"mitäs mie ny..?" eli pinotaanko taas kotiäitien kootut kohellukset, totaaliset aivojumit :D

[QUOTE="väsynyt";23734009]laitoin aamulla veitsellisen voita aamukahviin samalla kun laitoin pojan puuroon voisilmän...
Lauantaina piti viedä vaippapussi ulko-oven viereen ulos, mutta mietin sit illalla miks sisällä haisee ihan p*skalle ja se vaippapussi löytyi mun vaatekomerostani... Ihanalle tuoksui vaatteet, kyllä![/QUOTE]

Voita aamukahvissa, niin tuttua!

 

Lämmitin illalla pizzanpalan mikrossa itselleni syötäväksi. Löysin koskemattoman pizzanpalan samasta paikasta seuraavana päivänä, kun aloin lämmittää lapsille iltaruokaa. Ei ollut enää kovin lämmin...

 

Mökille mennessä kysyin sisällä olleilta onko kukaan laittanu sähköjä päälle. Mökissä oli telkkari ja valot päällä. Tuhannen ja yksi kertaa olen lähteny sisätohveleissa kauppaan. Paistanut piirakan kahteen kertaan ym...

 

Äitienpäivänä (eilen) mentiin minun mummolaan kylään miehen ja vauvan kanssa (ja muutaman muun sukulaisen). Tarkistin monta kertaa mielessäni listan, että vauvalle on ruokaa yms. tarvittavaa mukana. Mummolassa ajattelin vaipan vaihtaa niin niitä ei yhtäkään laukussa ollut Yleensä niitä on ed. kyläilystä jäänyt sinne edes pari.. onneksi tuli vain pisut! Lauantaina taas kaikki muu oli mukana ystävälle kylään mentäessä paitsi tuttipullo.. :headwall: Olen muutenkin kova unohtelemaan niin ihan reissua varten teen aina paperille listan mistä yliviivaan kaiken. Ongelma on se, että on aina jotain pientä mitä en tullut edes ajatelleeksi.. enkä osaa aina ajatella asioita ihan loppuun saakka..

Montakohan kertaa olen viimeisen parin kk aikana mennyt tuonne bussipysäkille seisomaan sunnuntaina, että lähtisin kauppaan tmv. käymään kunnes muistan, ettei se kauppakeskukselle menevä bussi kulje sunnuntaisin. Lisäksi olen monet kerrat jo kävellyt puoleen väliin pihatietä kun muistan, että kaupat aukeaa klo 12 ja kello on vasta tyyliin 10..

Kaiken huippu oli vappupäivänä viikko sitten kun olin menossa töihin aamuvuoroon. Menin ensin bussipysäkille odottelemaan sitä bussia, mikä ei kulje sunnuntaisin. Sitten kun tajusin sen, menin katsomaan mihinkä aikaan toinen bussi menee millä pääsen töihin. 30min odotus. Menin takaisin kotiin (asutaan ihan bussipysäkin vieressä) ja odotin n. vartin ja kävelin takaisin siihen pysäkille. Samalla luin kännykästä bussifirman sivuilta poikkeusinfon: "Vappupäivänä käytössä lauantain aikataulut" :headwall: Olisin siis voinut mennä sillä bussilla mitä alunperin odotin. Onneksi sen toisen bussin aikataulut ei juuri la-su eronnut toisistaan ja pääsin ihan ajoissa töihin : DD

 

Mä mietin tänään, minkä ikäinen mun esikoinen on, kun tiesin, että hän on sisartaan 1v10kk vanhempi. Ottaen huomioon, että siskon kanssa tultiin pari päivää sitten synnäriltä, ei sen nyt niin vaikeaa kai olisi pitänyt olla?

 

Tää oli aika nolo... Täällä pk-seudulla kun asustetaan niin tuli kuljettua paljon rattaiden kanssa bussissa. Noh lähdin kerran yksin liikenteeseen ja kas, hyppäsin bussin keskiovista sisään niin kuin aina rattaiden kanssa kävelin toki kuskin luokse eteen maksamaan matkani...

 

Tässä joitakin vuosia sitten lähdin eräänä talvi-iltana kauppaan lasten kanssa, matkaa oli sellainen kilometri / sivu.
Kunnes sitten matkalla huomaan, että mulla ei ole rahapussia mukana joten eipä mennäkään kauppaan. Lähellä kotia huomaan, kas vain eipä ole sitten kotiavaintakaan matkassa.
Kännykkä sentäs oli että sain huoltoyhtiöön soitettua oven avauksen. Onneksi sentään asuttiin kerrostalossa silloin.

