihanasti antoi voimia
Varmaan teen niin, että annan raskauden jatkua, jos se on jatkuakseen. Mies sopeutuu tai sitten ei. En jaksa vaivata päätä sillä. Keskeytys tuntuisi kyllä niin vaikealta, että en usko siihen pystyväni.

 

[vieras]

Pidä lapsi, koska itse et halua keskeytykseen.

Kuvittele olevasi vanha ja kuolemaisillasi. Kumpi ilahduttaa enemmän: abortti joka seurasi sinua koko elämäsi ja jota saatoit katua katkerasti vai keski-ikäinen lapsesi joka tulee sinua katsomaan?

 

[ap]

Kiitos tuhannesti kaikille tuesta ja kokemuksien jakamisesta. En näköjään ole ainoa saman kokenut. Täytyy nyt antaa miehelle aikaa ja jospa sieltä joskus saadaan aikuismainen keskustelu aikaiseksi. Shokkiahan se varmasti on, täytyy yrittää hyväksyä erilaiset reagointitavat ylläreihin

 

[Miili]

Mulle tää "pieni" tuli ihan puuntakaa yllärinä. Olin kyllä heti jotenkin onnellinen raskaudesta vaikka en ollu vielä mitenkään toipunu esikoisen aiheuttamista univeloista yms hankaluuksista. Olin ajatellu et sisarus pitää olla mut ei vielä, ensin pitää sitä tätä ja tota.
Nyt pienikin on yli 2 ja puol v ja elämä kulkee. Tuskin olis sitä kakkosta koskaan tullutkaan jos oisin jääny sitä oikeeta hetkeä odottamaan. Nyt kun lopulta pääsin taas töihin oon tosi onnellinen sekä lapsista että työstä. Äkkiä se pari vuotta loppupelissä menee, muisteleppa taaksepäin =) . Onnea päätöksellesi :hug: .