Mitäs mieltä olette 18-19 vuotiaana lapsen saamisesta

Heip

Ensikertalaisen kirjoittelen ja mieltäni on askarruttanut tämä kysymys

Olenko siis edesvastuuton jos haluan todella lasta nyt 18-vuotiaana?

Kiitos etukäteen mielipiteistä!

 

mun mielestä se valmius äidiksi ei ole iästä kiinni tunnen sun pari sun ikästä jotka on todella hyviä äitejä ja pari yli kolmekymppistä joiden ei olis pitäny ikinä saada lapsia.

 

Ei se ikä mitään meinaa (puhutaan kuitenkin täysi-ikäisestä ihmisestä ), vaan elämäntilanne ja vastuuntunto. Itse sain esikoiseni 19,5- vuotiaana =) Minusta se osoittaa jo kypsyttää kun miettii asioita etukäteen.

 

kai se on jokaisen oma asia ja itse tietää onko "valmis"... jos nyt kukaan valmis on koskaan =)

 

Itse sain ensimmäisen lapsen 18-vuotiaana ja toisen 19-vuotiaana. En edes ikinä ajatellut että olisin liian nuori äidiksi. Nyt olen 22v. ja odotan kolmatta.

 

täytin juuri 19-v ennen esikoisen syntymää =) ei se iästä ole kiinni vaan omasta asenteesta.

 

Jep, samoilla linjoilla olen! Tuntuu vaan että ainakin omassa piirissäni on aika "paheksuttavaa" nuorena lapsen hankkiminen, mutta mitäs mä muitten mielipiteistä

 

taloudellinen puoli on siinä iässä monesti aika heikoilla. kannattaa oikeasti miettiä miten saa rahat riittämään esim. myöhemmin hoitovapaalla. entäpä onko isä samaa ikäluokkaa? pojat kasvavat monesti mieheksi hieman myöhemmin. entä opiskelut? lapsen hoitaminen ja opiskelu on rankka yhdistelmä.
minusta ei ois vielä ollut juuri täysi-ikäistyneenä äidiksi. hyvä ystäväni sai vahinkovauvan 18-vuotiaana ja on pärjännyt ihan loistavasti.
hyvä, kun mietit asioita etukäteen. liian usein joutuu vauvaperheet, joissa vanhemmat vailla ammattia ja kovin nuoria, toimeentulotuen varaan...

 

mä main yllärivauvan just 19 täyttäneenä, ja olin yksinhuoltaja. mulle se oli rankkaa ja välillä tuntu et nuoruus jäi jotenki kesken. itsekkäästi sanottu mut se on totta, niin mä ajattelin sillon.mut mä luulen et se tunne tuli siitä et isä ei ollu apuna lapsen hoidossa. nyt ko se yllärivauva alotti eskarin ja ajattelen asiaa 6 vuotta taaksepäin ni saman päätöksen mä tekisin vieläkin. kyl mä kannattaisin sanontaa et äidiksi kasvetaan. tuskin ensimmäinen lapsi on kellään äidille simppeli juttu. oli sitte 16- 26- tai 46-vuotias. jos sä tunnut olevan valmis äidiksi , ni paljon onnee yritykselle!! :heart: ja ite mä en oo koskaan raha-asioiden takia äitiyttäni siirtäny.. sitä mä joutusin siirtämään sitä ikuisesti. nim. pojat -03, -06 ja yrityksessä -10 lapsi

 

minun mielestä se on 18 vuotiaan oma päätös jos haluaa lapsia. jos kokee että rahkeet riittää lapsen saantiin itse hankkisin.

itse olisin ollut 19 jos olis heti tärppi käynyt. yritys on kova edelleen olen 20 jos tärpi käy pian.

 

Tieden yhden äidin joka sai 16-vuotiaana ensimmäisenä, ja hän on hyvä äiti. En tietenkään kannusta alaikäisenä lapsia hankkimaan, toin vain näkökulman esiin että nuori äiti voi olla hyvä äiti.