Olenpa kerran jättänyt roskapussiakin viedessä avaimen kotiin, eihän tuossakaan muuta mutta lapsi nukkui sisälä päiväuniaan, isänsä oli juuri lähtenyt käymään porukoillaan, soitinpan sitten sen heti kotiin ( kumma kyllä taas oli kännykkä mukana)

Joskus 90-luvun lopulla kaks vanhinta lasta oli omassa pihassa leikkimässä ( kerrostalon) kun sitten tulivat kauhealla kiireellä sisäle ja sanoivat että toisen kumppari jäi oven vieressä olevaan tuhkikseen ( isohko metallinen säilykepurkki josta kantta ei oltu oettu pois). Jostain syystä mulle tarttui tuo lasten "paniikki" tuosta kumpparista. Hädissäni en taas löytänyt avainta, jätin sitten 3 vuotiaan 1-vuotiaan kanssa sisälle ja sanoin että pitää odottaa täällä ja aukaista sitten äitille ovi kun tulen takas. Pääsin raput alas, kuului oven paukahdus ja kas vain 3 vuotias tuli perässä - kuopus yksin sisällä...
Mun vanhemilla oli vara-avain ei muuta kuin tuo 5-v hakemaan sitä mummolasta tosin olin ensin naapurista soittanut mummolaan että siellä ollaan kotona. Mihinkähän se kumppari olisi siitä tuhkiksesta joutunut sillä aikaa kun olisin sen avainen etsinyt käsiini???

Pahin sanan unohdus tuli kerran eräässä perhekerhossa, oli avaamassa maitopurkkia ja etsin kuumeiseti jotain - lopulta joku kysyi että mitä etsit? No, näitä, mitk ne nyt on ja näytin sormilla leikkaava liikettä. Saksethan multa oli hukasssa niin sanana kuin tavaranakin.

Perjantaina olin hetken aikaa tuossa omassa pihassa - housuissa ei ollut taskua, kännykkä siis ikkunalaudlle. Ystäväni joka oli tuolloin käymässä muistutti mua jo jossain vaiheessa et muista se kännykkä ikkunalaudalla joo muistan kyllä. Piti sitten vielä lähteä kaupassa käymään illan päälle, normi tarkistus: rahapussi, avain ja kännykkä... Kännykkä missäs se on? Ai niin siellä ikkunalaudalla...

 

Nosto! Nämä on niin hauskoja...

 

Esikoisen ollessa vauva nukuimme perhepedissä. Yhtenä yönä kokeilin, oliko kestovaippa vuotanut, niin kuin se joskus teki. Taputtelin huolella MIEHENI kalsarit edestä ja takaa ja totesin, että kuiva on.

Kerran syötin 3 kk vauvalle uunilohta, kun tarkoitus oli syöttää hänen isoveljeään.

Perunat on myös keitetty pariin kertaan ilman vettä.

 

uppppp

 

jossa ei ollut hoitopöytää tms, joten lapsi seisoi pöntön kannen päällä ja vähän ahdasta olimut saatiin homma tehtyä, kamat pakattua ja ulos vessasta. jonkun matkan päästä ajattelin että mikä on kun paskahaisee taas? että kyllä nyt on jollain vatsa sekaisin... sit mietin että mihin mä sen kakkavaipan laitoin... no käsilaukustahan se löytyi.... onneksi olin käärinyt huolella...

 

Mä en muista pojan syntymäpäivää tai ainakaan sitä loppua, kuin vain että se on TITS (7175) väärinpäin. Sitä on hyvä virastoissa sanoa. XXXXXX ja TITS ööh hetkinen.

 

Tiku taku

 

Onpa hauska ketju, kiva kun joku löysi ja nosti!

Itellä on niin miljoona asiaa päässä yhtä aikaa, että koko elämä on ollu yhtä pikku mokailua jostain teinistä lähtien -saati sitten, kun lasten myötä muutenki sekavaa vinttiä tuuletettiin vielä kunnon väsymyksellä.

Tässä omia ylpeyden hetkiä (jokut olen joskus kertonukki jossain aikasemmasssa vastaavassa ketjussa):

* (tämä tais olla jollaki muullakin) Lasten kanssa pysähdyttiin aina ihmettelemään joka jumalan keppiä ja kakkakikkaretta, eläimistä ny puhumattaakaan. Olen sitte matkalla töihin, aikuisia kyytiläisiä auto täys, kun teen äkkijarrutuksen ja huudan "KATTOKAA KOIRA!". Hetken hiljaisuuden jälkeen takapenkiltä kuului "Niin, ja...?"

