Tämä on vanha, ihana tapa, joka on ollut käytössä iät ajat. Koska lapset kasvavat nopeasti, jää paljon hyviä vaatteita vaille käyttäjää. Ennenvanhaan tuosta ei pahastuttu millään tavalla. Se oli merkki maalaisjärjestä ja ystävällinen ele. Ei haluttu heittää hyvää tavaraa hukkaan. Nykyään ihmiset pelkäävät niin kovasti köyhän leimaa, ettei uskalleta edes vastaanottaa lahjaa. Jos tuolla päiväkodin tädillä ei ollut ketään kenelle vaatteita lahjoittaa, eikä aikaa myydä kirpparilla, ja tahtoi laittaa vaatteet jakoon tuolla tavalla. Minä olisin sanonut onko tarvetta vaatteille vai ei, olisin kiittänyt kauniisti ja sanonut, että kyselen jos joku ystäväpiiristäni kaipaa lastenvaatteita.