Mutta 18-19 v on tosiaan jo täysi-ikäinen, ja minusta se on sopiva ikä äidiksi, jos nuori nainen omaa riittävät valmiudet äidiksi tuloon. Pitää olla vastuullisuutta, sitoutumista ja valmiutta hoitaa lasta joka hetki.
Itse tulin raskaaksi 20-vuotiaana.

 

Kyllä sitä voi olla kypsä äidiksi 18 vuotiaanakin mutta tosiaan soisin, että olisi jo ammatti hankittuna ja sitä työkokemustakin kertyneenä, nykyisin kun jää liian moni nuori lapsiperhe tyhjän päälle. Toisaalta tiedän, että kouluttautua voi myöhemminkin ja töitäkin ehtii varmasti tehdä. Mutta kun "hyvinvointivaltiossamme" on paljon niitä jotka ei voi hyvin vai väliinputoajiksiko heitä voisi kutsua.

Itse koin jo 16 vuotiaana kovaa vauvakuumetta mutta esikoisen sain 24 vuotiaana kun olimme mieheni kanssa vakiinnuttaneet elinolomme, enkä kokenut tuolloin olevani kovinkaan vanha, olimme nuorimmat osallistuja perhevalmennusryhmässä.

 

minä olin 19 ja 20 kun lapset syntyivät

 

oma äitini oli saman ikäinen mut saadessaan. tosi mahtava äiti on ollut. mutta jatkuvasti saan kuulla vanhempieni tappeluista, koska eivät musta sovi yhteen. liian nuorina alkaneet olemaan yhdessä, eikä enää osaa/viitsi lasten takia erota. ei tietenkään kaikilla ole sama juttu, mutta sitä että miehet eivät ole tuolloin välttämättä valmiita. itse oon nyt lähes 30n eikä ole vieläkään omia lapsia, koska haluan kehittyä ja aiukuistua ennen, sekä saada lisää tietoa ennen lapsia. mun äiti on paras äiti, mutta hänen lapsena mietin monesti että liian nuorena mut sai...kasvatuksellisia juttuja...mieti tarkkaan kenen kanssa!

 

Minulla on pian kolme vuotias tytär jonka sain 17 vuotiaana. 16 vuotiaana tulin raskaaksi. ja tämä lapsi oli suunniteltu ja toivottu. Hän on kallein aarteeni ja koskaan en ole katunut päätöstäni ryhtyä äidiksi. Nyt olen juuri täyttänyt 20-v. ja toista lasta toivomme. Olemme siis lapsen isän kanssa olleet nyt reilu neljä vuotta yhdessä, kaksi niistä naimisissa. Menimme puolen vuoden yhdessäolon jälkeen kihloihin. Vuoden kuluttua yhdessäolon alkamisesta tulin raskaaksi. Olen onnellinen vaikka tottakai välillä on ollut rankkaa opiskella, käydä töissä ja hoitaa perhettä mutta päivääkään en antaisi pois. luulen että jokainen itse sydämmessään tietää milloin on oikea aika tulla äidiksi eikä siihen ikä liity mitenkään.

 

Ihana lukea ihmisten kommentteja tästä aiheesta, meillä on miehen kanssa ollut kova keskustelu vauvan saamisesta. Ikää minulla on siis ( jo ) se 22v mutta äitini silti varsin usein tuntuu sanovan että älkää nyt vielä miettikö että oot niin kauhean nuori. Mutta hyvinhän tuo on näyttänyt muidenkin osalta menevän. Meillä ollaan molemmat töissä ja ammatit on tosin mie aion vielä lähteä uudestaan opiskelemaan mutta rahaa ehditään tässä vielä säästää ennen pikkuisen tulemista.
Ihanaa kun on tälläinen paikka mistä voi lukea kannustavia tekstejä

 