* Hain uutta kalenteria jostain alelaari-kaupasta, eikä löytyny Ajaston kalentereita, ainoastaan sellaisia itse täytettäviä, ns. avoimia kalenterita. Menin nuorelta myyjänklopilta tuohtuneena kysymään, notta "Eikö teillä ole sellasia kalenterita, joissa olis kuukautiset jo valmiina?". Pointsit pojalle, joka (tosin pikkusen punehtuen) vastas, että yleensä naiset kyllä merkkaa ne sitte ite...

* Varottelin kaverille, että meillä on mökillä semmonen tamppoonilaituri, jota pitää vähän varoa. Jonkun aikaa sain vaivautuneelle kaverille kaivella, ennen kun löyty, että tosiaan ponttoonilaituria tarkotin...

* Isäni on ohitusleikattu, ja useammankin kerran olen kertonut tutuille, että isän ympärileikkaus meni ihan hyvin...

* Niin kun varmaan kaikki, olen aika kuutamolla, jos herätetään kesken koomapäikkäreiden. Sattui sitte puhelin soimaan kesken unien. Pomppasin pystyyn, nappasin luurin käteen ja huusin hätääntyneenä puhelimeen "MIKÄ TÄMÄ ON?" Hetken hiljaisuuden jälkeen kaveri toisessa päässä aloitti hyvin varovasti "se. on. puhelin. Siihen. puhutaan"

* Viimeisimmän taisin kertoa jossain väsymysketjussa ja näitä on näemme sattunu monille muillekin. Puhun miehen kanssa puhelimessa ja kiroilen samalla, kun en löydä sätkäkonetta mistään. Poltan vain muutaman tupakan päivässä ja nekin sillon, kun lapset nukkuu, eli hätä oli kova. Lopetin puhelunkin, että voisin paremmin keskittyä etsimiseen. Samalla ihmettelin mielessäni, miksi etsiminen on jotenkin niin hankalaa ja "puolitehoista". Käänsin kuitenkin kämpän ylösalaisin, mutten löytänyt. Lopulta otin käyttöön jonkun vanhan rämämallin, ja jotta pystyin paremmin käärimään sätkän, laskin toisesta kädestäni pöydälle sen etsimäni sätkäkoneen... Olihan se etsiminen hankalaa, kun yhdellä kädellä etsii ja toinen pitelee sitä, mitä etsii.

 

Mies katsoi hieman pitkään, kun yks päivä pyysin, että pistäisitkö vauvan syöttötuoliin niin mä kyllä syön sen sitten... syöttää siis piti sanomani.

 

Tuosta syöttötuolijutusta tuli mieleeni kerta, kun olin juuri imettänyt vauvan ja annoin hänet isänsä syliin ja sanoin että "röyhtäise". "Röyhtäytä" olis ollu se oikea sana.

 

Hoh hoh, nauran vedet silmissä. Luulin että ensimmäisen lapsen kanssa olin väsynyt ja hölmö, mutta kyllä toisen kanssa nämä jumit alkavat olla jo melkoista luokkaa.

Lapsemme ovat jokseenkin sukupuolettoman näköisiä, siis heistä ei varsinkaan vauvoina voinut vaatteet päällä päätellä kumaa sukupuolta ovat. Lisäksi lapset ovat suorastaan identtisen näköisiä, kun vertaa esikoisen vauvakuvia tähän toiseen lapseen, joka edelleen on vauva. pari kertaa joku tuntematon on kysynyt onko vauva tyttö vai poika ja kun ainoastaan vauva on ollut mukana, on pitänyt hetki miettiä, että kumpikos tämä olikaan. Kysyjien ilmeet ovat olleet melkoisia...

Kaveri kysyi, että mikä se kuopuksen kokonimi olikaan. Sain totaalisen bläkärin, enkä kyennyt kertomaan. Yksinkertaisesti toinen ja kolmas nimi eivät vain tulleet millään mieleen.

