mitä tuumaisit jos jälkeläisestäsi tulisi 18v isä tai äiti?

Riippuu tilanteesta, mutta aikuinenhan tuo on, saattais olla vaikka naimisissakin.
Jos on vakituisessa suhteessa eikä lapsi ole yllätys, niin olisin vaan iloinen. Vaikka lapsi olis yllätys, olisin kyllä iloinen -en osaa kuvitella, että multa menis vauvakuume joskus ohi- mutta sitten toki asiassa olis myös vakavan pohdinnan puoli käytännön asioiden tasolla.

Elämäntilanne tietty ratkaisee paljon. Junnu tulee 18 veenä olemaan vasta lukiossa, joten ei siinä paljon isyyttä hehkuteltaisi. Ihan eri juttu olisi, jos olisi silloin ammatti ja työpaikka.

 

Meillä tuo 4 v jo haaveilee isäksi tulosta...jos ny oottelis vaiks 20 vuotta niin ILOINEN OLISIN!!!

 

Riippuu tilanteesta paljon, mutta voisin sanoa suhtautuvani positiivisesti joka tapauksessa. Varsinkin jos tilanne ei ole lapselle mikään katastrofi, vaan toivottu vauva olisin todella onnellinen heidän puolestaan. Joka tapauksessa olisin kannustava. Vaikkei lapseni elämäntilanne olisikaan mikään paras, yrittäisin auttaa näkemään hyvät puolet, tukea ja kannustaa.

 

Ei taitais mun lapsesta olla 18-vuotiaana huolehtimaan kenestäkään muusta, joten en olisi kovin tyytyväinen. 18-vuotiaana olisi vielä lukiokin kesken ja tuossa vaiheessa on tarkoitus lähteä opiskelemaan eikä perustella perheitä.

 

Vituttais.Ei voinut tehdä vanhempana tai aborttia.

Noin se minunkin äiti ajatteli kun minä 18 vuotiaana aloin odottamaan esikoista, mutta nytten kun on mennyt viisi vuotta ja toinen poikakin jo on niin äiti sanoi; on se hyvä että et tehnyt aborttia!!

 

Minusta myös sukupuolella on aika suuri merkitys. Jos tyttäreni olisi 18 veenä saanut lapsen, olisi 99% todennäköisyys siihen, että olisin saanut olla lapsenlapseni elämässä mukana koko lopun elinaikani. Jos taas junnu tulee 18 veenä isäksi, mikään laki ei oikeuta mua edes ikinä näkemään koko lasta. Junnulla sen sijaan olisi oikeus tavata lastaan, mutta käytännössä lapsen äiti voisi halutessaan estää senkin. Vanhemmuus ja isovanhemmuus on minusta enemmän kuin geenien siirtäminen seuraavalle sukupolvelle.

 

Olsin iloinen mutta toisaalta järkyttynyt. Omat teinit ovat vielä melko lapsellisia...

 

Olen iloinen,tyttärentytär nyt 5kk,sanoin jo alussa että minä tuen,päätittepä tehdä mitä tahansa,hienosti menee,käyn hoitamassa että pääsevät leffaan,syömään kahdestaan,ihan vaan kauppaankin kaksin,saunaan jne.
Molemmat vastuunsatuntevia,hyviä vanhempia,on minullakin lapsia viisi,4 poikaa ja 1 tytär,lapsenlapsia nyt 4kpl..
Lapsenlapset ovat 11,10, ja 5kk ja 2kk(pojan tytär)soittaakkin voivat jos apua tarvii,vaikka keskellä yötä,vanhimmat lapsenlapset olivat hoidossani jo 2kk-3kk lähtien,pieniä hetkiä kerrallaan.
Olen edelleen äiti omilleni ja mummo heidän lapsilleen,toivottavasti parempi kuin oma äitini.

 

Toteaisin, että hyvä juttu! Eipähän olisi ainakaan mikään syrjäytynyt nettipelaaja, joka on neitsyt vielä nelikymppisenäkin.

Kun on omia lapsia, on jokin syy elää elämänsä fiksusti, ja tarve olla mokailematta. Ainakin normaaleilla ihmisillä on, toki poikkeuksiakin löytyy.