T
tuttu
Vieras
Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä parikymmentä vuotta ja olen melko tyytyväinen elämääni.Miehenikin mielestä meillä menee hyvin,mutta mutta siinä on pikkuinen mutta.Eli niinkauan kun pysyn kotona,hoidan kodin ja kaikki juoksevat asiat ei ole mitään valittamista.Meillä on useampi lapsi ja nuorin on vuoden ikäinen.Olen ollut tosi väsynyt monta kuukautta ja mihinkään ylimääräiseen ei ole virtaa riittänyt.Kotihommat ovat vieneet kaiken energian.
Nyt oloni on alkanut palautumaan normaaliksi ja kiinnostus kodin ulkopuolisiin asioihin myös.Itsetuntoni ei ole kovinkaan hyvä,syynä raskauden jälkeiset kilot.Mieheni yleensä määrää ja päättää mitä teemme viikonloppuisin ja en aiemmin jaksanutkaan kinastella asioista.Nyt suunnittelin ensimmäistä kertaa nuorimmaisen syntymän jälkeen,että lähden käymään pikku reissussa viikonloppuna ja otan vanhemmat lapset mukaan.Sanoin miehelle,että hän saa katsoa lauantain pienintä.Siitä seuras uskomaton huuto ja sen jälkeen mykkäkoulu.Hänhän ei sitten voikaan tehdä lauantaina omia hommiaan.
Olin jo kerennyt vanhemmille lapsille luvata mukavan päivän,mutta pistää kyllä taas oman mielen matalaksi kun ihan oikeasti tuntuu,että minulla ei ole lupaa toimia näin "itsekkäästi".
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?Miten oman itsetunnon saisi kohenemaan?Hyviä neuvoja otetaan kiitollisuudella vastaan. :'(
Nyt oloni on alkanut palautumaan normaaliksi ja kiinnostus kodin ulkopuolisiin asioihin myös.Itsetuntoni ei ole kovinkaan hyvä,syynä raskauden jälkeiset kilot.Mieheni yleensä määrää ja päättää mitä teemme viikonloppuisin ja en aiemmin jaksanutkaan kinastella asioista.Nyt suunnittelin ensimmäistä kertaa nuorimmaisen syntymän jälkeen,että lähden käymään pikku reissussa viikonloppuna ja otan vanhemmat lapset mukaan.Sanoin miehelle,että hän saa katsoa lauantain pienintä.Siitä seuras uskomaton huuto ja sen jälkeen mykkäkoulu.Hänhän ei sitten voikaan tehdä lauantaina omia hommiaan.
Olin jo kerennyt vanhemmille lapsille luvata mukavan päivän,mutta pistää kyllä taas oman mielen matalaksi kun ihan oikeasti tuntuu,että minulla ei ole lupaa toimia näin "itsekkäästi".
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?Miten oman itsetunnon saisi kohenemaan?Hyviä neuvoja otetaan kiitollisuudella vastaan. :'(