 

[QUOTE="daWn";22368774]Oltiin lasten kanssa kaupassa kun mies soitti, että hänen tekee mieli "kunnon maksamakkaraa", kuten hän asian ilmaisi. Minulla ei ole mikään paras muisti, joten hoin päässäni "kunnon maksamakkara, kunnon maksamakkara, kunnon maksamakkara" aina maksamakkaratiskille asti... tai siis luulin hokevani päässäni, ennenkuin ahvahduin, että ihan ÄÄNEEN minä tuota hoin. Ihmettelinkin mitä ihmise katsoivat. Kaiken kruunasi kun poika huomasi ilmapalloja ja huusi "äitipillu!!"[/QUOTE]

Voi hyvä jumala meinasin kuolla tämän takia

 

Meillä oli sängyn vieressä pöydällä sellainen ihan normi yövalo. Joka hemmetin aamu varmaan parin kuukauden ajan haparoin herätyskellon soidessa sen käteeni ja aloin ruuvata siitä lamppua irti aivan tuskissani kun ei kello lakkaa soimasta. Lopulta koko hökötys siirrettiin muualle kun mies kyllästyi sammuttamaan herätykelloani

(Tämän olen tainnut kertoa ennenkin) Aikoinaan olen nostellut lapsen sijasta kissaa syöttötuoliin ja vielä useampaan kertaan ihmetellen että miksi se nyt ei pysy siellä.

Kaupassa olen hiihdellyt housut apposen auki, ja alushousut vielä vessakäynnin jäljiltä niin huonosti vedetty jalkaan, että näkyi vähän liikaa...

Lapsen alkaessa itkeä yöllä olen aivan kiukuspäissäni töninyt miestä että OLE NYT HILJAA!

Näitä olisi vaikka kuuuuinka...

 

Esikoisen ollessa vauva nukuimme perhepedissä. Yhtenä yönä kokeilin, oliko kestovaippa vuotanut, niin kuin se joskus teki. Taputtelin huolella MIEHENI kalsarit edestä ja takaa ja totesin, että kuiva on.

Ou mai gaad

Tälle olette varmaan muutaman kerran nauraneet

 

Eilen kaupassa tuli kamalan hiostava olo ja ajattelin vitsillä, että mitä jos yhtäkkiä riisuisin vain paidan päältäni ja muina naisina kävelisin pelkissä rintsikoissa. Sitten tajusin, että oloa voisi helpottaa jo se, että ottaisin nyt ainakin alkuun vain päällystakin pois...

 

Onpa hauska ketju, kiva kun joku löysi ja nosti!

* Hain uutta kalenteria jostain alelaari-kaupasta, eikä löytyny Ajaston kalentereita, ainoastaan sellaisia itse täytettäviä, ns. avoimia kalenterita. Menin nuorelta myyjänklopilta tuohtuneena kysymään, notta "Eikö teillä ole sellasia kalenterita, joissa olis kuukautiset jo valmiina?". Pointsit pojalle, joka (tosin pikkusen punehtuen) vastas, että yleensä naiset kyllä merkkaa ne sitte ite...

huh huh kiitos päivän nauruista

 

Nosto!!

Kerran töissä ollessani, annoin asiakkaalle rahasta takaisin ja asiakas sanoi kiitos. Olin sanomassa "ole hyvä", vaan sanoinki " OLE HILJAA" siinä sit nauroin sille asialle seuraavan puoli tuntia veet silmissä, täysin kykenemätön tekemään töitä .

 

tuolla jollaki olikin ollu jo tää perus kun maksaa käteisellä silti valms kuittaamaan.kävipä myös nin päin että maksoin kortilla ja kun kassa tarjosi kuittia kuitattvaks mä tarjosin kassalle käteistä!
mies oli valmistanut pakaste pitzaa, pahvinen paketti löyty sieltä pakastimesta. olen mennyt hiljattain naimisiin, uutta sukunimeä olen jo oppinut käyttämään mutta hirveä paniikk itulee kun allekirjoitan jotain aina vanhaa sukunimeä ruksaamassasiihen kunns tajuaa että eipä sill änyt muutenkaan ole niin väliä mitä niihin kuitteihin kaupassa kirjoittaa

 

Viimeksi eilen illalla: olin mennyt vähän miestä ennen nukkumaan (varman 15min kerinnyt nukkua siis) ja kun mies tuli makkariin, niin nousin ylös. Katsoin kyllä ihmeissäni miksei ukko nouse myös, kysyin varmuudeksi kuulemma että onko nyt siis aamu vai ilta. Kun mies vastasi että ilta, niin olin vain todennut että "valehtelet!" ja painelin alakertaan aamupalaa laittamaan...