Ihana lukea ihmisten kommentteja tästä aiheesta, meillä on miehen kanssa ollut kova keskustelu vauvan saamisesta. Ikää minulla on siis ( jo ) se 22v mutta äitini silti varsin usein tuntuu sanovan että älkää nyt vielä miettikö että oot niin kauhean nuori. Mutta hyvinhän tuo on näyttänyt muidenkin osalta menevän. Meillä ollaan molemmat töissä ja ammatit on tosin mie aion vielä lähteä uudestaan opiskelemaan mutta rahaa ehditään tässä vielä säästää ennen pikkuisen tulemista.
Ihanaa kun on tälläinen paikka mistä voi lukea kannustavia tekstejä

Aika monella äidillä tuntuu olevan sanottavaa, että millonkas omalle tyttärelle sopisi tulla lapsia -iästä huolimatta :saint: Joten voi sama ääni olla kellossa 10 vuotta eteenpäinkin

 

Nimen omaan ja jotenkin kun miettii elämää eteenpäin ei ikinä taida tulla sellaista oikeasi parasta aikaa saada se ensimmäinen lapsi

 

Kyllä se kypsyys tulee jokaiselle omaan tahtiin...
Itse halusin myös nuorena jo tulla äidiksi... vauvakuume alkoi kun olin 16v.ja sainkin esikoiseni sitten 18v. Nyt on jo reipas ekaluokkalainen, kuopuksen halusinkin sitten "hiukan vanhempana", sillä on se äitiys melko haastavaa ja raskasta vaikkakin siinä on tosi paljon hyviäkin puolia ) Kakkosen tein kun olin 24v.

 

niin ja piti lisätä vielä tohon omaan tekstiini että itse tosiaan opiskelin lähihoitajaksi kun aloin odottaan tytärtäni, olin tyttären synnyttyä vuoden kotona ja jatkoin sitten opinnot loppuun. tyttö meni perhepäivähoitajalle jossa hyvin viihtyy. Valmistuin viime keväänä ja nyt syksyllä aloin opiskeleen sairaanhoitajaksi. Mies tekee keikktöitä.. Rahat on kortilla mutta aina sitä selviää ja tytärkin saa kaikki mitä tarvitsee ja välillä vähän enemmänkin.. ikään ei oo kuitenkaan tarvinnu ilman kunnon vaatteita, leluja tai ruokaa olla.. ja laskut ja vuokrat maksettu aina ajallaan ja autolla kuljetaan. asait järjestyy kun panee järjestyyn. Minä halusin nuorena lapsen vaikka opinnot oli kesken ja toteutin unelmani joskta olen hyvin ylpeä!!!

 

Minä halusin aikanaan lapsen nuorena, ja suunnitellusti tulin raskaaksi 18-vuotiaana. Pojan syntyessä olin 19 v. Ympäristön reaktiot raskauteen olivat aika ikävät, joka paikassa (mm. neuvolassa) epäiltiin että kyseessä oli vahinkoraskaus ja vanhemmille asia oli iso järkytys. Mutta kun poika syntyi, isovanhemmatkin olivat alusta saakka tosi onnellisia ja vuosien varrella olleet isona apuna.

Olin silloin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja sain siis ihan minimin äitiyspäivärahan. En silti muista että rahasta olisi ollut ihan hirveä puute, vaikka mieskin oli työttömänä ja myöhemmin oppisopimuksella töissä. Yllättävän vähällä sitä kuitenkin tulee toimeen. Pidin tavallaan välivuoden opinnoista ja aloitin AMK:ssa kun poika oli 11 kk.

Suhde lapsen isään ei kestänyt, mutta ei yksinhuoltajuuskaan ollut mikään huono juttu.

Nyt kun poika on 12 vuotta, olen minäkin aika ylpeä menneestä ajasta ja siitä, miten hyvin olen selvinnyt. Pojan kasvaessa opiskelin tosiaan sen ammatin, sain heti työpaikan, ostin oman asunnon ja lopulta löysin myös uuden parisuhteen, johon nyt odotetaan ensimmäistä yhteistä lasta. Päivääkään en ole katunut!