MITÄKÖHÄN PITÄISI TEHDÄ,onko samanlaisia perheitä....

:headwall: Kuvake osoittaa hyvin tämänhetkisen tuntemuksen...
Perheessämme on lapsia,vanhin heistä 14 tietenkin tähän kuuluu äiti ja isäkin.
Isä onkin sellainen joka käy töissä niinkuin minäkin mutta siihen se sitten jääkin.Isä ei osallistu siivoukseen.Isä ei osallistu ruuanlaittoon eikä isä osallistu hankintoihin jotka koskevat kotia tai lapsia.Isä ei käy kaupassa eikä lasten kanssa ulkoilemassa.Isä ei vietä lasten kanssa aikaa eikä touhua lasten kanssa mitään.Isää ei myöskään kiinnosta lasten asiat jotenka isä ei laita lapsille rajoja eikä anna rakkauta ei näytä läheisyyttä sen enenpään kuin välittämistä.Meidän isä on vain kotona syö käy pesulla ja vesassa .isä on kuin seinällä ryijy joka pienen tuulenpuuskan myöten liikahtaa hivenen.
Jos lapsille tulee hätä tai jotakin kerrottavaa ni kaikki tulevat minulle sanomaan sanottavansa.jos lapset tarvitsevat jotakin niin sekin hoidetaan minun kanssani,nykyään kuuleekin että kun isä ei välitä tai muutetaanko isä voi tulla mukaan jos tahtoo.
Minun kohdallani mies ei auta kotitöissä ei ruuanlaitossa,hän ei kannusta minua missään eikä kehu minua mistään.jos lähden jonnekkin niin kuuluu hänen suustaan että entäs mikko joka on pienin lapsistani.normaalistihan on itsestään selvyys että lapset jää isän kanssa jos äiti lähtee matkalle.Mies ei korjaa mitään vaan kaiken laitan minä.Jos pyydän jotakin tekemään tai tuomaan jotakin esimerkiksi lampunvarjostimeen ruuvin niinsekin jää tuomati mutta jos joku perheemme ulkopuolinen pyytää jotakin laittamaan tai korjaamaan ni siihen hän lähtee nopeasti.
Olen sanonnut asioista ukolle erilailla viimeeksi kysyin mitä menettää jos me eroaisimme niin hän vastasi rahan ja ruuan....ihan kiva !!!
Olemme samoista asioista meinanneet erota 3 kertaa ja viimeeksi sanoin ettei 4 kertaa enää tule.mutta sekään ei ole auttanut asioita mikään ei ole muuttunut hänen kohdalla.
Onko tämä elämää sitä ihanaa parisuhdetta perheittäin .
Mä olen kaikkeni koittanut enää en jaksa eikä enää edes huvita .Kertokaa mielipiiteenne olisikos parempi jatkaa yksin lastenkanssa vaiko voiko ukko viellä muuttua . Tiedän että pyöritän kodin hienosti yksin mutta pärjäisinkö rahallisesti.....

 

Ei se raha tuo sitä rakkautta... Ethän nytkään ole onnellinen vaikka rahaa on enemmän? Jos tunnet, että olet tehnyt kaikkesi suhteen pelastaaksesi eikä mikään ota onkeensa niin muuta pois :hug:

 

:hug: Pärjäisit takuulla rahallisesti ja henkisesti olisi helpompaakin.

Tuttavapariskunnalla oli aika samanlainen tilanne, ukko kävi töissä ja kotona makas sohva selässä ottamatta kantaa mihinkään tai tekemättä mitään. Lapset tosin oli pienempiä 8, 6 ja 3-vuotiaat. Erosta on nyt 2-vuotta ja tämä naispuolinen tuttava voi paremmin kuin koskaan, mies sen sijaan ei ole vieläkään saanut mitään aikaiseksi... Lapset kuitenkin ottaa aina silloin tällöin ja lähtee heitä mummolaan hoitamaan.

 

Heh,tulee mieleeni oma isukki aikoinaan... vanhemmat eros kun oltiin aikuisia ja tuli isälle kuitenkin yllätyksenä vaikka olivat riidelleet niin kauan kuin muistan.
Jahka isäpappa tokeni ja sai ittensä kuntoon,muutti synnyissijoilleen. Sillon meidänkin välit parani... en oikeen usko et ikinä ymmärsi mitään väärää tehneensä,vaikka siis ei ollut mitenkään läsnä meidän lasten elämässä. Oli jotenkin lapsen tasolla ja on kai edelleen...

 

Haluatko antaa laspillesi tuollaisen miehen mallin? Haluaisitko itsellesi tuollaisen miehen, jos nyt saisit valita? Nyt saat valita. Heitä se ulkomajoitukseen.

 

tosin siihen lisättynä henkistä väkivaltaa, haukkumista yms. mukavaa. Itse sain tarpeekseni ja otin avioeron. Tästä on aikaa kohta vuosi ja täytyy sanoa, että elämä on ihanaa. Olen lapsieni yksinhuoltaja, isä ei tapaa juuri koskaan lapsia. Välillä rankkaa on olla yksin, mutta mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa. Edelliseen kirjoittajaan viitaten, millaisen "perhemallin" haluat antaa lapsillesi? Itse pähkäilin näitä asioita todella pitkään, pelotti, huolestutti miten pärjään, mutta lopulta totesin että niiden kaikkien vuosien aikana olen periaatteessa ollut koko ajan yksinhuoltaja, yksinäni hoitanut kaiken! Minun lapseni ovat sanoneet että näin on parempi, eivät olisi jaksaneet pidempään. Kannattaa tehdä asioille jotain, jos ei ukko muutu, muuta tilannetta itse!

 

Mies ulkoruokinnalle!!!!! ei tuo ole normaalia..... ei mekään lapsia olla suunniteltu mutta, jokaista kumpikin rakastaa, niistä huolehtii ja niiden kanssa touhuaa.... ei minunkaa mieheni sisällä mitään suurempia tee harvoin pesee pyykkiä mutta, ei ole koskaan imuroinut ja ehkä niin on parempi.... saan ite lattiamme niin puhtaiksi kuin haluan eikä tarvi toiselle siivouksesta motkottaa jos joku paikka on jäänyt siivoomatta. Meillä kodin remontointia ja laajennuksen tekoa johon meen avuksi kun tarvitaan..... sen hoitaa pääasiassa mies. Mutta tommonen ettei toinen tee yhtään mitään on erittäin kurjaa ja miehen puolelta lapsellista. Mielestäni kenenkään naisen ei tarttis moista sietää. Oma äitini sieti juuri tommosta elämää tosin, isäni kyllä turhautuessaan tai väsyneenä kun ei jaksanu kuunnella meidän lasten leikkiä otti karvoihin kiinni. kerran sain jopa nyrkistä. suosittelen että ennenkuin tuo teidän tilanne pahenee niin lähde pois. tai passita mies pois. tosin tuolla käytöksellä saattaa hyvin olla taka ajatuksena juuri ero, miehesi saattaa ajatella ettei itse pysty ottamaan eroa vaan toivoo että sinä teet aloitteen?? olisiko mahdoton ajatus??

 

jätä se.

 

Ymmärtääkö miehesi mistä hän jää paitsi kun ei tunne omia lapsiaan? Monikin asia on varmaan kiinni viitsimisestä (ulkoilu, kaupassa käynti, siivoukset, ym), ei viitsi tai ei jaksa. Mutta se, kuinka paljosta luopuu, ehkä tiedostamattaankin, jäämällä vain varjoksi seinille.. Ehkä hän ei ymmärrä sitä?

Minusta tuntuu että teidän pitäisi jutella ihan "aikuisten oikeasti." Miehesikään ei selvästi voi hyvin, koko perhe kärsii. Keskustelkaa siitä mitä mielenpäällä on ja miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen missä ne nyt ovat. Mikä harmittaa ja mistä on tyytyväinen ja ylpeä. Mitä haluaisi muuttaa/ mikä voisi olla toisin. Mitä on valmis tekemään asioiden eteen. Ja kuunnelkaa toisianne, yrittäkää ymmärtää toista hänen omista lähtökohdistaan käsin. Puhukaa rehellisesti ja suoraan, ilman riitaa ja huutoa. Pohtikaa myös eron mahdollisuutta vaihtoehtona: miltä se tuntuisi? Ottakaa aikaa itsellenne ja menkää ulos syömään, tai laittakaa lapsenne yökylään.. Periksi ei kannata antaa ennenkuin kaikki kortit on nostettu pöydälle.

Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia jatkoon! :hug:

 

Arvaas vaan piilopirtti kuinka monesti olen koittanut asioista keskustella kertoa miltä tämä kaikki tuntuu silloin mieheni on aivan hiljaa ei ota osaa keskusteluun sama kuin puhuisi seinille.me ei riidellä ei huudeta toisillemme siitä ei ole kyse.olen koittanut sanoa että eikös hän ole miettinyt mitä kaikkea hän menettää jos meille tulisi ero olen koittanut kertoa mitä tahtoisin ja missä minusta vika on olen koittanut sanoa että jos mikään ei muutu ni me eroamme niin näillä millään hän ei muuta elämäänsä tai tapaansa elää jotenkin vain tuntuu että ei ukko edes taho muuttaa elämäänsä