Mitähän tässä pitäis tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana tällä kertaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaana tällä kertaa

Vieras
Sairastan virallisesti vakavaa masennusta, johon on aloitettu lääkkeet pari vko sitten (eivät ensin meinanneet antaa lääkkeitä, yritettiin hoitaa 6vko psykologin avulla pelkästään) ja lääkkeet ei vielä vaikuta kunnolla.

Mä hoidan kotona 2v kuopusta, 4,5v on päiväkodissa 3päivä/vko. 2 päivää viikosta siis kumpikin lapsi kotona + vkonloput päälle.

Musta on alkanut tuntua, että mä en jaksa tätä enää. Siis tätä kotona kökkimistä ja ikuista kotitöiden tekemistä (jotka siis jää vain mun harteille, mies ei tee juuri mitään). Mulla ei ole ystäviä/kavereita eikä juuri mitään kontakteja ulkomaailmaan. Kaupassa käydään kerran viikkoon, muuten mä olen vaan kotona. Olen yrittänyt etsiä ystäviä jne, mutta musta vaan tuntuu, etten tule kenenkään kanssa toimeen... (johtuuko sitten tästä sairaudesta??).
Kaikki päivät olen täällä itku kurkussa enkä jaksa puuhata jätkän kanssa oikeastaan mitään. En edes jutella. Olen puhunut tästä psykol ja hän sanoi asian korjaantuvan, kun lääkkeet alkaa vaikuttaa... Mutta mä en usko siihen.

Jos laittaisin jätkän hoitoon, mun pitäis mennä töihin/työkkäriin, mutta en ole työkuntoinen. Jollekin sairauslomalleko mä jäisin?

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Mä olen niin väsynyt, että jotain tälle on pakko tehdä ennenkun on liian myöhäistä...
 
Hae ihan ensiksi kunnasta kodinhoitoapua ja odottele lääkkeiden tehon alkamista. Masennus on inhottava vihulainen. Vaikka yhtään ei huvittaisi, lähde ihmisten ilmoille, vaikka johonkin liikuntaharrastukseen, jossa ollaan ryhmässä. Ei ole pakko ottaa kontaktia muihin, mutta mahdollisuus kuitenkin on.

Yritä sinnitellä.
 
Onko sinulla tietoa, miksi olet niin masentunut? Oletko puhunut miehesi kanssa? Jos mies ei ymmärrä tilannettasi, eikä auta sinua, niin hänelle pitäisi ensinnäkin tehdä selväksi, että missä mennään. Vastuu lapsista kuuluu hänellekin.
 
Olen siis yrittänyt keksiä ohjelmaa päiviin, mutta niinä päivinä olen ollut illalla sängyssä kahdeksalta ja seuraava päivä on mennyt vielä huonommin. Voimat ei yksinkertaisesti riitä kun perusjuttuihin eli lapsen/lasten hoitamiseen... :(
 
Sun pitäs varmaan ensin saada ittes pois sieltä neljän seinän sisältä,tiiän,ettei se oo helppoo.Varmasti välillä tuntuu,ettei osaa ees puhuakkaan kenenkään kans enää...Toiseks,kannattaa hoitaa ittesä kuntoon ennenku alottaa mitään töitä,sairaslomallehan sie niistä joutusit ennen alottamistakaan.Ei oo tarkotus masentaa lisää,mut kokemusta asiasta on... :hug: Laita viestiä,jos tahot juttuseuraa,toisinaan tuntematon voi olla tosi hyvä kuuntelija!
 
Mies vaan hommiin. Lähdet viikonlopuksi vanhempiesi, jos sulla on sellaisia, tai jonkun luo. Jätät sen rumban miehellesi. Tarvitset omaa aikaa. Käy vaikka puolen tunnin kävelylenkki ihan itseksesi.
 
Tää masennus johtuu tästä mun elämästä kokonaisuudessaan. Olen ajan mitaan menettänyt lähes kaikki ystävät, arvokkuuteni työelämässä, parisuhde on karilla, rahahuolet jokapäiväistä ja olen muutenkin tehnyt elämässä liian paljon vääriä valintoja. Mä en tiedä mikä mut on muuttanut, kun en tule enää kenenkää kanssa toimeen ja konflikteja tulee joka paikassa ihan kaikkien kanssa :(

Paljon olis korjattavaa ennenkun elämä taas olis edes vähän raiteillaan.
 
Elämä on liian aikataulutettua ja rutiinien täyttämää. Joka päivä samat asiat samaan aikaan. Asutaan kaukana kaupungista enkä pääse sinne millään, koska auto miehellä töissä. Vähäisetkin kaverit on päivät töissä ja illalla sitten vapaita, kun minä jo sänkykamaa... :(
Joskus iltaisin on ns. omaa aikaa kun mies töissä ja lapset nukkuu, mutta tuntuu ettei se auta. Ulos pääsen todella harvoin ilman lapsia, ehkä kerran viikkoon. Ja silloinkaan en jaksa mennä...
 
Minä ymmärrän sinua!!

Haluaisitko kuulla minun kokemuksia lapsen hoitoon viemisestä, opiskelujen aloittamisesta jne... Tai siis siitä miten arki muuttui kun aloitin "uuden elämän"

Laita postia:)

unnannuuk@suomi24.fi
 

Yhteistyössä