Onpa hauska ketju, kiva kun joku löysi ja nosti!
Itellä on niin miljoona asiaa päässä yhtä aikaa, että koko elämä on ollu yhtä pikku mokailua jostain teinistä lähtien -saati sitten, kun lasten myötä muutenki sekavaa vinttiä tuuletettiin vielä kunnon väsymyksellä.
Tässä omia ylpeyden hetkiä (jokut olen joskus kertonukki jossain aikasemmasssa vastaavassa ketjussa):
* (tämä tais olla jollaki muullakin) Lasten kanssa pysähdyttiin aina ihmettelemään joka jumalan keppiä ja kakkakikkaretta, eläimistä ny puhumattaakaan. Olen sitte matkalla töihin, aikuisia kyytiläisiä auto täys, kun teen äkkijarrutuksen ja huudan "KATTOKAA KOIRA!". Hetken hiljaisuuden jälkeen takapenkiltä kuului "Niin, ja...?"
* Hain uutta kalenteria jostain alelaari-kaupasta, eikä löytyny Ajaston kalentereita, ainoastaan sellaisia itse täytettäviä, ns. avoimia kalenterita. Menin nuorelta myyjänklopilta tuohtuneena kysymään, notta "Eikö teillä ole sellasia kalenterita, joissa olis
kuukautiset jo valmiina?". Pointsit pojalle, joka (tosin pikkusen punehtuen) vastas, että yleensä naiset kyllä merkkaa ne sitte ite...
* Varottelin kaverille, että meillä on mökillä semmonen
tamppoonilaituri, jota pitää vähän varoa. Jonkun aikaa sain vaivautuneelle kaverille kaivella, ennen kun löyty, että tosiaan ponttoonilaituria tarkotin...
* Isäni on ohitusleikattu, ja useammankin kerran olen kertonut tutuille, että isän
ympärileikkaus meni ihan hyvin...
* Niin kun varmaan kaikki, olen aika kuutamolla, jos herätetään kesken koomapäikkäreiden. Sattui sitte puhelin soimaan kesken unien. Pomppasin pystyyn, nappasin luurin käteen ja huusin hätääntyneenä puhelimeen "MIKÄ TÄMÄ ON?" Hetken hiljaisuuden jälkeen kaveri toisessa päässä aloitti hyvin varovasti "se. on. puhelin. Siihen. puhutaan"
* Viimeisimmän taisin kertoa jossain väsymysketjussa ja näitä on näemme sattunu monille muillekin. Puhun miehen kanssa puhelimessa ja kiroilen samalla, kun en löydä sätkäkonetta mistään. Poltan vain muutaman tupakan päivässä ja nekin sillon, kun lapset nukkuu, eli hätä oli kova. Lopetin puhelunkin, että voisin paremmin keskittyä etsimiseen. Samalla ihmettelin mielessäni, miksi etsiminen on jotenkin niin hankalaa ja "puolitehoista". Käänsin kuitenkin kämpän ylösalaisin, mutten löytänyt. Lopulta otin käyttöön jonkun vanhan rämämallin, ja jotta pystyin paremmin käärimään sätkän, laskin toisesta kädestäni pöydälle sen etsimäni sätkäkoneen... Olihan se etsiminen hankalaa, kun yhdellä kädellä etsii ja toinen pitelee sitä, mitä etsii.