Mitäs jos pelottaa???

Mulla on vauvakuume ja me yhdessä olemme mieheni kanssa päättäneet että pillerit lopetetaan. Mä lopetin ne tossa kuukausi sitten ja mua on ruvemmut pelottaa että millon ja jos mä tuun mä raskaaksi niin miten mä pärjään ja miten mun mies on mukana tässä hommassa!!!?? Meillä on omat harrastukset ja mun miehellä varsinkin.. Mä en tiedä mitä tehdä..!! Me halutaan mutta mulla on ollu sellasia ajatuksi että mä haluun tehdä abortin heti ensimmäisestä tai no kokeilla vain sanallisella muodolla että mitä mieltä mun mies on siihen jos mä teen sen.. Mä oon todellakin tyhmä ja mä en luota itseeni ja kuinka me pärjätään vauvan kanssa jatkossa..

Voisitteko kertoa mulla vähän omia mielipiteitä omasta kokemuksesta esikoisen yrittämisestä..!!!

 

Kyllä ihan varmasti pärjäätte vauvan kanssa! Meillä on omia ja yhteisiä harrastuksia. Meillä mies harrastaa edelleen ja rakentaa taloa eli minä olen tytön 2v kanssa kotona ja omat harrastukset ovat jääneet vähiin. Mä kun tulin raskaaksi, en edes aborttia ajatellut, todellakaan! Kaikki on mennyt hyvin ja omalla painollaan sekä raskausaika että synnytyksen jälkeinen elämä. Luota säkin vain itseesi! Olen kuitenkin sitä mieltä, että KUMMANKIN pitäisi haluta vauvaa. Toivon teille Onnea!

 

Uskon kyllä hyvin että pärjäisitte mutta miksipä kiiruhtaa sellaiseen johon ei tunne olevansa valmis? Jospa vielä hetken jarruttelisitte ja pyörittelisitte ajatusta ja vasta sitten yritys vauhtiin kun oikeasti tuntuu hyvältä

Omat harrastukset on myös aika hyvä juttu sillä jos niistä pystyy pitämään edes jokseenkin kiinni myös nyytin syntymän jälkeen voivat ne olla suuria energian lähteitä niin parisuhteeseen kuin joka päiväiseen elämäänkin.

Aborttia en minäkään pitäisi minään vaihtoehtona mutta ketään en tuomitsemaan lähde.. Jos kuitenkin sekin tuntuu mahdolliselta vaihtoehdolta niin kannattaisi miettiä varmaan tosiaan uudemman kerran että kannattaako itseään pistää moista kokemaan jos vain sen sijaan hieman lykkäisi yritystä..

Rauhassa kannattaa vaan mietiskellä omia ja yhteisiä tunteita niin eiköhän se 'oikea' tunnekin sieltä tupsahda aikanaan tsemppiä!

 

Mulla oli kans tosi ristiriitaset tunteet, kun päätettiin alkaa yrittämään esikoista. Toisaalta toivoin, että tärppää ja toisaalta olin kauhuissani. Tietysti olin ihan varma, että tuun heti raskaaks, ku jätetään ehkäsy. Mutta kun vauvaa saikin ihan tosissaa tehdä, niin kyllä siinä alkoi pelot väistyä ja toivo vaan kasvaa. Toki raskausaikanakin tuli hetkellisiä "pelkoja", että miten ihmeessä pärjään vauvan kanssa. Mutta kyllä sitä vaan kummasti vauvan synnyttyä loppui pelot ja hyvin on mennyt.
Tsemppiä! :flower: :hug: